keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Mahtava ulkoilusää!



Tänään oli mahtisupea keli! Emäntä päätti priorisoida ja se oli meistä loistava idea. Priorisointi tarkoittaa siis ilmeisesti sitä, että jättää työt tekemättä ja lähtee sen sijaan mäyräkoiriensa kanssa jäälle kävelylle. Meidän puolesta Emäntä voisi priorisoida useammin!



Koska ollaan tottelevaisia kultanuppumäykkyjä, niin saatiin myös pelmuta irrallaan.


Minä varsinkin olin kuuliainen mäyriäinen ja seurasin tarkalla silmällä Emännän liikkeitä ja heti, kun hän kyykistyi, otin hirmu spurtin hänen luokseen ja sain herkkuja. Mustan alamaisen perään joutui sen sijaan vähän jopa huutelemaan, kun häntä olisi houkuttanut jänisjahti mantereen puolella.

Tulin minäkin heti kutsusta! Enkä minä nyt vielä missään jahdissa ollut. Jos nyt vähän rantakivillä nuuskin rusakon ja ketun jälkiä...


Kotimatkalla sattui yksi vähän outo juttu. Meitä vastaan tuli yksi tiibetinspanielikaveri. Hän on vähän minua nuorempi uros ja tervehdin ensin hänen isäntäänsä ja sitten menin iloisesti tervehtimään häntä, kun hän yhtäkkiä kävikin kiinni minuun! Minulla oli onneksi toppatakkini päällä, joten hän tarrasi vain takinkaulukseeni. Peräännyin kiireesti ja olin niin hämmentynyt, etten osannut sanoa mitään! En olisi osannut kuvitellakaan, että joku tuttu koira tarttuisi minuun kiinni ja vielä nuorempi uros! Hän päästi kyllä nopeasti irti, mutta loukkaannuin sen verran, että menin Emännän taakse istumaan. Mustalla alamaisella kiehahti tietenkin veri saman tien, ja jos ei Emäntä olisi pitänyt hänen hihnaansa tiukalla, olisi saattanut tulla mylläkkä. Kaverin isäntä kertoi, että kaverin kimppuun oli joku aika sitten käynyt toinen koira ja se oli siitä lähtien ollut ärhäkkä muille koirille. Erikoista kuitenkin, ettei hän muistanut meitä ja varsinkin, että hän valitsi kohteekseen minut! Olisin ymmärtänyt, jos hän vähän Mustan alamaisen kanssa olisikin halunnut mitellä voimiaan, mutta minun nenilleni ei kukaan poika ole vielä hyppinyt. No siitäkin selvittiin ja ikävää, että kaverilla oli niin huono kokemus. Minun maailmaani tuo välikohtaus ei juuri heilauttanut.

10 kommenttia:

  1. Ihanan näköinen ulkoilukeli, se on nyt kevättä ilmassa :)
    Toivottavasti sillä spanielilla tulee takaisin luottamus toisiin koiriin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aurinko tuo heti kevätfiiliksen!
      Toivotaan, että luottamus palaisi, kun onhan ikävä lenkkeillä, jos tuttujakin täytyy pelätä ja murista.

      Poista
  2. Kylläpä teillä olikin riamullista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No oli! Ja oli tyytyväinen olo koko illankin, niin että köllöteltiin vain. :)

      Poista
  3. Kylläpä teillä oli mahtava päivä! Voisi se meilläkin äippä priorisoida ja jäädä välillä kotiin. Tänäänkin olisi ollut loistava -15 astetta ja ihania tuoksuja joka puolella.
    Kurja, että kaverille oli käynyt noin. Minun kimppuunhan käytiin myös puolitoista vuotta sitten, mutta minusta ei onneksi tullut räyhää. Pelkään vain enemmän kuin ennen ja kierrän isot koirat kaukaa. Ja jos kimppuuni käynyt on jättänyt edes hajun itsestään, niin vaihdan heti suuntaa. t. Eka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, ettet ole tullut äkäiseksi, mutta ikävää, että olet joutunut kokemaan tuollaisen hyökkäyksen.
      Ihmisillä pitäisi olla mahdollista päästä välillä töistä aikaisemmin, jos on hyvä sää ulkoiluun!

      Poista
  4. Palvelijatar katselee kateellisena teidän hienoa vapaana riehaamistanne. Minua ei voi päästää aitaamattomassa tilassa vapaaksi, menetän heti kuuloni ja järkeni, sanoo ihminen. Mitä Se muka tietää mistään! Vapaanahan kuulo ja järki toimii parhaiten.
    Voi sentään sitä tiibettiläistä, oli varmasti vallan tolaltaan kokemansa jälkeen. Eihän se muuten olisi kauniin tytön kimppuun hyökännyt. Toivottavasti siitä tokenee vielä ja tulee entiselleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin on ollut aika vähän vapautta, kun lähimetsä on nyt varattu peuraperheelle ja Emäntä ei halua meidän tutustuvan ajokoirapuoleemme. Jäällä pystyi kuitenkin vähän turvallisesti kokeilemaan, josko irrallaan olokin vielä toimisi ja onneksi toimi!

      Poista
  5. Arvatkee oesko tämä poeka piässynnä järvejjiälle vappaana! Ee sittä takkuulla. Oesin ensmäesen hajun perrään hävinnä ettee oes ku pilikku näkynnä taevaarrannassa. Tämän sano äet. Ite en allekirjota tuota.Hirveen kuulijjaenen ku oon. Joskus :)
    Iha on mahtavan hieno päevä teellä ollunna. Paetsi se piällekäänti...jospa tuo siitä raahottus ja piäsis pelostasa. Ehken se vaestos että Lucy- neetin kaalukseen on "turvallisempi" käävvä ku Ronin. Ee sua ite könniin.Johonniihhan se sitä raomoosa purkaa. Vaekka hirveen ikävä asija kyllä tuommonen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän sitä tiedä, kuinka kuuliainen olisit järven jäällä, ennen kuin sitä kokeilee! ;) No ehkä se on äetiltäsi viisautta olla kokeilematta, jos yhtään epäilee koiransa katoavan taivaanrantaan. :)
      Ja joo Lucy-neiti on turvallisempi vaihtoehto traumapurkaukselle kuin Roni. :) Ja parasta, ettei jäänyt yhtään nahkaa hampaiden väliin, kun hän pelkkää takkia puisteli.

      Poista