Tavallisissa eläinkauppanameissa on se ongelma, että niissä on yleensä aina viljaa tai kanaa tai todennäköisesti molempia ja ne ovat aina vääränkokoisia ja murenevat. Näissä on 96,5% samaa eläinkunnantuotetta, tässä kyseisessä pötkössä kalkkunaa, hieman perunatärkkelystä antamassa kiinteän muodon ja pikkuisen merilevää. Ei viljaa, ei lisäaineita ja koostumuksen luvattiin olevan sopivaa palkkaamiseen. Ainakin kokeilukuutiot olivat kätevän tuntuisia. Ja makuisia.
Näillä eväillä siis kohti rally-toko-valioutta!
Johon... on vielä matkaa... Viime sunnuntaina kuitenkin minulle ensimmäinen hyväksytty tulos avoimestaluokasta. 70 pistettä on hyväksytyn raja ja sain juuri ja juuri 72/100 p. No kahden nollan jälkeen se tuntui Emännästä jo voitolta!
Roni ei ollut ihan niin skarppina ensimmäisessä voittajaluokan kisassaan, mutta eivätpä nuo ole ensimmäisellä yrittämällä onnistuneet aivan kaikki muutkaan. Itse asiassa 8 koirakosta vain 2 sai hyväksytyn tuloksen tällä kertaa. Roni nousi kuukausi sitten seuraavaan luokkaan ja siitä lähtien treenejä oli päivittäin, koska Emäntä asetti nämä kisat tavoitteeksi. Ihan hyvin noin niin kuin mäyräkoiraksi kuitenkin (kuten blogikavereiden Myrskyn ja Tuiskun kotona on tapana sanoa...).
Niin ja sitten mukana oli myös Ninni, joka tepsutteli itselleen toisen alokasluokan tuloksen pistein 95/100. Ninnin video ei valitettavasti ole saatavilla.
Siis todellakin meni hyvin, just siks ku ootte mäyräkoiria (uus sanonta). Meijän äippä pyärty ensin järkytyksestä ja sitten ihastuksesta sekä lähettää ISOT respektit teijän äipälle, siis että jollain ihmisellä on niin pitkä pinna ja taito opettaa mäyräkoiralle temppuja. Me siihen, että joo, oltas mekin opittu, mut ku äippä ei osaa motivoida, johon äippä, että jumankauta pojat, mä teille kohta motivaatiota näytän, sillon me katottiin parhaaks poistuu paikalta, mut hei kuamat, hirmeesti onnee suarituksista, ootte kyl mahottoman osaavia, äippäänne myäden. Joo.
VastaaPoistaHeheh... ihan varmasti oppisitte! :D Motivaatio on juuri se suurin kompastuskivi meidänkin valiouden tiellä. Joskus kiinnostaa, toisinaan taas ei. Herkku taskussa ei ole aivan sama asia kuin herkku suussa!
PoistaNo kyllä noilla herkuilla jaksaa taas kisata ja pokaalikaappi sen kun täyttyy entisestään :)
VastaaPoistaSiitä ajatuksesta on hyvä lähteä. Katsotaan mikä on lopullinen tulos sitten. :D
PoistaNo ohhoh! Siinä on pötkylä poekineen :) Kyllä on mukava paketti ollunna tuo.
VastaaPoistaKyllä työ ootta sittä viksuja ja taetavia! Voe mahoton kuitennii. Ootta kyllä herkkulootan ansaenna. Äet on silimät suitirrenkaena kahtonna nuita suorituksija ja taevastellunna että mitenkä ne jotkut ossoo ja "jotkut" tuas ee...
Kiitos! :) On tuossa jokunen toisto takana, että liikkeet noinkin kulkevat... ja monta vielä edessä ennen kuin nuo 7,7 kg herkkupötköjä on namikuutio kerrallaan siirtynyt Emännän taskusta mäyräkoirien ruuansulatuselimistöön! ;)
PoistaEihän tässä voi silmiään uskoa! Teillä on pakko olla joku palveluskoira esi-isien joukossa, jolta olette perineet temppugeenit. Ihan uskomattoman hienolta näyttää teidän kummankin meno. Palvelijatar ei ikimaailmassa saisi meikäläistä tuollaisiin suorituksiin vaikka päällään seisois ja minut herkuilla halkaisisi! Onnea Lucy ja Roni, olette huippuja.
VastaaPoistaKiitos tunnustuksesta! :) Herkuilla halkaiseminen näyttäisi laatikon koon perusteella olevan Emännänkin agendassa. :D
Poista