Sivut

keskiviikko 15. heinäkuuta 2020

Kajoaminen arkaan paikkaan

Roni: Tänään aamulenkin jälkeen Emäntä sanoi, että minä pääsisin mukaan ja Lucy jäisi kotiin. Olin aivan intopinkeänä ja ampaisin ovesta ulos, koska jotain superkivaa ja jännää on aina luvassa, jos vain toinen eli minä pääsen mukaan.

Ajoimme autolla pienen matkan ja tulin autosta ulos riemuissani, kunnes tajusin, että olimmekin eläinlääkärin pihalla! Minua oli jymäytetty kamalalla tavalla. Yritin vastustella ulko-ovelle menemistä viimeiseen asti ja lopulta Emäntä kaappasikin minut kainaloonsa ja kantoi sisälle. 

Oma eläinlääkärimme on ilmeisesti kesälomalla, joten meidät otti vastaan nuori mieseläinlääkäri. Vastusteluistani huolimatta Emäntä nosti minut suoraan hoitopöydälle, jota kohtaan minulla on suuri antipatia. Eikä tämä kerta tehnyt poikkeusta suhteessa edellisiin eläinlääkärikäynteihin. Eläinlääkäri puki miehekkäät pinkit kumihanskat käsiinsä ja ennen kuin tajusinkaan, niin hän oli tuikannut etusormensa hanuriini! Olin puoliksi Emännän sylissä hänen pidellessään minua paikallani. Katsoin häntä kauhusta ja hieman kivustakin laajentunein pupillein ja vinkaisin: "Emäntä auta!" Hän ei tehny elettäkään hätistääkseen lääkäriä kauemmas minusta! Hän vain sanoi minua hyväksi pojaksi ja kehui, että hienosti menee. "Kenen puolella sinä oikein olet!!", huusivat silmäni, mutta huuleni vaikenivat häväistyksen edessä. "Hyvin lähtee tyhjenemään", sanoi eläinlääkäri ja alle kahdessa minuutissa kaikki oli ohi.

Emäntä nosti minut syliinsä ilmeisesti laskeakseen minut pöydältä alas, mutta koska en luottanut häneen enää, yritin kaikilla mahdollisilla ninjaliikkeillä kiemurrella irti hänen syleilystään. Painimme hetken sylipainia ja lopputuloksena Emäntä voitti ja laski minut lattialle. (Minä olisin ehkä voittaessanikin hävinnyt, koska olisin siinä tapauksessa pudonnut lattialle hänen sylistään... Ei näitä kaikkia tule aina loppuun asti mietittyä, kun pakoreaktio laukeaa.)

Kyseessä oli siis anaalirauhasen tyhjennys toista kertaa elämässäni. Emäntä totesi tuntitaksan olevan kohdillaan, kun tämän parin minuutin homman hinta oli lähes 60 euroa, mutta sitten hän muisti ensimmäisen tyhjennyskertani maksaneen sunnuntai-iltapäivystyksessä 200 euroa, jolloin hän tulikin hyvälle tuulelle siitä, että päästiin tällä kertaa näin halvalla. Olin siis jo maanantaista asti lupsutellut takapuoltani tuon tuostakin ja Emäntä oli jo kahtena iltana suihkuttanut peräpäätäni lämpimällä vedellä ja yrittänyt tyhjentää rauhasia itse. (Lucy-neidiltä hän tyhjentää peppurauhaset kerran pari kuukaudessa.) Sieltä ei vain tullut mitään ja jatkoin omaa käypähoitosuositustani eli ahkeraa nuolemista tiistainakin ja tiistai-iltana Emäntä suihkutellen ja puristellen sai sieltä vähän tulemaan eritettä, mutta se oli hieman veristä. Emäntä säikähti rauhasen tulehtuneen tai pahimmillaan revenneen ja siksi hakeuduimme lääkärin hoitoon. Onneksi pelkkä tyhjennys riitti kuitenkin, eikä rauhanen ollut tulehtunut. Se olisi kuulemma tulehtuneena vielä paljon suurempi mollukka kuin tämä herneen kokoinen mötikkä, joka nyt tyhjennettiin. 

Siitä on jo muutama vuosi aikaa, kun minulta viimeeksi täytyi anaalirauhanen tyhjentää ja yhtä mysteeriksi taitaa jäädä tämäkin, miksi se nyt yhtäkkiä tukkeutui. Ja miksi minun rauhasiani täytyy käydä tyhjentämässä eläinlääkärissä, vaikka Lucy-neidin rauhaset tyhjenevät Emännän omissa käsissä.

Kotiin palattuamme Lucy-neiti tuli huolestuneena nuuskimaan minut (perä-)päästä varpaisiin ja lopuksi hän jäi suojelevasti makaamaan minun eteeni. Hän kai huomasi, että minulla oli vahingoitettu olo. Lucy-neiti osaa välillä olla kultainen.

4 kommenttia:

  1. Ai hurja, kylläpäs osasi emäntä huijata sinua, Roni. Mutta miehekkäästi kestit koettelemuksen. Ymmärrän hyvin tunteesi. Onhan se homma hoidettava ennen kuin tulehdus iskee ja tulee tosi kipeät oltavat. Minulla oli hyvin nuorena yht'äkkiä tulehtuneet anaalirauhaset, jotka ell tyhjensi näppärästi. Ihmetteli miten kiltisti annoin operaation tehdä, vaikka taatusti oli kipuja. Ell sanoi, että pian olisi peräpääni muistuttanut sen yhden lajin paviaanin kirkkaan punaista peräpäätä. Palvelijatar on aina haukkana tutkimassa, jos jotain kohtaa ahkerasti nuolen. Joten hurjan pian ne rauhaset oli täyttyneet ja tulehtuneet. Sen kokemuksen jälkeen ei ole ollut mitään oireita. Eukko putsaa joka päivä peräpääni joten varmasti huomaa, jos jotain tukoksia ilmaantuu.
    Lucy on sydämellinen ja empaattinen leidi. Olet onnenpekka, Roni. Kyllä mullekin kelpais tuollainen kaunotar ystäväkseni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa ollut ikävä koettelemus sinullakin! Juuri minua ennen vastaanotolta lähti toinen pikku koira, jolle oli juuri tehty sama toimenpide eli kohtalotovereita on varmasti paljon.
      Outoa tosiaan, että se yhtäkkiä saattaa vaivata ja sitten taas ei vuosiin tai ei ehkä milloinkaan. Emäntä tarkisti, niin edellinen kerta oli tammikuussa 2017.

      Poista
  2. Saman kokeneena ( muutamaan kertaan) voen sannoo että otan ossoo kuomahyvä! Ee oo kyllä mikkää mukava homma se. Sillon nuorempana joovvuin tuossa hommassa käämään jonnii kerran. Ja siitä jäe jo peleko että aena ku siihen liäkärille männään ni joku tervehtii viärästä piästä! Onneks ee nyt oo tarvinna käävvä minkää taatta.
    Kyllä Lucy on sittä ihana ku huolestaa nuin sinuva. Ee sen tietimätä viijjä mihinkää ennee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä kurja vaiva! Hyvä, ettei sinun ole tarvinnut viime aikoina käydä tuossa toimenpiteessä! :)

      Poista