Sivut

torstai 4. maaliskuuta 2021

Ihan lomalla


Lucy: Oli aika yllätys, kun yhtäkkiä tänään hurahti auto pihaan eikä siinä vielä kaikki, vaan sen jälkeen ulko-oven takaa kuului koiran iukahtelua. 

Roni: Oltiin siinä hetki silmät ymmyrkäisinä, että kuka tänne muka on tulossa ja vielä koiran kanssa! Mutta Moona ja Ninnihän sieltä saapuivatkin ihmisineen vastavierailulle. 

Ninni ja Roni

Lucy: Suunnilleen ovesta astuttuaan he olivat löytäneet meidän puruluujemmamme lelulaatikosta ja kumpikin huseerasi saman tien sikari suupielessä. Moona söi löytämänsä luun siltä seisomalta, mutta Ninnistä olisi ollut jännittävämpää kuljeskella luu suussa ja murista siitä kaikille lähelle tuleville. Kyläilyrauhan taatakseen ihmiset takavarikoivat hänen luunsa uuninpankolle.


Ninni menetettyään puruluun

Roni: Käytiin vähän kävelyllä esittelemässä lähimaisemia Ninnille ja Moonalle ja sitten puuhailtiin hetken aikaa pihamaalla.

Lucy: Ja kun heidän emäntänsä on tehnyt viimeeksi Nose Work -kätköjä meille, niin meidän Emäntä teki nyt vastaavasti kätköt myös heille. Emäntä epäili toiseen kätköön tipahtaneen vain puolikkaan pisaran hydrolaattia, mutta löytyi sekin kätkö kuitenkin. Minä olen tällä hetkellä meistä ehkä kaikkein itsenäisin nuuskija ja lähdin epäröimättä ratkaisemaan tehtävää nenä suhisten. Ninni olisi halunnut uudessa paikassa, että hänen emäntänsä olisi kertonut, mistä pitäisi etsiä. Ronikin jäi välillä tuijottelemaan Emäntää ja tarvitsi uusia käskyjä jatkaa tehtävän suorittamista, samoin Moona, joka kuitenkin oli tällä kertaa jo hieman edelliskertoja sinnikkäämpi.


Moona

Roni: Loman... hmm... kunniaksi, Emäntä on muistanut taas järjestelmäkameransa olemassa olon. Homma lähti liikkeelle lintukuvauksena...

Kyllä siellä ihan totta on sinitiainen kuvan keskellä!

Ehkä uudelleen rajattu versio paljastaa linnun paremmin...

Oli siinä vielä äsken hömötiainen...

Lucy: Mutta koska hyvin pian kävi tuskallisen selväksi, ettei villin luonnon kuvaaminen ole edelleenkään helppoa...


Mihin se tsirppi nyt jo ehti?!

Ehkä ei aivan vuoden luontokuva-ainesta tämäkään?

Roni: Niinpä kamera kääntyi pian meihin koiriin ja koirakuvaukseksihan se taas meni...


Hurjat pihavahdit

Täällä vartioin minä... kai...

Minäkin vartioin! Aina kun jaksan...


Lucy: Sitten touhu lähti aivan lapasesta ja seurasi kuvatutkielma nukkuvista mäyräkoirista. Antakaa hänelle anteeksi. Hän on vain ihminen, jolla on liikaa aikaa ja liian vähän aktiviteetteja. Pian työt taas jatkuvat...

Onko tämä aivan välttämätöntä?






Ja ne aikovat vielä sulkea kaikki aikuisten harrastuspaikat moneksi viikoksi... Onko tässä ajateltu yhtään yhtäkkiä kaiken huomion keskipisteeksi joutuvia koiraparkoja?


Luulisi, että lenkkeily, kaverit, hajutreenit ja aamupäivän leipominen olisivat jo uuvuttaneet sen mutta ei. Siinä se vain vieläkin jaksaa kyykistellä kameransa kanssa...

Mene.... pois....

6 kommenttia:

  1. Mahtavaa, kun saapuu kavereita kylään. Ystävien kanssa on ilo riehua ja touhuta mukavia juttuja.

    Aurinkoista viikonloppua toivotellen
    Hippu, Myttö ja emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli mukava yllätys saada kavereita tänne meillekin välillä kylään. :)

      Poista
  2. No niin kamut, tuollaista se on, kun kameran linssi on kaiken aikaa kirsussa kiinni. Mulla on piiitkä kokemus kohteena olemisesta. Palvelijattaren harmiksi ja minun onnekseni meillä on kamerat niin sekaisin (kuvaajasta puhumattakaan), että reilusti on kuvaaminen vähentynyt nykyisin.
    Hyviä ovat teidän kuvanne. Siellä selkeästi ymmärretään kameroista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä järjestelmäkamera on onneksi sen verran monimutkaisempi laite kännykän kameraan verrattuna, että se aina unohtuu pitkiksikin ajoiksi kaapin perälle, mutta sitten välillä on ylimääräistä aikaa ja Emäntä aloittaa taas opettelun alusta. "Jos tätä vähän säätää tuohon suuntaan ja tuota tähän suuntaan... millainenkos kuva tästä tulee..." Uuvuttavaa edes seurata vierestä... :D

      Poista
  3. Vai käytiin siellä puruluuvarkaissa. Me ollaan tänä vuonna kyläilty useampaan kertaan paikassa, jossa pikku bolognese piilottelee puruluutikkujaan ympäriä taloa. Mesta ei ole huomannut sitä ollenkaan, mutta Lumes kulkee huoneesta toiseen etsimässä luukätköjä. On sillä bolognesella kyllä mielikuvitusta siinä piilottelussa, kun Lumes on löytänyt tikkuja sohvan istuin- ja selkänojatyynyjen välistä, nojatuolista viltin alta, sängyn alta, sängyltä, kaappien alta jne. Mesta on ihan ihmeissään, että mistä Lumes niitä luutikkuja oikein saa ja miksei hänelle anneta, ja bolognese hämmentyy, kun hänen piilonsa tyhjenevät. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On siinä mahtanut olla bolognese kerta kaikkiaan ällikällä lyöty, että miten joku voikin kaikki hänen mestarilliset kätkönsä löytää! :D
      Täällä kätkö oli vähän mielikuvituksettomampi, kun syömättä jääneet luut oli nostettu vain imuroinnin tieltä lelulaatikkoon... :)

      Poista