Mäyräkoirien vesiriistarotumestaruuskoe

Roni: Sunnuntaiaamuna oli jonkin verran tavanomaista aikaisempi aamuherätys. En tarkkaan tiedä, monelta siat aamulla alkavat piereksiä, mutta ennen sitä oltiin varmasti jo liikkeellä. Lucy-neiti tuskin avasi edes silmiään, kun livahdimme Emännän kanssa ulos. Minä olin kuitenkin heti valmis seikkailuun.

Ajomatkaa meille kertyi neljä tuntia yhteen suuntaan. Perillä ilahduin, kun huomasin, että jonkinlaisen metsästysmajan pihaan me päädyimme. Se tarkoittaa aina mejä-koetta tai vesiriistakoetta. Olimme ensimmäisiä paikalla ja pienen odottelun jälkeen alkoi muutakin porukkaa valua paikalle. Majalta ajoimme järven rantaan ja siellä päivän tehtävä varmistui mielessäni: vesiriistakoe!

Perillä kohteessa

Suoritusjärjestystä arvottaessa Emäntä oli vetänyt pakasta minulle pataässän eli pääsin starttaamaan paalupaikalta. Välillä ensimmäisenä oleminen tuottaa vähän suorituspaineita (lähinnä ehkä ohjaajalle), mutta tällä kertaa Emäntä oli oikeastaan tyytyväinen ensimmäisenä olemiseen, koska näin hän ei voinut vertailla suoritustani muiden suoritukseen, vaan pystyi keskittymään vain omaan parhaaseen suoritukseen. Yleensä muiden suorituksilla ei ole merkitystä, mutta nyt oli kyseessä rotumestaruuskisa ja paikalla siis mäyräkoirien kerma vesiriistataitajista.

Päivä alkoi laahausjäljellä. Viime vuonna rotumestaruuskisoissa Emäntä kävi varmistelemaan ja menimme laahausjäljen jälkiliinassa, vaikka minä osaan kyllä noutaa vapaanakin. Tänä vuonna pelattiinkin sitten upporikasta ja rutiköyhää ja Emäntä päätti vain luottaa minuun ja päästää minut noutamaan vapaana. Joko tulisin linnun kanssa tai sitten en. Tällä kertaa tulin. (Tuomarin kommentti: "Lähtee reippaasti noutaman lintua ja tuo sen ohjaajan luo." 9/10p) En vieläkään viitsi juosta suoraan Emännän luo lintu suussani, vaikka sitä on tammikuusta lähtien harjoiteltu tänä vuonna. Tiputan sen ensin kymmenen metrin päähän. Siirrän sitten ehkä kahden kolmen metrin päähän ja sitten siihen jalan juureen, mutten edelleenkään käteen. Tämä oli kuitenkin minulta päivän paras suoritus. Muista osioista ei näin paljoa pisteitä herunut...

Toisena tehtävänä oli tyhjän veden haku eli piti käydä tarkistamassa tuomarin määräämä vesialue uimalla riistan varalta. Tein hyvin tyypillisen suorituksen itselleni. Menin heti käskystä veteen ja uin pitkälle vasemmalle kiertäen lähetyspaikan viereiseen pikkulahdukkaan. Nousin ylös kuivattelemaan. Menin uudestaan veteen käskystä, mutta tulin taas rannalle kuivattelemaan ja pissalle. Kolmannella kerralla lähdin sitten vähän pidemmälle lenkille oikealle ja siitä takaisin rantaan. Uin hyvin tyylipuhtaasti juuri sillä etäisyydellä, johon Emäntä jaksaa heittää dummyn. Syyttäköön vain itseään, ettei jaksa heittää dummya haulikon kantamalle, kuten säännöissä uimisen pituudesta sanotaan. Tuomarin kommentti: "Luvan saatuaan lähtee hakemaan ja hakee molemmat sivut hyvin. Haku jää hieman vajaaksi suoraan edestä ja koira käy välillä rannalla." 7/9p. 

