Säikähdys iltalenkillä

Olisi tästä viikonlopusta varmaan muutakin kerrottavaa, mutta iltalenkin tapahtumat väreilevät vielä selvimpänä mielessä, joten aloitetaan siitä.

Olin kaikessa rauhassa siis iltakävelyttämässä Emäntää kotikylällä, kun äkkiä yhdestä pihasta ryntäsi meitä kohti kaksi koiraa. Toinen enemmän minun kokoluokkaani ja toinen enemmän Emännän. Yritin puolustaa Emäntää ärähtämällä, mutta ne työntyivät vain meidän luoksemme ja sotkeentuivat flexiini. Emäntä karjui kuin leijona, muttei hänenkään ärhennyksensä saanut koiria perääntymään. Hässäkässä Emäntä pudotti hihnani ja minä ryntäsin karkuun houkuttelin ison koiran pois Emännän luota, kun hän tuntui olevan niin kauhuissaan. Tässä vaiheessa koirien omistaja oli myös rynnännyt paikalle. Hän huusi koirilleen ja Emäntä huusi hänelle. Joka meidän Emäntää tuntee, tietää, että hän on yleensä rauhallinen ja harkitsevainen sanojensa kanssa, mutta me mäykyt olemme hänen heikko kohtansa. Joka meidän henkeämme uhkaa, saa kuulla suomalaisin kirosanoin höystettynä, mitä mieltä Emäntä on tilanteesta. 

Hurja tilanne päättyi lopulta parhain päin. Omistaja sai koiransa kiinni, iso koira (tanskandoggi kenties...) ei tallannut minun päälleni ajaessaan minua takaa, tiellä ei ajanut autoa juuri sillä hetkellä, joten kukaan ei jäänyt auton alle, eivätkä toiset koirat lopulta olleet onneksi niinkään äkäisiä kuin vain uteliaita. (Eivätkä ne onneksi vastanneet minun puolustus ärähdykseeni samalla mitalla...) Minä jäin erään pensaan taakse kiroilemaan, mutta annoin Emännälle kiinni kiltisti, enkä lähtenyt enää säntäilemään. 

Emäntä myös päätti, että jatkaisimme siihen suuntaan, mihin olimme menossakin, ettei jäisi kammoa. Koirien omistaja tuli vielä erikseen pahoittelemaan tapahtunutta, kun oli saanut koiransa sisälle. Emäntäkin oli jo vähän rauhoittunut, mutta yritti selittää, että suututti lähinnä siksi, että minä en ole aiemmin joutunut pelkäämään toisia koiria (paitsi kerran, mutta siitä selvisin ilmeisesti vähillä henkisillä vaurioilla) ja minun kanssani on tarkoitus harrastaa koiralajeja ja käydä kaverikoiravierailuilla, jolloin joudun olemaan pienessä tilassa toisten koirien kanssa ja tällaiset hyökkäykset voivat vaikuttaa käytökseeni. Emäntä pelkää nyt, että tulen äkäiseksi toisille koirille ja alan stressata toisten koirien läheisyydessä. Kotiin palatessa läähätin vielä vähän pelkoa ulos, mutta aika näyttää, millaiset traumat minulle jäi. Onni onnettomuudessa oli, että Lucy-neiti ei ollut mukana, koska hän on vielä viikonlopun vietossa Roosa-tädin ja Ninnin luona! Hän ei ole henkisesti aivan niin kovaa tekoa kuin minä.

Niin ja siitä muusta viikonlopusta... No minä pääsin mukaan eräänlaiseen mökkiviikonloppuun, ja Emäntä oli juuri hyvillään, kuinka hyvä kokemus se oli minulle, koska sain hyvän sosiaalistumisharjoituksen, kun paikalla oli paljon ihmisiä ja olin rennosti porukassa ja otin rapsutuksia vastaan. (Toivottavasti tämäniltainen ei nyt nollannut koko sitä hyvää kokemusta.) Kävin myös näyttelyssä lauantaina ja sielläkin olin todella reipas koira ja esiinnyin hyvin. Jouduin seisomaan pöydällä aika kauan, kun sihteerillä oli jotain säätöä ja tuomari odotti, että voi sanella arvosteluni ja koko sen ajan tuomari piteli minusta kiinni, mutta kestin sen kuin vain mäyräkoiramies (lievästi tutisten ja nakkia syöden). Olin tämänkin tuomarin mielestä ERInomainen, mutten edelleenkään sertinarvoinen. Kai siihen on vähitellen tyytyminen, että olen todistettavasti mäyräkoira ja ihan hyvä sellainen, mutten silti aivan täydellinen.