Sivut

torstai 30. marraskuuta 2017

Vatsavaivoja ja sijaistoimintoja

 Sunnuntaina täällä oli talvi. Lucy-neidillä oli jotain pientä vatsaongelmaa, mutta käytiin kuitenkin lenkillä, kun tassu nousi. Sopivalla lumikelillä hänkin on hyvin yhteistyökykyinen lenkkeilijä.

Maanantaina maha vaivasi jonkun verran ja tiistaina Lucy-neiti oli mukana enää koirapuistossa pyörähtämässä.

Sinne on muuten joku hauska ihminen tuonut tällaisia vempaimia! Minä olen jo kokeillut kaikkia. Lucy-neiti joitakin.


Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä vatsaongelma eskaloitui. Lucy-neiti ja Emäntä viettivät suurimman osan yöstä ulkona kuljeskellen. Syytettyjen listalla ovat mm. puruluu, uudet herkkupalat, vanha ruoka, kinkkutikku, satunnaiset ulkoa löydetyt ja syödyt köntit. Erikoisinta tilanteessa on, että minun herkkä vellivatsani toimii säntillisesti ja mallikkaasti tasaista, tiivistä tuotosta ulos tuutaten, vaikka olen syönyt kaikkea samaa kuin Lucy-neiti. Pääepäiltynä onkin siis puruluusta mahdollisesti irronnut, pinta-alaltaan kohtuuton pala, joka ei sitten ole lähtenyt sulamaan odotuksenmukaisesti. 

Keskiviikkoaamuna oltiin siis siinä pisteessä, että Emäntä oli luvannut tehdä syksyn ensimmäisen lukukoiravierailun, mutta kipeän koiran vierailulle vieminen tuntui eettisesti arveluttavalta. Peruako siis koko odotettu vierailu vai olisiko joku ratkaisu tilanteeseen löydettävissä?

Niin siinä sitten kävi, että minä, Roni-boy, koiramaailman etevin kirjallisuustieteilijä ja lyyrikko, lähdin tuuraamaan Lucy-neitiä ja tein elämäni ensimmäisen lukukoiravierailun.


Huivia en tietenkään saanut, koska en ole valtuutettu lukukoira, mutta koska olen koira ja minullakin on korvat, niin Emäntä arveli, ettei lukijoille ole niin nöpönuukaa, olenko virallisella vai epävirallisella vierailulla. Emäntä esittelikin minut lukukoiran sijaisena, mutta kyllä minä kuulin, että lapset käytävällä käyttivät minusta ihan vain nimitystä "lukukoira". Ja ihan vain ohimennen mainiten, niin minun charmini tuntui tehoavan ja vierailulta poistuessani ympärillä oli jo melkoinen fanilauma kiljahtelevia, vaaleanpunaisiin puettuja henkilöitä. (En tiedä, kuinka miehekästä on, että minuun lähinnä yhdistettiin adjektiivi "söpö", mutta pääasia, että huomio oli positiivista.)

En arvannut, kuinka vaativaa tuollainen lukukoiran homma on! Keikkani kesti 1,5 h ja melkein koko aika olisi pitänyt istua tai maata  paikallaan viltillä lapsen lähellä. Lasta ei kuitenkaan saanut jatkuvasti töniä kuonolla, ei saanut vinkua eikä ilmeisesti varsinkaan saanut haukkua. Yhdelle ensimmäisistä lukijoista haukahdin vähän päin naamaa, mutta Emäntä käski olla häiritsemättä lukijaa. Lukukoira ei kuulemma saisi puuttua virheisiin. Yritin sitten olla hissuksiin loppuvierailun. Välillä olisin halunnut kuunnella lukemista penkin alta, mutta sekään ei sopinut. Arvostukseni kaikkia lukukoiria kohtaan nousi kyllä potenssiin sata!

Tänään Lucy-neitikin on ollut jo ihan kunnossa.

Vaikka vatsavaivaisena on kurja olla, niin on tässä ollut jotain hyvääkin: minä saan nyt aivan älyttömän hyvää ruokaa! Keitettyä riisiä ja kanaa. Siis oikeaa kanaa!
Harmittaa kyllä, että tuo lukukoiravierailu jäi välistä, mutta onneksi niitä tulee taas uusia ja sitten minä olen omalla paikallani, eikä mikään tuuraaja-Roni!

