Lucy: Tämän kuluneen viikon teemana on ollut Demon inkluusio myös laumamme lapinkoiraosaston kanssa. Lauantaina kävimme Moonan ja Ninnin luona päiväseltään tutustelemassa. Ulkona aidan läpi Moona murisi uhkaavasti ja Demolla nousivat niskakarvat pystyyn. Varmuuden vuoksi se puolustautui haukkumalla Emännän sylissä.
Sisällä hän pääsi kuonotusten Ninnin kanssa minun rauhoittavassa seurassani. Sekään ei suoranaisesti ollut rakkautta ensisilmäyksellä. Moonan pentuaikojen jälkeen Ninni ei ole enää voinut sietää pentuja. Mistä lie johtunee... Ei Ninni sinänsä mitään tee, mutta ilmoittaa kyllä lähestyvälle pennulle syvällä murinalla ja korkealle kohoavilla suupielillä, ettei läheisyys ole toivottua. Demo puhuu onneksi koiraa äidinkielenään, joten pienen testailun jälkeen hän ymmärsi, että Ninni todella tarkoittaa sitä, mitä eleillään sanoo.
Ninnin jälkeen oli vuorossa Moonan ja Demon kohtaaminen. Ninni laitettiin kodinhoitohuoneeseen, ettei pentu joutuisi vahingossa kahden tulen väliin. Minut siirrettiin makuuhuoneeseen, ettei minun ja Moonankaan välille tulisi mitään ristiriitaa. Roni sai toimia tässä tapaamisessa tukijoukkona ja adjutanttina.
Roni: No minä en kyllä paljoa piitannut, mitä Moona ipanalle tekisi. Hyppäsin sohvalle ja seurailin kiinnostuneena, kun Moona laittoi ipanapan kuriin.
Aluksi Moonan Emäntä piteli häntä vähän kaulapannasta, ettei hän ryntää aivan suin päin sisälle, mutta koska kiinni pitely on usein meistä koirista ahdistavaa, oli hänet vain päästettävä irti ja toivottava parasta. Pienen silmänräpäyksen Demo ja minä luulimme, että loppu koitti, mutta Moonan hampaat pysähtyivät kuitenkin Demon kaulalle aiheuttamatta fyysisiä naarmuja. Seuraavien tuntien aikana Demo oppi heittäytymään selälleen monilla eri tavoilla, monien eri hyökkäysten johdosta.
Jos luulette, että kohtaaminen oli Demosta kamala, niin voin kertoa, että olette väärässä. Tämä pirpana leikkisi varmaan lohikäärmeenkin kanssa, jos se ei ensin söisi Demoa! Kun kävi ilmi, ettei Moona aio napostella Demoa välipalaksi, alkoivat nämä kaksi höhlää leikkiä keskenään. Leikki oli melko äänekästä ja väkivaltaisen kuuloista ja Demo syöksyi täysillä milloin sohvan, milloin jalkarahin alle irvistellen sieltä, mutta hauskaa heillä oli yhtä kaikki.
Lucy: Kun siis illalla lähdimme kotiin, olimme jo viettäneet aikaa myös yhdessä kaikki viisi sisällä samaan aikaan. Pientä kahnausta meinaa syntyä lapinkoirien kesken, kun Ninnin murina saa Moonan toisaalta puolustamaan Ninniä ja toisaalta palauttamaan Ninnin kuriin, joten toisinaan lapinkoirat meinasivat ottaa mittaa toisistaan. Moona ja Ninni olivat siis aika paljon eri aikaan samassa tilassa meidän mäyräkoirien kanssa, mutta kyllä he pystyivät rauhallisesti olemaan myös yhtä aikaa paikalla.
Tämä tutustumiskäynti tehtiin, koska maanantai-iltana menimme uudestaan Emännän kanssa Ninnin ja Moonan luo ja sitten olimmekin siellä torstaihin asti. Emäntä oli yötä meidän kanssamme, mutta päivisin hänellä oli koulutusta.
Muuten tämä vierailu olisi sujunut mukavasti, mutta maanantaiaamuna Roni makasikin häkissä kivulloisena. Ulkona hän suostui kävelemään, mutta oli hyvin kipeän oloinen. Vaihtoehdot olivat selkäkipu tai vatsakipu. Roni oli käynyt sunnuntaina lenkillä todella kylmässä ja märässä räntäkelissä, joten hän olisi saattanut saada lihasjumin ja toisaalta hän oli hieman jättäytynyt jälkeen, jolloin hän olisi ehtinyt syödä jotain ulosteita. Kolmas vaihtoehto oli sitten tämä peljätty mäyräkoirahalvaus. Koska oli jatkuvasti pimeää, Emäntä näki vain hieman kosteaa ripulia housukarvoissa, joka saattoi kieliä vatsakivusta, muttei bongannut varsinaista tuotosta. Varmuuden vuoksi Ronia pidettiin kuitenkin eri huoneessa aidan takana muutama päivä kipulääkityksellä, eikä häntä viety lenkille, jos kyseessä olisikin kamalampi mäyräkoirahalvaus.
Roni: Tuskallinen ripuli se sitten lopulta vain oli. Oli kuitenkin ihan mukavaa saada muutama päivä huilia pennusta. Se kun meinaa olla vähän turhan kärkkäästi minun turkissani kiinni.
Lucy: Sinun pitäisi sanoa sille pennulle suorat sanat! Sinä olet aivan liian pehmo.
Tänään kävimme vielä viettämässä isänpäivää Moonan ja Ninnin luona. Nyt laumassa oleminen sujui jo aika vaivattomasti. Kävi jopa niin, että kun heidän emäntänsä antoi meille kaikille puruluutikut, niin jo ennen kuin Demon vuoro tuli, oli hän ehtinyt jotenkin varastaa puolet Moonan tikusta! Pirpana imee oppia kuin pesusieni.
Roni: Sehän oli myös kivasti tehty, että sinä näytit hänelle mallia, miten meidän uudesta koiratarhasta karataan!
Lucy: Se nyt oli aivan sattumaa. Mitäs Emäntä jätti hänet ulos minun seuraani. Minulla oli silloin meneillään se oma vatsatautini, eikä ruoka oikein maistunut ja hiukoi niin pirusti, että mieleen juolahti, että olin haistanut jotain märäntynyttä kukkapenkin tienoilla. Niinpä työnnyin portin alta pienestä raosta ulos, kaivoin kukkapenkistä metsäneläinten sinne piilottaman porsaan jalan ja aloin syödä sitä. Siinähän pirpanakin oppi vähän oikeaa koiran elämää.
Lucy: En voinut uskoa, että jälki oli todella niin lyhyt, niin kävin tarkistamassa, josko se jatkuisi metsän puolella. Ei jatkunut. Mutta toinhan minä sitten pirpanan kuitenkin perässäni takaisinkin pihalle, etten minä sitä nyt mihinkään hukannut.
Että sillä tavalla täällä harjoitellaan vähän kerrassaan koirana olemista ja laumaelämää.
Ihmeetä täännä on pienen koeran elämä...jos lie joskus isommannii :) Vuan sopusa laamahan teestä kehkeöty. Voesin antoo jonnii vinkin siitä aejjasta ulos piäsemisseen...jos eevät oo niät immeeset ihan muan alle sitä verkon alareonoo laettanneet :D
VastaaPoistaDemo ottaisi ilolla vastaan Iivarin parhaat karkaamisvinkit! Kaikenlainen aikuisten koirien esimerkki on Demosta kiinnostavaa ja kokeilemisen arvoista. :D
Poista