Henki kulkee yhä

 Lucy: Jaahas. Kiitos Roni edellisestä tilannekatsauksesta. Vähän pieru kramppaa vatsassa, niin heti ollaan blogissa virittelemässä itkijäisiä minulle. Tämä blogi on ilmeisesti vähitellen kääntymässä jännityskertomukseksi, jonka tärkein juonen punainen lanka on, hengittääkö  Lucy-neiti vai ei.

(Kuten Pop's sanoi elokuvassa Lemmikkien salainen elämä (2016): "For me every breath is a cliffhanger.")

Hyvin sakeasti olen kuitenkin edelleen elämässä kiinni. Olen syönyt hyvin, tein pitkästä aikaa kiinteän kakan ja työnnyin väkisin mukaan sunnuntaikävelylle. 

Melkoista palmikkoa tuli taas hihnoista lenkillä, eikä vauhti päätä huimannut, mutta yhdessä mentiin.

En väittänytkään, että kävelyllä olisi ollut koko ajan hauskaa. Sama kilometri kuitenkin käveltiin takaisin kotiin, mikä kuljettiin kotoa poiskin päin.

Olen syönyt nyt viime viikot kananlihaisia raakapullia keitettynä. Paketissa sanotaan, ettei niitä saisi kypsentää, mutta Emäntä ei keksinyt, miten niistä tulisi keitettyinä myrkyllisempiä kuin raakoina, joten olen nyt elänyt vaarallisesti. Aluksi söin ihmisille tarkoitettua broilerin jauhelihaa keitettynä, mutta Emäntää kiristi jostain syystä ostaa minulle kalliimpaa ruokaa kuin mitä hän itse syö, joten nämä koirille tarkoitetut pullat ovat olleet sentään kilohinnaltaan vähän ihmisruokaa halvempia.

Minähän siirsin siis itse itseni raakaruualle kesän ja syksyn mittaan, kun en suostunut syömään muuta. Nyt ilmeisesti vatsa on vain saanut raakailusta kyllikseen, eivätkä nappulat edelleen maistu tai milloin maistuvat, niin eivät sula. Nappulat ovat kyllä suoliston parhaaksi kehitettyjä (gastrointestinal), mutta kun ei sula niin ei sula. Tästä lähin atrioin siis kypsennettyjä liharuokia.

Kotipihaa lähestyessä ja herkkupalaa kerjätessä alkoi jo hymyilyttää.

Yhtään treeniä en kuitenkaan ole jättänyt välistä reistailevan vatsan vuoksi! Olen edelleen ensimmäisenä paikalla, jos palkkanamipussi rapsahtaa. Olen yrittänyt opettaa mm. Demoa noutamaan leluja mallioppimisen kautta. Opetin sen aikanaan Ronille, niin miksei se taito siirtyisi pojallekin. Sitten ollaan harjoiteltu näitä perus istu, seiso, maahan -juttuja ja hieman paikka-käskyä, että ryhmäkuvat onnistuisivat paremmin. Nose workia on yritetty takoa juniorille myös, mutta voi olla, ettei ipana ole vielä ihan hoksannut eukalyptuksen ja herkkupalkan välistä yhteyttä.

Paikka-käsky käytännössä

Demo 5 kk

Roni 8 v

No tietenkin isä ja poika yhteiskuvassa. Ronista on tullut todella sitkeä leikkijä. Minustahan ei ole enää leikkikaveriksi ollut vuosiin, kun minua aina sattui Ronin rajuissa leikeissä. Demo on kestänyt kolhuja paremmin.

Tänään on ollut hauska sumuinen sää, niin tässä Emännän luontokuvia taas.

Ei muuta kuin kohti uutta viikkoa!