Sivut

sunnuntai 5. heinäkuuta 2020

Mäyräkoirien VERI-rotumestaruuskisa

Roni: Kun nyt on kerran päästy vesiriistakokeiden makuun, niin käytiin Emännän kanssa eilenkin yksissä kokeissa. Nämä tosin olivat vähän kauemmin harkitut ja suunnitellut kokeet kuin viime viikonlopun yllärikokeet. Näihin kokeisiin ei edes ihan kuka tahansa koira päässyt mukaan, koska kyseessä oli mäyräkoirien vesiriistarotumestaruuskoe. Osallistujat valittiin tämän ja edellisvuoden tulosten perusteella ja koska sain viime kesänä yhden VERI1-tuloksen, niin olin oikeutettu hakemaan kisapaikkaa. Emännän taholta mukana oli kyllä vähän turhamaisuuttakin, koska hänestä oli hauska ajatus, että hänen mäyräkoiransa olisivat vuoden sisällä mukana kaikissa harrastamiemme lajien rotumestaruuskisoissa, koska Lucy-neiti pääsi viime syksynä mukaan mejän rotumestaruuskisoihin, marraskuussa olimme molemmat rally-tokon rotumestiksissä ja nyt oli vielä tämä VERI-rotumestaruuskisa. Mestaruudesta kisasi 6 mäyräkoiraa ja lisäksi kokeeseen osallistui mestaruuskisan ulkopuolella 3 mäyräkoiraa, joten kerrankin oli kokeessa pelkkiä mäykkyjä.


Meidän piti lähteä ajamaan jo aamuyöllä, että ehdimme koepaikalle. Minulle kellonajoilla ei ole sillä tavalla väliä, joten olin aivan yhtä innoissani lähdössä mukaan mihin aikaan hyvänsä.

Koepaikalla Emäntä näki, että koelintuina käytettäisiin meille tutumpien pikku tavien sijaan kohtalaisen kokoisia heinäsorsia. Saimme juuri torstai-iltana treenilinnuksi ison heinurin ja perjantaina treeneissä en suostunut kuljettamaan niin isoa (jäistä) lintua. Emäntä päätti mamoilla ja suoritimme jäljen kytkettynä. Minä siis ohjasin meidät tarkasti maavainulla linnun luo. Ilmaisin kaadon kierimällä sen päällä. Emäntä pyysi harjoitusmielessä minua antamaan linnun hänelle. Nostin sen ihan keveästi napakalla koko suun otteella, mistä Emäntä päätteli, että olisin ehkä ihan hyvin pystynyt noutamaan sen vapaanakin. Ehkä ensi kerralla ei tarvitse sitten enää mamistella, vaan saan reilusti käydä hakemassa linnun ihan itse.


Ilma oli vähän sateinen ja rantana toimi pienen suolammen hetteikköinen ranta. Lammellahan olemme harjoitelleet muutenkin, mutta nyt ei uiminen lähtenyt liikkeelle oikein mitenkään. Kävin kastautumassa ja tulin rantaan. Valitsin rantautumiskohdan, josta oli hankala päästä ylös ja aloin kiukutella. Lopulta ties monennenko käskyn jälkeen kävin vähän rantavitelikköä uimassa oikealle puolelle, mutta syvemmälle en viitsinyt mennä, kun näin, ettei siellä mitään ole kuitenkaan. Jostain syystä kukaan muukaan mäyräkoirakollegoista ei ollut oikein uimatuulella. Osa kyllä puljasi ihan kiitettävästi rantavedessä, mutta riittävän syvälle ei vaivautunut kuin yksi koira.

Tämä huntu-look on viime vuodesta tuttu. Omassa valtakunnassa on ihan kiva makoilla, kun ötökät ei häiritse.

Linnun nouto vedestä sujui tällä kertaa paremmin kuin viime viikonloppuna. Istuin paikallani laukaksen ajan, vaikka alusta olikin inhottavan märkä. (Kyllä. Sillä on merkitystä, joutuuko edellisen uimareissun jälkeen märkänä vesisateessa odottamaan kuivalla vai märällä alustalla veteen menemistä!) Uin suoraan linnulle ja toin sen rantaan. Löysin tällä kertaa vähän helpomman kohdan nousta ylös vedestä ja sitten kannoin linnun ylpeästi Emännän ohi rannalle. Kun hän käskytti minua, aloin siirtää lintua kauemmas hänestä. Ei käteen luovutusta siis tälläkään kertaa, mutta päivän lopuksi tämä suoritus oli kuitenkin ollut tuomarin mielestä paras tässä osiossa. Ei huvittanut muitakaan luovuttaa lintua ohjaajalleen käteen.


Linnun noudon vedestä kuvasi Ottilia Leikkonen. Hänelle kiitos siis videosta ja valokuvista!


"Luvan saatuaan mene veteen ja löytää linnun nopeasti." -Arvosteluselostus ylituomari Eero Suomus

Kohti rantaa

Vedestä ylös

Ja määrätietoisesti ohjaajan ohi. Näin minä olen sen oppinut tekemään.

