Lucy: Niin se aika rientää, vaikka mäyräkoira ei. Aloitetaan nyt kuitenkin viikonlopusta, vaikka edellinen onkin jo kauempana kuin tuleva. Meillä kävi nimittäin vieraita pohjoisesta. Rokkibändi, kaksi teinipoikaa ja collieneito Hippu. Pari päivää oli siis aika tiivistä hulinaa, kun meillä näitä neliöitä on aika rajallisesti tässä asunnossa. Eiväthän ihmiset toki paljoa tässä kotona viihtyneet. Bändillä oli keikkoja useampi viikonlopun aikana, joten aikuiset olivat soittamassa tai kuuntelemassa soittoa, mutta teinipojat sentään olivat meidän seuranamme lähes koko ajan.
Esiteltiin Hipulle meidän koirapuisto. Oli niin kuuma, ettei jaksanut paljoa leikkiä.
Yksi bändiläinen nukkui parvekkeella, kun sisällä ei ollut enää lattiapinta-alaa, mutta onneksi oli lämmin yö. Ja olenhan minäkin siellä nukkunut välillä Emännän kanssa, jos hänellä on ollut sisällä liian lämmin nukkua. Ihan hyvä paikka se on nukkua! Minä nukuin tällä kertaa kuitenkin kitaristin vieressä. Jo pentuna, kun minua ei vielä otettu Mestareiden viereen nukkumaan, sain kerran nukkua tämän kitaristi-kaverin vieressä ja siitä minulle on jäänyt ikuinen rakkaus tätä ihmistä kohtaan. Jos hän on kylässä, niin minä nukun ennemmin hänen kuin Emännän vieressä!
Hippu vietti aikaansa omassa pedissään tai eteisen matolla ja me oltiin sitten pääasiassa hänen seuranaan eteisessä.
Hippu-koira ei vienyt paljoa tilaa, koska hän vietti viikonlopun eteisen matolla. Hänellä on aika ikävä alusta-arkuus, joten hän ei halunnut kävellä parkettilattialla. Ulkona hänellä oli kyllä oikein vauhdikas ja vetävä askel, mutta sisällä hän ei halunnut liikuskella. Ainut ongelma oli se, että me emme uskaltaneet kävellä Hipun ohi eteisessä. Hän on siis luonteeltaan itse lempeys eikä olisi sanonut meille mitään, mutta meillä on sellainen kohtelias tapa, että liian lähelle lepäävää kaveria ei pidä mennä, joten eteisessä ei aivan päässyt hänestä ohi, jos hän oli pitkällään. Emäntä laittoi varmuuden vuoksi vesikupin keittiön lisäksi myös makuuhuoneeseen, ettemme jää ilman vettä, jos ihmisten poissaollessa jäämme vahingossa Hipun väärälle puolelle. (Tietenkin myös Hipulla oli oma vesikuppi eteisessä, joten vettä oli yllinkyllin tarjolla.)
Oli kurjaa, kun vieraat lähtivät. Karkasimme Ronin kanssa rappukäytävään heidän peräänsä ja minulta pääsi ovella itku, kun en päässyt heidän mukaansa.
Vieraiden lähdettyä, me olimme muutaman yön Moonan ja Ninnin luona. Heidän ihmisensä olivat yötä poissa kotoa, joten me menimme heidän seuraksensa. Moona ja Roni ovat myös käyneet sellaisella agilitykurssilla tässä heinäkuussa, niin Emäntä käytti heidät treeneissäkin, ettei Moonalta jäisi treenikerta välistä.
Notkea Ninnin
Pertti on kova poika kiekumaan.
Eilen ja tänään on pitkästä aikaa päästy oikealle lenkille, kun ilma on ollut pilvinen, viileämpi ja hieman sateisen makuinen. Eilen tosin ei lopulta satanutkaan, vaikka lupasi, ja tänäänkin sadekuurot ovat olleet vaatimattomia. Muutamakin sadekuuro oli kuin sumutepullosta olisi suihkutettu! Hyvin pientä ja kevyttä pisaraa, joka pyöri hetken ilmassa ennen katoamistaan.
Eilinen "pikku" lenkki oli lopulta 7 kilometriä ja tänään käveltiin n. 4 km. Itse en ole huomannut mitään, mutta ihmiset väittävät, että olen päässyt taas paksuuntumaan. Ehkä liikunta on jäänyt kuumilla ilmoilla vähän vähemmälle. Ehkä pienen pientä välipalasta on tullut naukkailtua vähän ahkerammin tässä kesän aikana, kun on ollut sitä kaikenlaista pahoinvointia ja närästystä. Emäntä uhkailee, että nyt alkaa taas Lucyn kaventamisurakka. Ei kuulemma riitä sydämen hoidoksi, että nappaa lääkkeet aamuin illoin, vaan pitää olla vielä hoikka ja hyväkuntoinen. En minä nyt aivan vastaankaan ole. Kyllä tässä hellepäivinä on ollut aika raskas olla, että sitä oloa en kyllä kaipaa.
Oletko sinä Roni syönyt jotain?!
Enhän toki...
