Sivut

sunnuntai 15. elokuuta 2021

Ennätystehtailua tuurilla tai treenillä

 Roni: Roni tässä taas pikasesti moi!

Jäljen jälkeen

Tulin vaan ilmottamaan, että tänään oli kesän neljäs mejä-koe ja kauden neljäs ykkönen. Ei ole tullut hukkakukkasia meikä mandoliinille tänä kesänä. Siitä vain alkumakaukselta lähden liikkeelle ja lopussa sorkka seisoo. Tai lojuu. On jotenkin maan myötäisesti. Siitähän puuttuu se eläin, joka sitä jalkaa seisottaisi.
Herkkuruokaa jäljestyspalkkiona

Jälkiliinankannattelijani eli Emäntä eli Parempi Mestari, joka arvostaa muotoseikkoja ja pisteitä, oli ilosta ymmyrkäisenä ja riemusta ratkeamaisillaan, kun tämän kertainen suoritukseni arvostettiin pisteissä niinkin korkealle kuin 48/50 p. Ja jotta ennätykseni asettuisi jonkinlaisiin mittasuhteisiin, niin todettakoon, että se on yhden (1) pisteen enemmän kuin Lucy-neidin kaikkien aikojen paras mejä-suoritus.


Tämänkertainen pokaalipönötys
VOI1/48p

Liekö suoritus ollut sitten ihan vain tuurista kiinni, vai mahtoiko männäviikkoinen makaustreeni tepsiä... Emäntä oli viime viikonloppuna kuunnellut taas mejä-gurujen juttuja kokeissa ja sai sellaisen vinkin, että koira pitäisi treeneissä pysäyttää makaukselle, niin että etutassut ovat makauksen reunalla ja sitten odotetaan niin kauan, että koira nuuhkii makausta ja siitä kehutaan ja annetaan jatkaa matkaa. Tätä pysäyttämistähän on jo kokeiltu ennenkin, mutta siitä palkkana on ollut herkkujauhelihaa pienestä purkista. Nyt Emäntä järkeili, että koska jäljestäminen itsessään on minulle se suurin palkkioni (totta puhuakseni sorkkakaan ei ole siinä se juttu, vaikka treeneissä sen mielelläni kotiin kannoinkin...), niin mitä suotta sotkea sitä ruokaa mukaan, kun antaa makauksen nuuhkaisemisesta palkinnoksi matkan jatkumisen.


Behind the scenes: Totuus mejä-kokeista. Koepäivistä valtaosa on tämmöistä häkissä köllöttelyä.

Ai jukra minua kiukutti treeneissä, kun matkan tekoni pysäytettiin! Kiskoin ja kiroilin, että mikä tässä maksaa, kun yhtäkkiä ei pääse eteenpäin. Ihan raivoissani teutaroin siinä ja lopulta nuuskin makaustakin, että mikä prkl se tämäkin tässä muka on. Ja kas! Sain siitä valtavat kehut ja löysää liinaa matkan jatkamiseen. Seuraavalla makauksella sama juttu. Taas matka seis. Nyt jo vähän nopeammin hoksasin kokeilla maan nuuskimista (no okei Emäntä taisi jollain ensimmäisistä tulla malliksi nuuhkimaan ja kun kuuli, että minunkin nenäni suhisi, niin sitten sain jatkaa matkaa). Treenin loppua kohden laitoin nenän aina vain nopeammin maahan.

Ehkä opin jotain ehkä en? Tämmöistä treeniä kuulemma on kuitenkin luvassa jatkossa lisää, jos se saisi minut kokeissakin noteeraamaan makaukset entistä paremmin.


No saatan minä vähän märkänä ja hiekkaisena maata tässä pään mukaan muotoutuvalla erikoistyynylläsi, mutta enkös minä ole sinun kultapojusi??


8 kommenttia:

  1. Ihanko pitj isosana piästee siinä makkuuksella? :D Hienosti toemittu kuitennii ja onnee suavutuksesta oekeen roppakaapalla!
    Ja tietennii suapi emännän tyynyllä muata tuommosen homman jäläkeen! Onko siinä muka nuin issoo mestarija ennen muannukkaa...eepä oo :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti äänitehostetta ei sentään kokeissa vaadita, pysähtyminen vain, mutta treeneissä pääsi vähän koirankielisiä ärräpäitä. :D

      Saisi olla Emäntä tyytyväinen, että kelpuutan sentään hänen tyynynsä vielä makuualustakseni! ;)

      Poista
  2. ONNEA, UPEAA, MAHTAVAA! Olet oikea mestareitten mestari, Roni. Noin hyvän suorituksen jälkeen ansaitset ihan ikioman muotoutuvan tyynyn ja moottoroidun, hierovan vuoteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tuollainen tyyny olisikin kyllä mukava omassakin koiran pedissä! Tosin se juttu siinä on se Emännän suloinen tuoksu, että hänen pitäisi kyllä nukkua sitten minunkin tyynyni kainalossaan, että aromi olisi kohdillaan. :D

      Poista
  3. Aivan upea suoritus jälleen kerran, Roni. Isot onnittelut!

    Hippu, Myttö ja emäntä

    VastaaPoista
  4. Hyvä Roni! Oikein alkoi hymyilyttämään kun kuvittelin sinut silmissäni teutaroimassa 😄🥰.

    VastaaPoista