Elämää juoksuhaudoissa

 Lucy: Lunta alkaa olla meidän korkeudella aika riittävästi. Nyt toki oli muutama plussakelin päivä, joten hanget ovat vähän alentuneet, mutta meille avatut takapihan polut ovat enemmän juoksuhautoja kuin polkuja nyt tässä vaiheessa, kun mäyräkoirasta ei näy selkää eikä hännänpäätäkään, kun juoksee uraa pitkin.

Juuri kun Emäntä viime viikolla sai alkuviikon lumisateiden jäljiltä polut taas auki, niin seuraavana päivänä aitan katolta tulivat lumet ja yksi hupihaudoista meni umpeen. Sitä ei kuulemma resurssipulan vuoksi avata enää huvittelulle. Ihmettelen vain, mikähän se sellainen resurssipula on... Eikö ole enää ruista ranteessa?

Roni: Mitä? Eikö tätä polkua enää avata? Mitenkäs täällä sitten enää juoksee kahdeksikkoa?

Lucy: Pitihän tätä luopumisharjoitusta kokeilla minunkin kanssani. Eihän tuo nyt kummoinen temppu ollut.

Roni: Entäs nämä pilalle menneet kohtaukset?

Lucy: No jos siellä nyt oli sitten joku harjoitusotos ensin alla...

Lucy: Torstaiaamuna maailma oli niin rapea, että kuulosti kuin olisi kipittänyt näkkileivällä!

Lucy: Viikonloppua käytiin viettämässä Moonan ja Ninnin luona. Nyt on kuulemma hiihtoloma. Emäntä aloitti sen hiihtämällä kolmena päivänä peräkkäin. Ilmeisesti loman nimi velvoittaa.

Roni: Aiemmin talvella koirien ulkoiluttamiseen käytetyn hiihtoladun olivat ihmiset omineet nyt kokonaan itselleen, mutta onneksi oli yksi tällainen metsätie, jonka joku hyväsydäminen oli käynyt traktorilla linkoamassa auki, joten oli vähän juoksentelumahdollisuuksiakin.

Roni: Emäntä joutuu aina kyläillessä levittämään sängyn, että mahdutaan kaikki neljä siihen nukkumaan, vaikkei Mestari olisikaan mukana. Tavallisesti Moona nukkuu kai lattialla tai koiranpedissä (ehkä joskus sohvalla?), mutta meidän kyläilyn aikaan hän tulee nukkumaan aina meidän ja Emäntämme kanssa.

Roni: Sänkyyn Moona tulee hyvin varovasti, koska hän saa olla siellä vain jos Suuri Johtaja sen sallii eli ei häiriinny niin paljoa, että jaksaisi puuttua asiaan.

Mietin joskus, että ehkä minunkin olisi kannattanut alunperin ottaa erilainen lähestymistapa Moonaan. Minun kimpussani Moona riekkuu välillä vaivaksi asti, mutta Lucy-neidin ei tarvitse sanoa kuin hiljaa "Hurr..." ja Moona kiemurtelee nöyränä hänen edessään ja Ninni kiiruhtaa liehittelemään Lucy-neitiä ja lipumaan hänen suupieliään, ettei Suuri Johtaja vain hermostuisi alamaisiinsa.

Roni: Ninni ei ole sänkykoirien sukua. Kun kukaan ei näe, hän saattaa nukkua yönsä sohvalla, mutta ihmisten sänkyihin hän ei nouse.

Roni: Mikäs pytty tämä nyt sitten on?

Roni: Kaikki muutkin olisivat halunneet poseerata tämän pikarin kanssa, joten nartut laitettiin oven taakse minun kuvausteni ajaksi. Sain vihdoin jälkitoimituksena mäykkykerhomme viime vuoden MEJÄ-mestarin kiertopalkinnon. (Viime kesäkuussa mejä-kokeissa ei saanut järjestää palkintojen jakoa, vaikka kokeita saikin pitää.)

Roni: Viikonloppuna ohjelmassa olivat yhdet rally-tokotreenit, jotka olivat ensimmäiset kahteen kuukauteen ja todennäköisesti myös viimeiset pitkiin aikoihin. Oli mukava päästä pitkästä aikaa oikeisiin treeneihin! Sieltä ei vain tullut kuvaa, joten tässä kuvassa Ninni lähdössä suorittamaan Nose Work -harjoitusta ulkoterassilla.

Kätkö

Lucy: Nose Workistä on tullut tämän talven hittilajimme. Rally-tokotreenejä ei ole ollut, joten siihen lajiin on treenimotivaatiokin ollut kateissa. Sisällä ei mahdu tekemään ratatreenejä ja ulkona on pääasiassa ollut liian kylmä tai liikaa lunta, jotta olisimme voineet pitää pihatreenejä. Tämmöinen pieni hajukätkö on kuitenkin helppo ja nopea tehdä ja nyt kun olemme homman hiffanneet, niin etsiminen on todella hauskaa.

Moona on löytänyt hajun.

Lucy: Liukkaaksi on maailma mennyt. Onneksi on neliveto ja nastat alla.

Roni: Sen verran reipas viikonloppu pitkästä aikaa, että tätä on syytä vetäytyä sulattelemaan luolapedin uumeniin.