maanantai 3. heinäkuuta 2017

Vatsavaiva nimeltä nälkä?

Minä olen joitakin kuukausia kärsinyt aika ajoin omituisesta vatsavaivasta. Se ilmenee öisin, useimmiten aamuyöstä, ja koska en osaa hoitaa vatsavaivojani muutoin kuin syömällä heinää, niin pyrin siis ulos aamuyöllä ja syön heinää. Ei ripulia, ei yleensä kakan muruakaan. Pissalla saatan käydä vähän aikaa heinää syötyäni, mutta mikään kiire pissallekaan ei siis ole. Tätä tapahtuu ehkä kerran viikossa, joskus harvemminkin, toisinaan pari kertaa viikossa.

Emäntä arveli ensin vatsavaivojen johtuvan ruuan vaihdoksesta. Koska meille oli kertynyt joitakin erilaisia ruokapusseja mätsäripalkintoina ja koska Roni syö vain pitkällisen etsinnän tuloksena löytynyttä sen vatsalle sopivaa koiranruokaa, niin minä sain maisteltavakseni uudenlaista pöperöä. Emäntä yritti ensin totutta vatsaani uuteen ruokaan maitohappobakteerien avulla, mutta satunnaiset heräilyni jatkuivat. (Yleensähän en siis lähde sängystä kuin vasta aamulla ruokakupin kilahtaessa keittiössä eli öinen heräilyni on todella poikkeuksellista.) Mestari lähetettiin sitten kaupunkiin asti hakemaan vanhaa merkkiäni, mutta heräily jatkui silti toisinaan.

Emäntä yritti sitten pohtia päänsä puhki, mitä sellaista erikoista minä toisinaan saattaisin saada, joka tuntuisi vatsassani. Yleensä saamme aina kaikkea samaa yhtä aikaa Ronin kanssa, joten olisi erikoista, että minun vatsani ei kestäisi jotain sellaista, mitä Ronin herkkä vatsa kestäisi. Söimme molemmat matokuurin varuilta. Emäntä merkitsi kalenteriin heräilyöitäni nähdäkseen, noudattavatko ne jotain kaavaa, mutta mitään logiikkaa ei tuntunut löytyvän. Koska kakka näytti tulevan normaalina, alkoi hän pohtia, mikä voi saada aikaan oudon tunteen vatsassa, niin että siihen täytyisi saada heinää. Hän muisti kuulleensa joskus koirista, jotka yökkäilevät tyhjää vatsaansa, jos ruokailuvälit ovat pitkiä. Pikku hiljaa oivallus alkoi itää hänen aivoissaan. Voisiko oudon, epäsäännöllisen vatsavaivan syynä olla... nälkä?


Viime viikollahan tuli kuluneeksi vuosi mäyräkoirahalvauksestani. Sitä ennen olin elänyt yltäkylläistä, ehkä hieman paksunpuoleista, mäyräkoiran elämää ja on varmaan käynyt useampaan otteeseen ilmi, että minä rakastan ruokaa ja syömistä. Koko elämänfilosofiani perustuu hyvin vankasti ruoan ympärille. Tuosta ikävästä vastoinkäymisestä alkoi kuitenkin tiukempi ruokakuri ja hoikempi elämäntyyli. Ruoka-annostani puolitettiin ja pienennettiin tuon tuostakin. Olen enää laiha varjo entisestä, tuhdista minästäni. Puruluiden, herkkujen ja koulutuspalkkojen määrä on kutistunut ja jos on treenattu jotain herkkupalkoilla, niin kupista on jätetty ruokaa pois.


Nyt täytyisi löytää uusi tasapaino ruuan ja muiden ekstraherkkujen välille, että saavutetut linjat pysyisivät kuosissa, mutta öisin ei tarvitsisi herätä nälkäisenä. Nälkäteoriaa on tukenut myös se, että välillä Emäntä on kokeillut ulos viemisen sijaan ruuan antamista minulle. Kourallinen nappuloita saa vatsan rauhoittumaan siinä kuin tukko heinää ja voin palata sänkyyn ulkona käymättä. (Helpotus Emännälle, jonka ei tarvitse pukeutua ja raahautua ulos katsomaan heinän syömistä.) Tällä hetkellä syön mäyräkoirien roturuokaa, koska sen ainakin mainostetaan tukevan mäyräkoirien ravitsemuksellisia erityispiirteitä ja sen lisäksi syön nivelravinnetta, jotta pysyisin kunnossa. Todennäköisesti minulle täytyisi hankkia myös jokin kevytruoka, jota voisi sekoittaa toiseen ruokaan, jotta saisin enemmän vatsantäytettä ilman ylimääräisiä kaloreita.


