Lähtiessämme Emäntä peitti tuon kuopan, jotta sopu ihmismaailman kanssa säilyy.
Lisäksi on sellainen pieni keksintö, eräänlainen portaali, jonka läpi kuljettaessa mahdollistuu siirtyminen koiramaailmasta taas takaisin ihmismaailmaan sohvalle ja sänkyyn: suihku.
Eihän se kenenkään meidän mieleemme ole (ei edes Emäntä erityisesti nauti koirien pesemisestä ja kuivaamisesta), mutta ehkä se on kuitenkin pieni hinta siitä, että saa sekä kaivaa ja kahlailla että nukkua sängyssä peiton alla. Ruokaa ei jätetä meillä pöydille koirien kiusaksi ja kohtuulliseen, päiväsaikaan tapahtuvaan kodinvahtihaukkuun Emäntä on vähitellen siedättänyt itseään.
Kakan kerääminenkin on asennekysymys. Näillä söpöillä kakkapusseilla tuntuu, kuin kantaisi karkkipussia mukanaan kävelyllä! (Ai Emäntä väittää, ettei siinä ihan sama fiilis ole, mutta hän on kuitenkin iloinen jokaisesta kiinteästä, hyvinvoivan koiran pökäleestä, vaikka yrittää kaapia talteen aina suurimman osan pehmeistäkin tuotteista.)
Rakastakaa koirianne koirina!
Viisas on teidän Emäntä! Me liputetaan joka lauseen puolesta. Kyllä koiran pitää saada olla koira. Jos haluaa ihmisenlaisen lemmikin, pitää ottaa apina. Se opettaisi ihmiselle jotakin hänestä itsestään. Peilikin riittäisi ;)
VastaaPoistaIhmisille, jotka eivät kestä haukkumista, hyppimistä, karvoja ja kuraa sopisi ehdottomasti parhaiten lemmikiksi peili! :D
PoistaLoistavasti kirjoitettu! Koira on koira eikä ihmiseksi muutu vaikka mitä tekisi. Välillä tuntuu, että jokaisella pitää nyt olla koira. Se on muotia! Eikä ymmärretä, ettei kyseessä ole lelu. Välillä meidän äipästä tuntuu, että ihmiset ovat myös vauvoista ja pikkulapsista sitä mieltä, että niiden pitäisi olla kuin nukkeja. Muuten häiritsevät elämää liiaksi. Noin itsekkäiden ihmisten pitäisi sitten vain elellä itsekseen, jotka eivät ymmärrä tätä ihanaa koiranelämää! t. Eka
VastaaPoistaKoiraa ottaessa pitäisi olla hyvin kriittinen itseään kohtaan: mitä olen valmis koiralleni tarjoamaan? Kun on kiire, väsyttää, sataa vettä ja olen ollut viikon flunssassa, jaksanko vielä silloinkin kammeta ylös mukavalta sohvalta? Tai entä jos söpö pentu ei olekaan sellainen kuin koirakirjassa luvattiin?
PoistaJonkinlainen muoti-ilmiö ovat ehkä myös rescue-koirat. On toki kaunis ajatus antaa koti kodittomalle koiralle, mutta on turha odottaa, että se olisi siitä automaattisesti kiitollinen ja nöyrä. Vasta kuulimme yhdestä rescue-koirasta "jota ei kyllä olisi otettu, jos olisi tiedetty, että se pelkää miehiä, polkupyöriä, autoja, lapsia..." Koko rescue-koiran ideahan on se, ettet tiedä, mitä se on joutunut kokemaan ja siitä huolimatta haluat ottaa sen kotiisi!
Onneksi koirat ovat sopeutuvaisia ihmisten oikkuihin ja yleensä elämä sujuu. :)