Tuloksilla ei siis päässyt juuri röyhistelemään kukaan tällä kertaa, mutta mestaruus tuli jaettua kuitenkin. Kärkikolmikosta kaikki saivat tuloksen VERI2/20p ja ylituomari laittoi heidät paremmuusjärjestykseen näyttöjen perusteella. Minä sain tuloksen VERI2/18p ja olin näin ollen RM4.


Kärkikolmikossa olivat kaikki karvanlaadut edustettuina. Liekö sattumaa, mutta kaikki olivat uroksia.

Vaikka ykköstulokset antavat edelleen odottaa itseään, niin meillä oli kuitenkin mukava päivä hyvässä seurassa. Meille oli jo ihan hieno saavutus päästä mukaan rotumestaruuskisaan. Eikä ainakaan lopu treenaaminen kesken, kun aina löytyy parannettavaa!

Mitähän sitä ensi kerralla keksisi...

12 kommenttia:

  1. Mäyräkoira se on kyllä monipuolinen koira. En ollut ajatellut, että se myös noutaa ja lisäksi vedestä. Olen mieltänyt mäykyn enemmän ajavaksi tai jäljestäväksi koiraksi. Näin sitä oppii blogiasi lukemalla :) ! Ja vielä kiva kun touhuat näiden pitkäkarvaisten kanssa, jotka munkin sydäntä lähellä on (lapsuusmuistot <3, mutta kaikki koirat kyllä sydäntä lähellä), kun useimmiten kai metsäkoirana on karkeakarvainen tai ehkä lyhytkarvamalli. Hyvä te!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäyräkoira on kyllä yllättänyt itsenikin monipuolisuudellaan! Metsästyksessä useimmin on tosiaan karkkareita ja lyhkäreitä. Niillä on viettejä vielä näitä pitkiksiäkin enemmän. Itsekin valitsin tämän karvanlaadun alunperin söpöyden perusteella ja sama söpöys on varmaan tehnyt hallaa käyttöominaisuuksille, kun näitä halutaan lähinnä lemmikeiksi ja näyttelykoiriksi, mutta kyllä kunnon pitkäkarvaisellakin pitäisi vähän metsäviettiä olla tallella. :)

      Poista
  2. Onnea Ronille, meille olet aina ykkönen!! Taas luettiin tarinaa kuin jännitysromaania. Hieno kuvaus tapahtumasta. Taitavilla mäykyillä (Lucy ja Roni) on taitava emäntä. Eihän siitä voi seurata kuin huippulaatua.

    VastaaPoista
  3. Onnittelut hienosta suorituksesta! Ja olihan se jo saavutus, että aiemmilla ansioilla pääsit kisamaan tuollaiseen mestaruusporukkaan. Sijoituksetkin on niin päivästä kiinni. Meidän mielestä olisit ihan hyvin voinut olla ykkönen, jos sinua olisi huvittanut kaikki, mitä ihmiset keksivät pyytää ;)
    Todellakin sillä on suuri merkitys, joutuuko istumaan märässä vai kuivassa maassa! Vaikka olisikin läpimärkä uimisesta ja sateesta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että toinen mäyräkoira ymmärtää ainakin tätä märkyys/kuivuus-asiaa! :D
      Ei pidä Emäntää ihan niin helpolla päästää, että aina sädehtisi ykkösenä kaikessa. Ylpistyisi vielä mokoma ja pitäisi omana ansionaan kaikkea. ;) Oppiipahan ihminen nöyryyttä, kun joutuu mäyräkoiran mielen oikkujen armoille!

      Poista
  4. Onnea onnea Roni, hieno suoritus. Ihanan aktiivisesti jaksatte harrastaa. Kiva päivä mukavassa seurassa on noissa teidän touhuissanne varmasti iso syy aktiivisuudellenne. Tsemppiä seuraaviin koitoksiin!

    Hipun ja Mytön emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava seura on tärkeä syy, että harrastukset vetävät puoleensa. :)

      Poista
  5. Herrampieksut teejjän kansa!! Ihan kerrassaan hieno suoritus Ronilta. Isot onnittelut! :)Ykkösen oesit ansaenna meejjännii mielestä. Männäppä nyt vetteen ja tuuvva sieltä jottae! Kaks semmosta asijata jota ee tämä määkky tekis vaekka millee palakittas :)
    Märkä alusta ee oo yhtää mukava istuva vaekka oes kuinka märkä ahterihhii. Sehä on selevä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)
      Jospa se ykkönenkin joku kerta tulisi... Vaikka joskus, kun saisi lähteä kuivalta alustalta uimaan. ;)

      Poista
  6. Hienoa! Olette kyllä varsinaisia monilahjakkuuksia ja -mestareita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Uteliaisuus on vienyt meitä monenlaisiin seikkailuihin. :)

      Poista