Kaikesta huolimatta olen ollut koko ajan oikein pirteä ja touhukas mäyräkoira ja erityisen kuuliainen Emännälle, jos herkkupaloja on jonkin hullutuksen varjolla luvassa. (Kun näin Emännän harjoittelevan tätä kuvaa varten Ronin kanssa niin, että Roni sai herkkuja sivulaukussa istumisesta, ryntäsin heti pyrkimään laukkuun myöskin, että pääsen osingoille!)

6 kommenttia:

  1. Voi sinua tyhjävatsaista mäyrisneitiä ;) Emäntäsi on varmasti oikeilla jäljillä sen suhteen, että tyhjä maha on ärtynyt ja herättelee öisin. Teihin koiriin on jalostunut tapa korjata ärsytys pois syömällä heinää ja oksuilemalla. Joko yhdessä tai erikseen. Olisin suositellut vähärasvaista kanaa tai kalkkunaa (sitä ihmisten ruokakaupan hyllystä, jossa vain 2 % rasvaa, ja jonka vuoksi Arttu laihtui lähes varjoksi, kun en uskaltanut pahimpien maksa-arvojen aikaan antaa rasvaa enkä punaista lihaa, ja sitten se meni huomaamatta vähän överiksi, huonolla tavalla). Mutta kun syötte nappuloita, en tiedä miten kanajauhis sekottaa proteiini-hiilari -suhteet. Keitetty parsakaali on myös hyvää, siinä on vitamiinejakin, ja saa siitä vatsan täytettä. Jos emäntä tykkää hauduttaa kaurapuuroa, siitäkään ei paljon läskiä kerry (tämänkin Arttu voi kertoa kokemuksesta...) Entä syötkö kahdesti vai kolmesti päivässä, Lucy-neiti? Arttu kokemusasiantuntijana suosittelee kolmea kertaa, koska kahden varassa tyhjä maha oksuili, nyt ei enää.

    Täällä ymmärretään, mitä päänvaivaa voi tuottaa jatkuvasti nälkäinen koira. Mutta vielä pahempaa oli se aika ennen Artun kastrointia, kun ruoka ei maistunut, vaikka maha oli tyhjä ja ärtynyt. Siinä oli hermo tiukalla, mikä ei sinänsä ole meillä harvinaista...

    Olette kyllä virkeitä ja kekseliäitä mäyriksiä, jatkakaa emännän virikkeistämistä, olipa yö tai päivä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruoka on kahdesti päivässä aamuin illoin. Sitten niitä muita herkkuja on siinä välillä. Vaikuttaisi siltä, että heräilyä esiintyy niinä öinä, kun edellisenä päivänä ei ole ollut mitään namitreenejä tai puruluusessioita. Sellaisina iltoina pitäisi ehkä hoksata ottaa vielä vähän iltapalaa. Oksentelua ei onneksi ole esiintynyt. Vain herääminen ja heinän syönti.
      Meidän Emäntä ei oikein nauti ruuanlaitosta. Jos olisi mahdollista, niin vaatehuoneessa olisi kuivanappulasäkit heillekin Mestarin kanssa. :D Joten jos tästä voisi selvitä ilman keittämistä ja ravintoaineiden mittaamista, niin Emäntä olisi helpottunut. :)

      Poista
  2. Närästykseltä kuulostaa, meilläkin senioria vaivaa silloin tällöin. Iltaruoan siirtäminen myöhäisemmäksi saattaa auttaa ja rasvaisten herkkujen välttäminen (hyvästi possunkorvat...). Jos pitkään jatkuu, kannattaa käväistä lääkärissä varmistamassa, ettei närästyksen ole syynä joku muu vika.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeilemme ensin tätä yksinkertaisinta lääkettä eli ruokaa ja jos se ei auta, niin sitten on mielessä jo käynyt eläinlääkärinkin tapaaminen. Vaikuttaisi siltä, että riittävä ravinto takaa hyvät unet. Melkoista tasapainoilua kyllä on, kun toisaalla vaanivat ylipaino ja sen mukana selkävaivat...

      Poista
  3. Minullakin on "tyhjän vatsan syndrooma", hirveästi pötsi murisee ja saatan venytellä ja kulkea rauhattomana ympäriinsä. Ellen saa edes pientä huikopalaa alkaa yököttää. Kolme turhan pientä ateriaa päivässä syön ja illalla puruluun. Ruokana on vaihtelevasti BARFia tai nappuloita tai eukon väsäämää jauheliha-riisi tai kala-riisimössöä. Kunhan päivittäinen sapuskan kokonaismäärä pysyy maltillisena niin hyvin sujuu.
    Toivottavasti hyvät ruokavälit löytyy, sillä talvisin on hankalaa löytää ruohoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole helppoa pitää meitä pikku koiria ihannepainossa. Jo muutama ylimääräinen herkuttelu päivittäin on meidän mittasuhteillamme paljon, mutta ei ole kiva nälkäisenäkään olla. Ja meidän omaan harkintakykyyn ei voi luottaa, kun mehän syötäisiin kyllä kuin isommatkin pedot. :D

      Poista