Kolmantena osiona oli aina yhtä kiihdyttävä linnun nouto vedestä. Olin ehkä hieman tavallista rauhallisempi, koska olin ensimmäinen eikä näin ollen ollut ammuttu vielä yhtään adrenaliinia nostattavaa haulikon laukausta, mutta varmuuden vuoksi Emäntä piteli vähän kättään edessäni, etten karannut noutoon liian aikaisin. Tuomarin annettua luvan ampaisin käskystä raketin lailla liikkeelle. Uin linnulle minkä tassustani pääsin ja Emännän yllätykseksi palasin suoraan samalle rannalle, enkä kiertänyt mihinkään pusikkoon kuten yleensä. Siitä kannoin linnun kuitenkin vähän syrjään, että saatoin ravistella rauhassa ja kieriä hiukan linnun päällä. Emäntä ei sitä hyvällä katsonut, vaan aloitti käskyttämisen. Lähdin loukkaantuneena kantamaan lintua etemmäs mokomasta komentelijasta, mutta siitä seurasi sellainen ärähdys, että lintu putosi suustani. Toin sitä vähän takaisin päin ja ilvehtiäkseni kierin näytösluontoisesti linnun päällä uudestaan. Tiedän, ettei Emäntä saa kokeessa liikkua paikaltaan. Katselin vähän epäluuloisesti tuomariakin, joka seisoi lähellä. Epäilin, että yrittäisikö sekin ehkä napata lintuni, jos tulisin lähemmäs. Lopulta kiikutin linnun Emännän käden ulottuville, mutten edelleenkään ihan suoraan käteen. En tajua sitä käteen luovuttamisen hienoutta. Voi kai ihminen sen linnun siitä maasta itsekin nostaa? Tuomarin kommentti: "Luvan saatuaan lähtee noutamaan lintua, tuo sen rannalle, josta kehoituksin ohjaajan luo." 7/10p.

Pikku jaloittelu uimisen jälkeen

Kun kaikki olivat suorittaneet kaikki osa-alueet, palasimme takaisin koepaikalle. Tuloksia odoteltiin tovi ja minä lepuuttelin autossa talon varjossa. Vaikka oli helteinen päivä, niin rannassa oli onneksi varjoisaa ja vähän tuulikin, joten auton perässä oli siedettävä olla ja koepaikallakin hyvässä varjossa oli ihan miellyttävää olla. Ajon aikana olikin sitten ilmastointi päällä ja auton sisällä melkein viileä. Hellepäivänä vesiriista on kyllä mejää parempi harrastus.

Hunnutettu harrastuskoira

Lopulta koitti tulosten julkistamisen hetki. Meitä rotumestaruuskisaan osallistuneita mäyräkoiria oli yhteensä neljä: kaksi karkkariurosta, yksi pitkäkarvainen narttu (minun viimekesäisen kesäheilani sisko) ja minä. Lyhytkarvaisia mäyräkoiria ei ollut tällä kertaa ilmoittautunut mukaan. Rotumestaruuskisaan mukaan päästäkseen täytyy saada kuluvalla tai edelliskaudella vähintään yksi ykköstulos ja se on ilmeisesti aika tiukka vaatimus. Toki kaikki osallistumisehdot täyttävät koirat eivät olleet ilmoittautuneet mukaan rotumestaruuskisoihin. (Jalostustietojärjestelmän mukaan kaikkiaan ykköstuloksen tänä ja viime vuonna saaneita koiria on kahdeksan.)

Neljänneksi ja kolmanneksi sijoittuivat karkkariurokset (poika neljänneksi ja isä kolmanneksi). Jännitys tiivistyi. Kumpi pitkäkarvaisista on ykkönen ja kumpi kakkonen? Kolmantena tuomari luki minun arvostelukorttini. Olin siis sijoittunut rotumestaruuskisassa toiseksi eli sain hopeaa. Vuoden 2021 rotumestari oli ylivoimaisesti pitkisnarttu Käpälämäki Pikku-Sera. Me kaikki rotumestaruuskisan koirat saimme ykköstuloksen (viime vuonna kukaan ei saanut kakkosta parempaa!), mutta Seran pisteet olivat aivan omaa luokkaansa. Hän sai 28/30p, kun taas me äijät saimme minä 23, Sulo 22 ja Cee 21 pistettä. Kisa oli tiukka, mutta rehti. Oltiin oikein tyytyväisiä Emännän kanssa saavutukseen. Viime vuoden neljäs tila parani roimasti.

Tammela (Liesjärvi) 4.7.2021

RM2 Veri1/23p

Mukavan koepäivän jälkeen oli leppoisaa ajella taas neljä tuntia kotiin...