sunnuntai 25. lokakuuta 2020

Hyppivä humppatukka ja muita karvaisia kavereita


Roni: Tiedättehän sen ihanan tunteen, kun saa pujahtaa ensimmäisenä puhtaisiin lakanoihin! Ai etkö sinä Emäntä muista, milloin olisit ehtinyt ensimmäisenä puhtaisiin lakanoihin? Jännä juttu...

Käyttövalion kunniakirja saapui!

Lucy: Viikon aikana saatiin monenlaista sadetta, kuten oli luvattukin. Toisaalta joinakin päivinä jäi satamatta.


Maanantaina esimerkiksi olikin kaunis sää. Vähän jopa sillä hilkulla, että oliko ensilumi satanut. 

Lasketaanko tämä nöyhtä jo ensilumeksi?

Pihalla harjoiteltiin merkin eli kartion erottamista muista esineistä. Ei ihan 100-prosenttinen erottelukyky, mutta sinne päin... Jostain syystä meidän treenit menevät niin, että kun minä suoritan, on rauhallisempaa kuin silloin kun on Ronin vuoro. Kun Ronin vuoro alkoi, minä haukuin ensin huvikseni häiriöksi ja kun minut laitettiin sisään, käveli ohi mm. irlanninsusikoira ja lopulta lehdistö saapui paikalle ja pyysi Emännältä haastattelua. Emäntä epäilee, että universumi on Ronin treenaamista vastaan.

Video:



Tiistaina siirryimme viettämään lomaa Moonan ja Ninnin luo, koska Emäntämme oli luvannut viedä Moonan agility-treeneihin. Ihmeen hyvin Emäntä pärjäsi, vaikka tämä olikin hänen ensimmäinen kertansa yleistreeneissä. Sellaisella tänä vuonna aloittaneiden jatkojatkokurssilla hän on käynyt Moonan kanssa kahdesti. Agilityssa on melkoisen suuri merkitys sillä, että ihminen osaa ohjata koiraa radalla oikein.

Aksareeniä:


Keskiviikkona Emäntä oli varannut hallin hyppytekniikkatreenejä varten. Hän oli katsonut nettiluennon aiheesta ja halusi heti kokeilla harjoituksia käytännössä. Olin vähän myrtsinä, kun minua ei otettu mukaan. Hyppytreenit eivät ole kuulemma selkävaivaisia ja sydänvikaisia mäyräkoiria varten. Hieman yllätyksenä oli tullut se, että lapinkoirat eivät jaksaneetkaan kovin kauaa innostua pelkästä hyppäämisestä! Ei edes hyperaktiivinen Moona. Fyysinen rasitus ei varmaan vielä uuvuttanut Moonaa, mutta ajatteleminen on yllättävän kuluttavaa. Roni sen sijaan oli loistanut ja tehnyt kaikki harjoitukset sata lasissa nännikumi palkkanaan. Hänenkin tekniikkaansa voisi vielä parantaa harjoittelulla, koska ainakin korkeuden arvioinnissa hänellä kolahti jalat välillä rimaan, mutta ainakaan hän ei kieltäytynyt yhdestäkään esteestä. Lapinkoirilla tuli muutaman kerran uskon puute korkeampien esteiden kanssa. Se tarkoittaa, että hyppäämistä täytyy harjoitella lisää.

Moona ja kasvava sarja:

Roni ja perussarja:




Roni ja kasvava sarja:


Roni ja korkeuden arviointi:






Perjantaina kävelimme taas vesisateessa ja viikonloppuna kauniimmassa säässä. Minäkin olen tehnyt sellaisia kolmen kilometrin metsälenkkejä. Tänään tosin Emäntä piti minulle huilipäivän, ettei tule ylirasitusta.

Ensimmäiset kaksi kilometriä vapaana metsässä olivat ihan kivat, mutta nämä viimeiset puolitoista kilometriä hihnassa märällä asfaltilla ovat aika ankeat...

Ja sitten vielä eristetään kodinhoitohuoneeseen kuivumaan portin taakse... Paitsi Roni, joka murtautui portista läpi ja makaa kuvaushetkellä tyytyväisenä sohvalla.


Sunnuntaikävelyllä.

8 kommenttia:

  1. Onnea Suomen käyttövaliolle.
    Upea postaus jälleen. Roni ponnistaa kaukaa esteelle tullessaan. Tosi kivaa nähdä teidän kaikkien hännänheiluttajien suorituksia ja vapaa-aikailua. Koirat ovat iloisia ja näkyy heidän viettävän kaikkia aisteja stimuloivaa elämää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen video tosiaan paljastaa, että vähän turhan kaukaa lähtee hyppy esteen yli. Pitäisi siis harjoitella etäisyyden arvioimista. Metsässä on jotenkin helpompi arvioida maassa olevien oksien ja puunrunkojen etäisyyttä ja korkeutta! ;)
      Kiitos onnitteluista! :)

      Poista
  2. No tiälä tuijotettaan suut selällään nuita hienoja suorituksija! Ja katottaan uuvvestaan ja uuvvestaan :) Jo pittää olla sittä viksuja ja kerrassaan taetavija koerija, sano äet. Ja sammoo mieltä meekäläenennii. Ja on hieno tuo kunnijakirja...nostan tiälä olematonta hattuva. Onnee Roni siitä(hhii)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista! :)
      Terveselkäinen ja -sydäminen mäyräkoira voi hyppiä sydämensä kyllyydestä. ;)

      Poista
  3. Mikähän noissa puhtaissa lakanoissa on, kun meilläkin erityisesti Hippu hoksaa heti, kun lakanaoita ryhdytään vaihtamaan. Ja kärkkyy tilaisuutta hypätä ensimmäisenä sänkyyn.

    Ronille isot isot onnittelut, komea on tuo kunniakirja.

    Hipun ja Mytön emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista! :)
      Puhtaat lakanat vetävät koiriakin puoleensa... Ehkä ne ajattelevat tekevänsä palveluksen ja tuovan tuttua tuoksua oudon puhtaaseen makuupaikkaan. ;)

      Poista
  4. Vautsi, isot onnittelut Herra Käyttövaliolle ja omistajalleen! Kivaa kun tehdystä työstä, kaikesta siitä treenistä tulee sitten tällainen palkinto! Olette kyllä tosi ahkeria, ihan hengästyttää lukea 😃!
    Plus, että kiva treenivinkki tuo merkkierottelu, kiitos! Sen poimin käyttööni, en ole koskaan tällaista harjoitellut.

    Mutta että lehdistökin tuli paikalle ❓😮😃 ??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista! :)
      Lehdistö ei varsinaisesti ollut paikalla meitä varten, vaan me satuttiin olemaan pihalla, kun he etsivät haastateltavia aluelehden koronatunnelmajuttuun. :D Ronikin pääsi oikein isoon lehtikuvaan mukaan. :)

      Poista