lauantai 14. tammikuuta 2023

Juhlahumua ja kelkkailua





 Lucy: Syntymäpäiväni kunniaksi Emäntä teki kaksi täytekakkua. Hän oli jo kesällä päättänyt, että jos elän 10-vuotissyntymäpäivääni asti, niin hän tekee työpaikalleen kakun. Sattui myös niin, että olimme menossa Moonan ja Ninnin luo samana päivänä viettämään viikkoa, joten mukana oli myös toinen täytekakku perhepiirissä juhlimista varten.


Synttäriaamiainen 9.1.2023

Perheen ensimmäinen koira Oona (suomenlapinkoira hänkin) aloitti sellaisen perinteen, että 10-vuotissynttäreillä (ja 15-vuotis- ja 17-vuotissynttäreillä) koira pääsee pöydän ääreen syömään kakkua. Oona täytti 10 vuotta 23.1.2003 ja koska Roosa-täti oli huono-onnisempi eikä koskaan saavuttanut 10 vuoden ikää, niin olen minä nyt 20 vuotta myöhemmin seuraava 10-vuotias koira. (Oonan 17-vuotissynttäreille kutsuttiin myös sukulaiset kahville ja onneksi suvulla on huumorintajua, koska kahvipöydässä istuttiin siis koiran seurassa.)

Oona-koira 10 vuotta 23.1.2003

Oona-koira 17 vuotta 23.1.2010
mukana juhlimassa myös Roosa-täti 1-vuotiaana


Lucy 10 vuotta 9.1.2023


Lisäksi kaikille koirille oli tällaiset kanankoivet
(Roni oksensi omansa seuraavana aamuna ja Demolle tuo luutikku jäi kitalakeen poikittain kiinni, joten jatkossa näitä herkkuja ei kyllä enää hankita...)

Moonan ja Ninnin luona olimme useamman päivän. Emäntä oli päivisin jossakin ihmisten koulutuksessa, joten hän tuli vain iltaisin nukkumaan kanssamme.

Meistä pidettiin Emännän poissa ollessa hyvää huolta. Moonan ja Ninnin isäntä mm. keksi, kuinka minäkin pääsisin lauman mukana kävelylle. 


Potkukelkkaan sidottiin laatikko, jonka pohjalla oli jumppapatja ja siellä laatikossa oli hyvä istuskella ja katsella sekä haistella maisemia. Alussa ja lopussa kävelin pienen matkaa itsekin, mutten mitenkään olisi koko matkaa kyennyt enää toisten kanssa samalla vauhdilla kulkemaan. 

Pellolla koko lauma pääsi välillä irrottelemaan.

Kahden vuoden päästä Ninni pääsee toivottavasti pöytään synttärikakulle.

Eilen kävin täällä kotona taas ihan omin jaloin parin kilometrin lenkillä. Melko sitkeä röpölivatsa on tällä kertaa taas rauhoittunut. Meille uusi tuote oli Kaopekt forte pasta. Ilmeisesti eläinlääkäri tiesi, mistä puhui, kun hän tuota meille suositteli ja nyt on ruokahalu taas palannut ja samalla elämän ilo.


Emäntä keksi tehdä tällaista jäätaidetta ruusuista ja haluaa nyt näköjään esitellä luomuksiaan.


Nuutinpäivän kunniaksi siivottiin eilen joulu pois.

4 kommenttia:

  1. Saas nähdä tuleeko tämä perille. Monta kertaa on mennyt harakoille. Tultiin toteamaan, että onpas teillä ollut taas aivan mahtavan upeat juhlat! Me niin nautitaan teidän kuvista ja tarinoista. Kiitos, että olette olemassa, hyvän mielen tuottajat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perille tuli!
      Ja kiitos paljon! Tuntuu merkitykselliseltä saada tuollaista rohkaisevaa palautetta. <3

      Poista
  2. Miten kekseliäs kyyti Lucylle ja ihana tuo teidän perinne koirien saada syödä pöydästä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotiinkin pitäisi ehkä keksiä joku kyytiapu Lucylle, että se pääsisi useammin vielä lenkille mukaan...
      Roosa-täti oli syntynyt jouluaattona, niin vähän jännityksellä odotettiin sen kymppisynttäreitä, mutta ei niitä sitten tullutkaan...

      Poista