Sivut

sunnuntai 2. helmikuuta 2020

Ontuen

Lucy: Tällä viikolla on ollut Ronin vuoro ontua jalkaansa. Alkuviikosta Emäntä huomasi joku päivä, että Roni syökin ruokaansa istuen (ei outoa) oikeaa etukäpälää ilmassa kannatellen (outoa). Ulkona koirapojalla oli kuitenkin menohalut tallella, joten käytiin muutaman kilometrin lenkki, eikä ontumista edes ilmennyt koko ajan.

Keskiviikkona ontumista oli niin vähän, että käytiin ihan kunnon lenkillä, mutta illalla Roni taas ontui. Emäntä ajatteli, että on joku venähdys tapahtunut, kun alkuviikosta käytiin koirapuistossa ja Roni riehui lelun kanssa.


Torstaina ei lenkkeilty ollenkaan. Vähän harjoiteltiin rally-tokoa sisällä, mutta Roni ontui niin ikävännäköisesti, ettei Emäntä paljoa raaskinut hänen kanssaan tehdä asioita.

Perjantaina Mestari käytti meidät ulkona, eikä hän laittanut ontumista merkille. Illalla ontuminen oli taas selvästi näkyvillä. Tässä vaiheessa tassua oli jo syynätty moneen kertaan tikkujen ja haavojen varalta. Käännelty ja väännelty ja etsitty aristavaa kohtaa tuloksetta.

Perjantaina Emäntä aktivoi meitä tällaisella nappularadalla. Purkki lipesi vähän käsistä... (Ihan kaikkea ei saatu syödä, kun tuossa oli kuitenkin useamman päivän ruoka pitkin eteistä...) 

Lauantainakaan ei lenkkeilty, mutta illasta Emäntä huomasi, että keskimmäisen polkuanturan ja kinnerkynnen välille oli turvonnut iso paise. Vaikka nyt oli näkyvillä, mistä ontuminen johtuu, niin edelleen pysyy mysteerinä, miksi jalka on turvonnut ja miksi patti on tullut.


Tänä aamuna Emäntä yritti taas kerran laittaa kaikki valot päälle ja ikkunan ääressä katsoa tassua oikein oikein tarkasti, miksi patti on turvonnut. Iho ei näytä punoittavan mistään kohdasta tai olevan rikki mistään kohden. Roni yksin tietää, mitä hänen jalalleen on käynyt, jos tietää, mutta ei ole osannut antaa vinkkiä, että mistä kiikastaa.

Herättäkää minut, kun Roni on taas kunnossa ja jotain tapahtuu... 

Alkuviikosta on varmaan soitettava eläinlääkärille, kun pitäähän poika saada taas liikkeelle. Aika kiltisti ollaan oltu äkkiä näin minimaalisella liikunnalla, kun minuakaan ei ole sitten viety erikseen pidemmille lenkeille, mutta välillä on vähän laitettu ulkona painiksi, kun turhauttaahan tämä paikallaan sisällä makoilu pidemmän päälle.

12 kommenttia:

  1. Voi sentään tuollaisia harmeja. Onneksi ei ainakaan kuulosta kovin vakavalta, ja lääkäristä varmasti saatte avun, niin että pääsette taas ulkoilemaan. Se on aina niin vaikeaa koirien kanssa, kun eivät kerro mistä sattuu, eivätkä aina oikein sitäkään, että nyt sattuu, kun yrittävät vaan olla kuin eivät olisikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei onneksi vaikuta hengenvakavalta, mutta sopivasti ärsyttävä vaiva kuitenkin, ettei oikein mikään suju, kun kaikessa tekemisessä pitäisi edes vähän liikkua. Toivotaan, että asia ratkeaa jo tällä viikolla...

      Poista
  2. Voi että, kyl on ikävä patti ku haittaa käpsyttelyä, Roni. Toivottavasti saatte vaivan selätettyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti... Tänään patti puhkesi, että hetkellisesti suunta on huonompi, mutta jospa se siitä lähtisi paranemaan.

      Poista
  3. Kauan sitten Palvelijattaren ystävättären palveluskoiralla oli hyvin samankuuloinen vaiva. Kun lääkäri sitten asiaan paneutui, diagnoosi oli selvä: Anturaan oli joutunut pieni lasinsiru, joka teki siellä pahojaan. Lääkäri kaivoi sirun pois, sumutti antibioottista suihketta haavaan ja laittoi kevytpaketin tassuun. Hyvin parani. Pahempaa jälkeä olisi tullut, jos se siru olisi saanut pitkään siellä muhia. Toivottavasti Ronin tassu paranee pikaisesti ja täydellisesti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotain tikkua Emäntäkin epäilee, mutta karvojen seasta ei mitään näy. Tänään patti vielä puhkesi, että nyt on täytynyt kaivaa kauluri esiin ja puhdistaa haavaa, mutta jospa se siitä. Eläinlääkärille toivottavasti pääsee keskiviikkona...

      Poista
  4. No johan on iso harmi tuommonen käpsävaeva! Toevottavasti se alakas paranemmaan nyt ku kerta puhkes. Ettee sielä oes mittää tikkuja taekka muita. Kyllähän seon mänö mukavampoo ku suapi kaekilla käpsillä askeltoo.
    Vuan on siinä ollunna teejjän emännällä sulattelemista nuissa teejjän rinnusten lumj´palloessa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loput lumipaakut sulateltiin lämpimällä suihkulla, ettei kaikki sulanut lattioille. :)
      Käpälä on tiukan tarkkailun alla. Roni olisi sen voinut itsekin hoitaa ja kaikessa hiljaisuudessa nuoleksia puhtaaksi, mutta se ei kuulemma käy. Ei saa kieli käydä siellä päinkään.

      Poista
  5. Toivottavasti Ronin käpälä on jo parantunut. Kunpa nuo koirat osaisivat kertoa, mitä on sattunut ja tapahtunut. Nyt pitää vaan arvailla, seurata tilannetta ja tutkia kipeää kohtaa. Onneksi eläinlääkäristä saa yleensä lopulta avun.

    Hipun ja Mytön emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jalka näyttää parantuvan ilman erityisiä toimenpiteitä. Eläinlääkäri katsoi jalkaa, mutta totesi, ettei sille tarvitse tehdä mitään. Mysteeriksi jäi syy tällä kertaa, mutta toivottavasti vaiva ei uusi.

      Poista
  6. Anturoiden patit on kurjia ja kipeitä, mutta kyllä ihminen huokaisee syvään helpotuksesta aina, kun sellainen löytyy selitykseksi ontumiselle. Joinakin talvina (tai kesinä - keväinä - syksyinä, mitä niitä vuodenaikoja nyt olikaan...) noita patteja ilmestyi meillä koko ajan, nyt ei kuukausiin ole ollut yhtään. Hyvä, jos olet parantunut ja päässyt viemään Lucy-neidin pidemmille lenkeille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurjia ovat sellaiset patit! Ikävä kuulla, että niitä on muillakin. Nyt ne ovat onneksi poissa, joten lenkkeily voi jatkua! :)

      Poista