Sivut

sunnuntai 18. syyskuuta 2022

Hyvä päivä

 Lucy: Ajattelin vain tulla merkitsemään aikakirjoihin, että tänään oli hyvä päivä. Sain aamulääkkeet kello kuusi, kuten arkenakin, vaikka oli sunnuntai ja pääsin aamupissalle normaaliin aikaan. Sen jälkeen kuitenkin viihdyin pitkästä aikaa mestareiden sängyssä melkein kuin ennen vanhaan. 

Sunnuntaibrunssin jälkeen Emäntä oli lähdössä Ronin kanssa lenkille. Minä pääsin pihatielle katselemaan ja siinäpä se idea sitten tulikin. Voisihan tässä välillä käydä vähän lenkillä itsekin!


Tietä oli paikkailtu perjantaina uudella murskeella, joten houkutteli käydä haistelemassa uudenhajuista maa-ainesta. Välillä olen tuossa lähimmällä ojalla käynyt pyörähtämässä, mutta nyt jalat veivätkin vielä mäkeä ylös.


En malttanut pysähtyä vielä siihenkään, vaan kepoisesti ravasin kohti aukean haapaa ja vielä senkin ohi. Niillä main on toinen tien alittava oja ja ojarummun suut piti käydä tietenkin ratsaamassa, kun kerrankin olin täällä asti.


Ennen postilaatikkoa Emäntä alkoi vähän toppuutella ja tehdä kotiinlähtöä. Hän sanoi, että kun jäi tuo panta ja talutushihnakin minulta puuttumaan, kun ei arvannut lenkki-intoani näin suureksi.


Puolisen kilometriähän siinä oli jo tultu, joten myönnyin kääntymään ympäri. Edelleen tikkasin tasaista tahtia hyvän matkaa Emännän ja Ronin edellä.


Aurinkokin vähän näyttäytyi. Palasi kuitenkin pilveen, ettei tullut tukalat oltavat kävelyllä. Kun on aikanaan ollut hyvä pohjakunto, niin vielä meni kilometrin verran vanhasta muistista. Kyllähän tällaisia pieniä yhteislenkkejä olisi mukava tehdä vastakin...



Roni pääsi sitten tietenkin vielä pidemmälle metsälenkille. 


Illalla pestiin hampaat sähköhammasharjalla naksuttimen avulla. Sen pesun jotenkin sietää, kun odottaa, että milloin naksutin ilmoittaa seuraavasta herkkupalasta. Treenailtiin siinä vähän sitten muitakin juttuja, kun naksutin kerran oli esissä ja oli jo muutenkin ollut sellainen hyvä päivä.


8 kommenttia:

  1. Hienon lenkin teit, Lucy-neiti! Toivotaan sulle monia nautinnollisia lenkkejä jatkoonkin. Kaikki minkä saa tehdä vapaaehtoisesti on minun mielestäni just parasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun on tällä tavalla kuoleman rajamailla päivästä toiseen (ainakin Emännän mielessä), niin pakollisia asioita on enää aika vähän! Lääkkeet on tietysti otettava, mutta ne saa leikkelemakkaran sisällä, joten eipä tule niistä kieltäydyttyä. Toinen pakollinen asia on kontrollikäynneillä ramppaaminen. Tänään oli taas verikokeen vuoro. Arvot ihan ok rajoissa, joten näillä mennään taas. :)

      Poista
  2. Voi miten kivaa lukea tämmöistä. Vielä on potkua Lucy-neidin takajaloissa ❤!
    Mitä mahtaa olla tuossa viimeisessä kuvassa, en siitä saa oikein selvää? Koivun irronneita kaarnojako :) ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näistä yhteisistä hetkistä pitää osata pysähtyä nauttimaan, kun nyt on vielä aikaa yhdessä. <3

      Alin kuva oli tuollainen luontotaidekuvaräpsäys. :D Koivusta oli revennyt tuohta jännän näköisesti. :)

      Poista
  3. Jokkaesesta hyvästä päevästä pittää olla ilonen. Sano äettii. Joka yhellälaella aena uamusilla uatteloo mitenkään männöö Iivarilla päevä. Ja iltasilla huokassoo jos on hyvin männy.
    Ompa hieno homma että Lucy on jaksanna nuin hilipetellä lenkillä :) Meekäläenennii on alakanna suaha jonnii makkaran lintin sillontällön...eelleennii eppäelyttää se homma että onkoon siinä jottae vilunkipelijä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä Roni on myös niin tarkkasuinen, että huomaa heti, jos makkarassa on muutakin kuin makkaraa. Lucy ei ole ihan niin nöpönuuka herkkujen kohdalla. :D

      Poista
  4. Hyvistä päivistä täytyykin nauttia. Toivottavasti niitä on vielä runsain määrin edessä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä toivotaan, että hyviä päiviä riittäisi, mutta vähitellen on hyväksytty sekin, että mikä tahansa näistä hyvistä päivistä voi myös olla viimeinen. Mäyräkoiran kanssa elämä on kuitenkin yllättävää jatkuvasti! :)

      Poista