lauantai 15. helmikuuta 2020

Viimeaikaisia asioita

Lucy: Ronin jalkaa käytiin näyttämässä eläinlääkärille ja lääkäri totesi sen paranevan itsestään ja niin se paranikin. Mutta ennen kuin Ronin jalka ehti parantua, niin Emäntä teloi oman koipensa hiihtäessä (hiekkaa ladulla) ja niinpä meidän lenkkeilytauko venyi vielä toisen sairasloman verran. Sitä sairaslomaa mentiin sitten kyllä jo viettämään Moonan ja Ninnin luo, joten me pääsimme sentään ulkoilemaan tarhaan ja Moonan ja Ninnin ihmisten kanssa pääsimme oikealle lenkillekin. No vähitellen Emännänkin polvi on taas alkanut taipua, joten ehkä meillä lähiaikoina on taas kaikilla jalat kunnossa.


Viime viikonloppuna oli myös mäykkykerhomme vuosikokous. Jotenkin se vuosikokous eteni niin, että lopulta meidän Emäntämme huomasi olevansa kerhon puheenjohtaja. Kauheasti ei ollut kuulemma ollut sille paikalle tunkua ja hänellekin se pesti lankesi aivan pyytämättä. Katsotaanpa, kuinka jännittävä vuosi tästä vielä tulee.

Vuosikokouksessa palkittiin myös viime vuoden eli 2019 menestyneet koirat. Roni oli taas Vuoden Vesiriistakoira tosin siitä syystä, että oikeasti kerhon parhaan vesiriistakoiran tuloksia ei ollut ilmoitettu kerhon sihteerille, mutta hän oli siis paras ilmoitetuista koirista. Minä sain palkinnon viimevuotisista valionarvoistani eli Suomen, Norjan, Ruotsin ja Pohjoismaiden jäljestämisvaliontitteleistä ja sen lisäksi sain kiertopalkinnot Vuoden MEJÄ-nenä, Vuoden Metsästyskoira ja Vuoden (rally-)toko-koira. Kyllä siellä vielä jaettiin palkintoja muillekin...!


Tiistaina minä kävin työkeikalla läheisessä Palvelukeskuksessa työkaverini ja hyvän ystäväni Snoopyn kanssa. Meidän iloinen tyttöenergia sai hymyn aikaiseksi monille kasvoille.


Kuulostiko sinustakin Snoopy siltä, kuin jossain olisi pudonnut pullapala lattialle?

On meillä ollut sitten ihan tavallistakin eloa. Kolmen viikon tauon jälkeen käytiin rally-tokotreeneissä toteamassa, että kaikki vanhat ongelmat ovat yhä tallella. Tänään käytiin metsäpolulla lenkillä ja paluumatkalla nähtiin taas kauriita. On jännää, kun niitä pääsee näkemään melkein yhtä läheltä, kuin jos ne olisivat eläintarhassa, mutta välissä ei vain ole aitaa. Onneksi kauriit eivät ole vaarallisia ja ne aina väistävät meitä lopulta.

Roni edellä...

...ja minä perässä. Näin me yleensä etenemme.

Kännykän zoomi ei ole kovin hyvä. Tai ainakin se on herkkä kahden mäyräkoiran hihnan kiskomisesta aiheutuneelle käden tärinälle...

Ystävänpäivän poseerauksia koirapuistossa.


Kotimme sisustusta on ehostettu kahdella tarrajulisteella. Emäntä ei ensin uskonut, että nämä toimisivat, mutta hyvin tarttuivat suoraan seinään kiinni ja ainakin niiden on luvattu myös irtoavan, mutta sitä ei ole kokeiltu.

10 kommenttia:

  1. Jättionnittelut teille palkinnoista, ja emännälle puheenjohtajuudesta!
    Onpa hyvä uutinen, että kaikilla on taas terveet jalat käytössään. Toivotaan ettei mitään kremppoja enää osu kenenkään kohdalle.
    Tosi hienot tarrajulisteet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Puheenjohtajuuteen varmaan onneakin tarvitaan matkaan. :)
      Toivotaan, että saataisiin tästä eteenpäin tallustella kaikki ehjin jaloin ja selin ja muin paikoin myös. :)

      Poista
  2. Kyä on taas ropissu pokaalia ja prusettia ja kunniakirjaa! Ou jee ja onnee ja hurjan mukavaa, että Ronin käpsä parani ja viäl, että toivottavasti teijän äipänkin polvi tulee taas ehosaan kuntoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jalat alkaa olla jo kunnossa onneksi. Ronilla paremmassa kuin Emännällä. ;)

      Poista
  3. Onpas ollut tapahtumia :) ! Jalkojen telomista ja palkintoja. Osaa ottaen tuohon ekaan ja onnitellen tuosta jälkimmäisestä!
    Onnea myös puheenjohtajuudesta! Hienoa, että on ihmisiä, jotka antavat aikaansa toisille! Olin kanssa itse paikallisen koirayhdistyksen hallituksessa 5 vuotta, vuosi sitten hyppäsin pois, mutta olen jatkanut tässä rinnalla kuitenkin erilaisia kursseja järjestellen ja päivitän heidän sivujaan - apu se on pienikin apu, kun yhdistyksissä pakkaa joskus kädet loppumaan :) .

    Vi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhdistystoiminta ei taida tällä hetkellä oikein vetää ihmisiä. Olisi kiva harrastaa, mutta mitään ei huvittaisi sen eteen tehdä. Ja aika on ilmeisesti kaikkein nopeimmin hupeneva luonnonvara...

      Poista
  4. No huh...hurjasti onnee nuista kaekista suavutuksista!! :) Toevottavasti pyssyy niin määräkoeriin ku emännännii käpälät kunnossa jatkossa.
    Meellä on Lucyn kansa eelleennii sama tyylj lenkillä, jäläkijookoessa tullaan :)
    Voe täätinen ku joskus sattus tuommosija kaariita kohalle... harmi ettee tiälä niitä ennee oo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä saa kauriiden tuoksusta nauttia melkein joka viikko! Jos pystyttäisiin, niin lähetettäisiin sinulle sinne muutama, vaikka taitaisivat olla lyhytaikainen ilo. Tuntuvat maistuvan susille ja ilveksille aika hyvin nuo kauriit...

      Poista
  5. Paljon on ollut teillä taas puuhaa ja tapahtumia. Lämpimät onnittelut palkinnoista ja puheenjohtajuudesta! Toivottavasti jalkavaivat alkavat olemaan ohi sekä emännällä että Ronilla.

    Hipun ja Mytön emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Jalat voivat jo paremmin. Kunnollisia lenkkejä päästään jo tekemään. :)

      Poista