Polku alkaa jo olla aika leveä. Tästä on tullut hyvin suosittu lenkkipolku.
Tästä lohkareesta meillä on varmaan joka kesä otettu kuva, mutta on se aina yhtä hauskannäköinen.
Ja tämän kallion alla on aina yhtä jännittäviä luolia, joihin ei edelleenkään saa ryömiä...
Mahtavaa, teillä on ollut ihan oma rokkibändi! Ja jokainen on saanut itse päättää, kenen vieressä haluaa nukkua :D sekin on ollut kohtuullisen luksusta. Hienosti kyllä viihdytitte ja huomioitte Hippu-neitoa. Hänellä oli koirapuistossa kuvasta päätellen hauskaa, ja eteisessäkin kohdeltiin kuin kuninkaallista. Olette kyllä vieraanvaraisia.
Kaventuminen on vähän kaksipiippuinen juttu. Pitää vaan päättää, onko mieliksi vyötärölle vai antaako periksi mieliteolle. Tosin, kevytkin ruoka voi maistua hyvältä, joten kekseliäisyyttä vaan peliin niin lopulta ei tarvitse mistään luopua. Paitsi niistä parista sentistä uumalta, jos se nyt tosiaan on tarpeen ja edistää terveyttä.
Lucy on syönyt kevytruokaa jo jonkin vuoden, mutta ilmeisesti sitäkin voi antaa niin paljon, että koira pyöristyy. Ja herkkupaloja ei aina muista vähentää ruoka-annoksesta. (Kuinka monta nappulaa on puruluu?) Jonkinlainen tasapaino pitäisi taas löytää, että tassu nousee iloisesti jatkossakin. :)
Taas on teillä ollut vaikka miten kivaa jengiä kavereina! Ja vapaina viiletätte maastossa. Vähänkö tässä alkaa kateus nakertaa mieltä! No ei, kyllä minä osaan iloita teidän onnesta. Hehe, hauskat kuvat!
Vapaudesta voi saada myös hieman harhaanjohtavan kuvan, kun valokuvaaminen on helpompaa, kun koirat ovat irrallaan. Näin ollen lenkillä saatetaan olla hetki irrallaan, mutta kuvat tulee otettua juuri silloin ja suurin osa hihnassa tallustettua lenkkiä jää dokumentoimatta. Toki aina hihnassa kulkevalle koiralle pienikin vapaus olisi varmasti luksusta. :) Tosin me ei olla koskaan otettu vapaudesta kaikkea iloa irti ja karattu, vaan tallustellaan yleensä samalla etäisyydellä Emännästä hihnassa tai irti. :)
Ompa haaska heenäkuu teellä! :) Ja vielä on kuuta jälellä. Mihinkä vielä kerkijjääkää! Kohtelijas vieras tuo Hippu ja vuatimaton ku on etteeseen jiännä makkoomaan :) Uatelkoopa jos oes semmonen vieras tullunna joka oes vallottanna huushollin sohvan ja määräkoeriin petit! Oes siinä luolakoeralle nuuskimista nuissa viimisten kuvviin koloessa. Onneks että männy. Tiijjä mittee petoja oes löötynnä...
Joo tuollaisen kiltin tytön kanssa oli helppo olla! Siksi hänet varmaan toivotettiin tervetulleeksikin ihmisten toimesta. :)
Kallioluolat ovat siitäkin vaarallisia, että siellä voi helposti päästä yhteen suuntaan, muttei takaisinpäin ja milläs kaivat kallion koloa suuremmaksi! Joskus on lehdissä juttuja mäyräkoirista, jotka on käyty kaivurilla kaivamassa ylös maan uumenista. Maansiirtotyöt lisäävät melkoisesti lemmikin ylläpitokustannuksia!
Kivannäköistä metsää teillä siellä. Tykkään tuollaisesta ryhdikkäästä mäntymetsästä, jossa näkee mihin astuu :) . Alusta-arkuus on kyllä ikävä asia ja rajoittaa koiran elinympäristöä paljon, etenkin kaupunkikoirilla, maaseudunkoirat ei ehkä niin usein joudu sellaisiin erilaisiin paikkoihin, jotka voisi jännittää. Onneksi hänellä oli oma peti mukana ja mattoja, niin hän pääsi vähän liikkumaan ympäriinsä <3.
Tuolla polulla on tosi kiva metsä. :) Hippu on jossakin kokeellisessa hoitoryhmässä, jonka olisi tarkoitus auttaa alusta-arkuuteen, että toivottavasti hän vähän reipastuisi.
Onpa mielenkiintoista! Toivottavasti apu löytyy! Olisikin mielenkiintoista kuulla joskus siitä kokeellisesta hoidosta tai sen tuloksista joskus jos kuulet kuulumisia :) .
Pitääpä kirjoitella tänne, jos siitä kuulen. Ilmeisesti hieronta oli ainakin kuulunut osaksi hoitoa. Varmasti jatkuva jännittäminen epämukavilla alustoilla ainakin saa lihakset jumiin,eikä yhtään lisää liikkumisen mukavuutta.
