Koko viikonloppu samalla teemalla

Roni: Lauantaina käytiin lenkillä puuharepun kanssa. Puuharepussa oli mukana pakastettu sorsalintu ja kartio. Harjoiteltiin siis lenkin ohessa rally-tokoa ja vesiriistan noutamista kuivalla maalla. Vaikka satoi vettä koko ajan, niin kokonaisuus oli niin toimiva, että tehtiin sunnuntailenkki samalla sapluunalla. Tänään onneksi ei satanut, niin oli aika paljon hauskempi ulkoilla.

Tänään Emäntä myös tajusi laittaa nastakengät jalkaansa. Pururadalla olikin vielä paikka paikoin lunta ja jäätä, joten lauantain lenkillä oli välillä jännitystä elämässä, kun hän taiteili tavallisilla kengillä jäätiköiden yli. Polvikaan ei ole vielä aivan sataprosenttisesti palautunut, joten epätasaisilla, liukkailla pinnoilla käveleminen on vielä melkoista köpöttelyä. Varsinkin loppumatkasta polvi saattaa vielä turvota ja lakata taipumasta. Emäntä miettikin, että potilastietoja kerätessä pitäisi kysyä muiden tietojen lisäksi, onko ihminen koiraharrastaja. Lääkärihän sanoi, että kivun sallimissa rajoissa voi tehdä mitä vain, mutta tulikohan hänelle mieleen, että kun koiraharrastajalle antaa vapaat kädet (tai jalat) tehdä mitä vain, niin koiraharrastaja ei sitten himmaile, vaan könyää niitä samoja mäkisiä, sivuttain kaltevia jäisiä metsäpolkujaan, mitä muutenkin kulkisi. Onneksi hän ei ole kaatunut, koska sitten tarvitaan varmasti Medi-Heli paikalle, jos hän uudelleen lakoaa polvilleen johonkin vitelikkoon.

Tänään Lucy-neiti sai leikkiä linnun noutoa ensin. Yleisesti ottaen hän on sitä mieltä, että kuolleet linnut sopivat lähinnä päällä kierittäviksi, mutta kun jaossa on raakaa jauhelihaa, niin hän on valmis myöntymään ja kuljettamaan linnunraatoa suussaan.

Riistakosketus näyttää myös herättävän Lucy-neidin sisäisen saalistajan ja hän on linnun noutojen jälkeen aivan vallaton. Eilen hän haastoi minua leikkiin ja yritti näykkiä minua niskasta. Tänään hän jäi kiljumaan peräämme, kun oli minun vuoroni noutaa lintua. Treenien jälkeen hän haastoi Emäntää leikkimään kanssaan ja jopa näykki Emännän housunlahjetta! Lucy-neidin tuhma tapa, jonka Emäntä oli hänestä onnistuneesti kitkenyt pois alle yksivuotiaana, on yhtäkkiä palannut 7-vuotiaana.

Minua varten Emäntä oli tehnyt linnulla pienen laahausjäljen. Verijälkeen verrattuna laahausjälki on kivempi, kun sen saa jäljestää yksin irrallaan ja saa mennä niin lujaa kuin tahtoo! Minä jäljestäisin varmasti 1,2 kilometrin mejän VOI-jäljenkin varttitunnissa, jos saisin mennä yksin omaa vauhtiani! Harmi, ettei sellaista taitoa arvosteta. Videolta on leikattu katsojan kannalta tylsät 40 sekuntia, joiden aikana olen metsässä jäljestämässä lintua ja kuljetan sitä takaisin päin. 

Vielä tätä suoritusta täytyy kuulemma harjoitella. Lintua ei saisi tuolla tavalla tiputtaa suustaan, kun ohjaaja tulee näkyviin, vaan pitäisi ilman tuota erillistä käskyä tuoda lintu ohjaajalle asti. Tuossahan on olemassa aina se pieni ristiriita koiran mielessä, kun on juuri löytänyt ihanan linnun ruumiin metsästä, niin miksi se pitäisi heti luovuttaa ihmiselle? Toisaalta ihmisellä on jemmassa herkullista jauhelihaa, jota saa heti, kun linnun vie ohjaajalle asti, joten kumpi on parempaa: lintu vai jauheliha? On tämä kuitenkin jo hieno suoritus, kun otetaan huomioon, että vasta 10 kuukautta sitten ensimmäisen kerran siirsin sukkahousuihin käärittyä lintua Emäntää kohti sisällä eteisessä. Monta toistoa ja muutama jauhelihakilo myöhemmin ollaan tässä tilanteessa. Ehkä vielä muutama kilo jauhelihaa lisää ja lintu tulee jo suoraan metsästä käteen asti?

Ennen kotiin paluuta harjoiteltiin vielä kartion kanssa muutamat merkille lähetykset. Kyllähän se jo ihan kivasti löytyy. Reppu oli hämäykseksi maassa ja minä ehkä muutaman kerran meinasin juosta ensin repulle, kun se lintu oli siellä, mutta löysin sitten sen merkinkin. Emäntä oli jostain lukenut, että koiran kanssa pitäisi jokainen käsky harjoitella 20 eri paikassa, 20 eri häiriöllä ja tehdä 20 toistoa, jotta käsky olisi varmasti hallussa. Tämä oli nyt treenipaikka nro 13 ja häiriönä ohi lenkkeillyt ajokoira. Toistoja tehtiin viitisen kappaletta. Muutama paikka, toisto ja häiriö on vielä tekemättä ja kokematta...