14 kommenttia:

  1. Onpa hienoa, että olet taas kunnossa Lucy. Minä jo vähän huolestuin. Ajatella, että Roni pääsi sinua tuuraamaan lukukoirana. No, näyttää siltä, että lukukoirailu ei ihan täysin Ronia innostanut - minä taatusti olisin ollut paljon mieluummin penkin alla kuin lukijan vieressä :) Hyvä suoritus Ronilta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ehkä on parempi, että Lucy hoitaa jatkossakin nuo lukukoirahommat. Vaikka eihän sitä tiedä, jos siitä jonkun eläkeviran voisi sitten ottaa Ronillekin, mutta ehkä nyt vielä vauhtilajit ovat lähempänä sydäntä. Toisaalta jonkun "pojatkin lukee - poikakoiratkin kuuntelee" -kampanjan maskotiksi Roni voisi sopia. ;)

      Poista
  2. Ikäviä tuollaiset vatsan reistailut mutta jos jotain hyvää niin se aito kana ja riisi ! :)
    Hyvä että sait tuuraajan lukukoiran hommiin, suostuiskohan Roni toistekin jos tarvetta ? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Roni on useimpiin harrastuksiinsa päätynyt vahingossa jonkun sattumuksen kautta, että miksei tämä voisi toimia ponnahduslautana lukukoirailu-urallekin, mutta hieman harjoitusta se vielä vaatisi. ;)
      Nyt on nukuttanut mainiosti, kun on oikeaa kanaa vatsassa. Tähän voisi vaikka tottua!

      Poista
  3. No onneks on nuo evväät aattanna Lucy-neetin mahavaevaan. Kyllä tuntuu kurjalle ku mahareppu temppuiloo. Kokemusta on siitäe.
    Hienosti on Roni osanna hoetoo nuo sijjaeshommat. Tiijjäppä vaekka siitä uusj ura urkennoo :) Mukavata viikollopun jatkoo ja terveitä mahoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on jo parempia mahapäiviä takana. :)
      Kaikkea uutta on kiva kokeilla ja kotiin päin hyppelehti vierailun jälkeen iloinen koirapoika.

      Poista
  4. Onpas siellä ahkeria mäykkysiä! :) Joululahjoja selvästi tiedossa. ;) Toivottavasti Lucy-neidin massu asettuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Masu on onneksi jo kunnossa taas. :)
      Saa nähdä, mitä pukki keksii tuoda tänä jouluna. Joku syötävä lahja ainakin maistuisi. ;)

      Poista
  5. Hieno homma tuo lukukoira-homma. Meistä ei olisi siihen. Ensteks tönittäis kaikki pienet kumoon ja sitten nuoltais niiden nenät. Vaan haittaiks se? Mutta paikallan ei oltais.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä lapset vähän paremmin ehtivät keskittyä lukemiseen, jos koira ei hääräile koko ajan omiaan. :D senkin taidon kyllä opettelemalla oppii. ;)

      Poista
  6. Mainiosti toimittu, Tuuraaja-Roni! Onneks vatsavaivat on selätetty (olipa outoa anatomiaa).

    VastaaPoista
  7. Minä oon näitä omiani tuuminut, että vaikka itse tykkäisin lukukoiratoiminnasta, niin koirani eivät ehkä arvostaisi sellaista aktiviteettia, jossa ei ole niiden mielestä aktiviteettia. Arvokasta työtä Lucy tekee! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täälläkin Lucy valikoitui lukukoiraksi juuri paremman rauhoittumiskykynsä vuoksi. Se tuntuu myös aidosti nauttivan "työstään" ja on todella tohkeissaan, kun huomaa, minne ollaan matkalla. Toisaalta vierailun jälkeen se on yhtä innoissaan, kun homma on suoritettu valmiiksi. Yllättävän uuvuttavaa on kuitenkin vieraiden ihmisten lähellä puolentoista tunnin paikkamakuu, koska loppupäivä menee Lucylla usein nukkuen. Aktiivisemmalle koiralle voi sopia kaverikoirailu, kun siinä kuljetaan ihmisen luota toiselle ja ihmisiin saa ottaa reippaammin kontaktia. :)

      Poista