Väläyksiä viime päivistä

Lucy: Viikonloppuna meillä kävi kylässä rokkibändi. Luitte oikein. Mukavia rokkareita, jotka ovat käyneet meillä joka kesä jo monta vuotta, mutta kyllähän se rokkarielämä ryydyttää ihan vain vierestä seuratenkin... Piti olla koko ajan läsnä joka paikassa ja ottaa valtavasti rapsutuksia vastaan kaikilta, kun minä nyt satuin olemaan kaikkien lempparikoira numero uno.

Lucy: Bändiläisten mukana meille tuli kylään pitkäkarvainen collie Hippu. Hän oli mukana viime kesänäkin. En tiedä, siitäkö Ronilla oli jäänyt niin lämpimät muistot Hipusta, mutta hän oli aivan mahdoton Hipun perään. Ja nimenomaan Hipun perään kohdistui Ronin suurin mielenkiinto. Hippu sai läiskiä Ronia itselleen epätyypillisesti käsilaukulla oikein olan takaa (eli näykkiä hampaillaan). Toisaalta hän lähetti vähän ristiriitaisia signaaleja, kun sitten niinä hetkinä, kun Roni ei ollut hänestä kiinnostunut, hän meni Ronin luokse niiskuttamaan ja kerjäämään huomiota. Minä en tästä leikkaamattomien nuorisolaisten elekielestä niin ota selvää, mutta minusta se oli vähän epäreilua käytöstä.

Lucy: Lauantai-iltana meidän Emäntämme ei enää lähtenyt bändiläisten rokkikeikalle, vaan jäi meidän kanssamme kot'mieheksi. Kävimme vähän jaloittelemassa omalla tiellä. Hippu oli varmuuden vuoksi hihnassa, vaikka onkin tosi kiltti ja totteli meidänkin Emäntää tosi hyvin.

Roni: Sunnuntaiaamuna minä ja Emäntä hipsimme aikaisin pois kotoa, kun rokkarit vielä kuorsasivat. Pääsin vesiriistakokeisiin! Niistä ei nyt tällä kertaa ole edes kuvaa, kun niitä on ollut jo niin paljon. Sattui vain niin hassusti, että tällä kertaa minä en löytänytkään lintua metsästä! En kerta kaikkiaan, vaikka Emäntä lähetti minut monta kertaa. Tai siis löysin minä sen yhden niljaisen tavin, mutten halunnut ottaa sitä suuhuni. Niinpä yritin etsiä jotain TOISTA lintua. Se harhailu tiputti sitten koko kokeen tuloksen nollille. Emännästä oli kai vähän kirvelevää, että tein sitten lähes täydellisen tyhjän haun ja melkein puhtaan linnun noudon vedestä! No joskus onnistuu ja yleensä ei... (Tulos VERI0/18p)

Minusta sen sijaan oli aika kurjaa, että kun palasimme kotiin, niin Hippu olikin lähtenyt sillä aikaa! Makasin pitkään haikeana olohuoneessa sillä matolla, jolla Hippukin oli tassutellut...

Lucy: Maanantaina tapahtui se autuas asia, että ilma viileni ja pääsimme oikealle lenkille! Täytyy sanoa, että jopa minä olin vähän jo kaivannut metsässä kävelyä.

Metsäojassa oli kiva puljata ja mustikoitakin löytyi syötäväksi. (Pahoittelemme, että videot ovat vähän nykyihmisen makuun pitkiä, kun ei ollut editointi-intoa tällä kertaa, mutta alun perusteella tietää, mitä lopussa tapahtuu.)

Minulle maistuvat myös vadelmat!

Kuivuudesta huolimatta metsävadelmaa on aika paljon. Emäntä on kerännyt sitä nyt reilut 4 kiloa.

Lucy: Tiistaina ihana viileys jatkui ja kävimme treenaamassa taas rally-tokoa Lätsän ja Väinön kanssa (ja heidän ihmisensä). 

Lucy: Minä olin taas "paikkiksessa" eli paikkaistumisessa aputassuna Lätsälle.

Tai no siihen asti, kun minun mielenkiintoni riitti. Sitten jonkun pökäleen tuoksu vei voiton.

(Lätsä: "Hei ihmiset, apua! Mihin tuo matala mummeli nyt menee? Hän tekee ihan väärin!!"

Lucy: Treenien jälkeen meidät oli kutsuttu kylään paikkaan, jota paremman käsitteen puutteessa olemme tottuneet kutsumaan "Paratiisiksi".

Roni: Hei! Kukas se sinä olet?

Lammas: Ai määä vai?

Lucy: Jos löydät kuvasta kissan, olet tarkkasilmäisempi kuin Roni!

Nuori Konsta-poika

Roni: Totta kai minä olen kiltisti, mutta kun minä vain haluaisin tietää, mikä tämä tämmöinen "Konsta-kissa" on!

Lucy: Paratiisin hallitsija Ukko-kissa poistui valitettavasti keskuudestamme kissojentaivaaseen jokin aika sitten, mutta aukkoa ovat paikkaamassa sisarukset Konsta ja Kerttu. He olivat valtavan uteliaita ja pyörivät koko ajan lähettyvillä, vaikka meidän läsnäolomme ehkä hieman hirvittikin heitä. Tai minä kävin kyllä hyvin pian kyljelleni makaamaan ja lupsautin luomet umpeen, niin etten enää tiennyt tuon taivaallista kissoista, kanoista, kukoista tai lampaista, mutta Roni jaksoi tarkkailla ympäristöään koko ajan.

Lucy: Vierailumme Paratiisissa päättyi minun osaltani vaahtokylpyyn. Tähtäsin tarkasti ja onnistuin sijoittamaan ja ajoittamaan kierintäni pihalla napakymppiin eli tälläsin kunnon kanankakan keskelle hartioitani. Jälleen kerran kävi ilmi, että koiran ja ihmisen mielipide hyvästä tuoksusta ei ole yksi yhteen.

Lucy: Loppuun vielä taas terveisiä puutarhasta. Emäntä on ylpeä tomaattisadostaan, joka alkaa kypsyä pikkuhiljaa syömäkuntoon. Lehdet ovat helteissä palaneet, mutta kovasti ne silti jaksavat tomaatteja työntää.