Mahtavaa, teillä on ollut ihan oma rokkibändi! Ja jokainen on saanut itse päättää, kenen vieressä haluaa nukkua :D sekin on ollut kohtuullisen luksusta. Hienosti kyllä viihdytitte ja huomioitte Hippu-neitoa. Hänellä oli koirapuistossa kuvasta päätellen hauskaa, ja eteisessäkin kohdeltiin kuin kuninkaallista. Olette kyllä vieraanvaraisia.
VastaaPoistaKaventuminen on vähän kaksipiippuinen juttu. Pitää vaan päättää, onko mieliksi vyötärölle vai antaako periksi mieliteolle. Tosin, kevytkin ruoka voi maistua hyvältä, joten kekseliäisyyttä vaan peliin niin lopulta ei tarvitse mistään luopua. Paitsi niistä parista sentistä uumalta, jos se nyt tosiaan on tarpeen ja edistää terveyttä.
Lucy on syönyt kevytruokaa jo jonkin vuoden, mutta ilmeisesti sitäkin voi antaa niin paljon, että koira pyöristyy. Ja herkkupaloja ei aina muista vähentää ruoka-annoksesta. (Kuinka monta nappulaa on puruluu?) Jonkinlainen tasapaino pitäisi taas löytää, että tassu nousee iloisesti jatkossakin. :)
PoistaTaas on teillä ollut vaikka miten kivaa jengiä kavereina! Ja vapaina viiletätte maastossa. Vähänkö tässä alkaa kateus nakertaa mieltä! No ei, kyllä minä osaan iloita teidän onnesta. Hehe, hauskat kuvat!
VastaaPoistaVapaudesta voi saada myös hieman harhaanjohtavan kuvan, kun valokuvaaminen on helpompaa, kun koirat ovat irrallaan. Näin ollen lenkillä saatetaan olla hetki irrallaan, mutta kuvat tulee otettua juuri silloin ja suurin osa hihnassa tallustettua lenkkiä jää dokumentoimatta. Toki aina hihnassa kulkevalle koiralle pienikin vapaus olisi varmasti luksusta. :) Tosin me ei olla koskaan otettu vapaudesta kaikkea iloa irti ja karattu, vaan tallustellaan yleensä samalla etäisyydellä Emännästä hihnassa tai irti. :)
PoistaOmpa haaska heenäkuu teellä! :) Ja vielä on kuuta jälellä. Mihinkä vielä kerkijjääkää!
VastaaPoistaKohtelijas vieras tuo Hippu ja vuatimaton ku on etteeseen jiännä makkoomaan :) Uatelkoopa jos oes semmonen vieras tullunna joka oes vallottanna huushollin sohvan ja määräkoeriin petit!
Oes siinä luolakoeralle nuuskimista nuissa viimisten kuvviin koloessa. Onneks että männy. Tiijjä mittee petoja oes löötynnä...
Joo tuollaisen kiltin tytön kanssa oli helppo olla! Siksi hänet varmaan toivotettiin tervetulleeksikin ihmisten toimesta. :)
PoistaKallioluolat ovat siitäkin vaarallisia, että siellä voi helposti päästä yhteen suuntaan, muttei takaisinpäin ja milläs kaivat kallion koloa suuremmaksi! Joskus on lehdissä juttuja mäyräkoirista, jotka on käyty kaivurilla kaivamassa ylös maan uumenista. Maansiirtotyöt lisäävät melkoisesti lemmikin ylläpitokustannuksia!
Kivannäköistä metsää teillä siellä. Tykkään tuollaisesta ryhdikkäästä mäntymetsästä, jossa näkee mihin astuu :) .
VastaaPoistaAlusta-arkuus on kyllä ikävä asia ja rajoittaa koiran elinympäristöä paljon, etenkin kaupunkikoirilla, maaseudunkoirat ei ehkä niin usein joudu sellaisiin erilaisiin paikkoihin, jotka voisi jännittää. Onneksi hänellä oli oma peti mukana ja mattoja, niin hän pääsi vähän liikkumaan ympäriinsä <3.
Tuolla polulla on tosi kiva metsä. :)
PoistaHippu on jossakin kokeellisessa hoitoryhmässä, jonka olisi tarkoitus auttaa alusta-arkuuteen, että toivottavasti hän vähän reipastuisi.
Onpa mielenkiintoista! Toivottavasti apu löytyy! Olisikin mielenkiintoista kuulla joskus siitä kokeellisesta hoidosta tai sen tuloksista joskus jos kuulet kuulumisia :) .
PoistaPitääpä kirjoitella tänne, jos siitä kuulen. Ilmeisesti hieronta oli ainakin kuulunut osaksi hoitoa. Varmasti jatkuva jännittäminen epämukavilla alustoilla ainakin saa lihakset jumiin,eikä yhtään lisää liikkumisen mukavuutta.
PoistaTeil on taas ollu kivoja juttuja ja säpinää, Lucy ja Roni. Kyä mettä on poikaa mäyrinkäisten miälestä!
VastaaPoistaJoo metsä tekee hyvää niin ihmiselle kuin koirallekin! :)
Poista