Sivut

lauantai 4. marraskuuta 2017

Synkkyyden paluu


Talvi tuli ja talvi meni. Tiistaina ilta-auringossa tassu nousi vielä näin korkealle. Keskiviikkonakin oli mukava käydä päiväkävelyllä auringon paisteessa, kun Emännällä oli muutama  vapaatunti keskellä päivää.


Tänään olen vaivoin käynyt kaksi kertaa pihamaalla pissalla ja iltaruuan jälkeen väkisin kiertämässä koirapuiston ympäri. Maailma on vajonnut jälleen mustaan merkityksettömyyteen ja märkään synkkyyteen.

Älä ole Lucy-neiti niin masentava. Voi tälläkin säällä nauttia elämästään! Meillä oli oikein hauska lenkki päivällä Emännän kanssa. Hän halusi käydä pitkästä aikaa hölkkälenkillä, ja kun minä varustauduin eteiseen lähtemään mukaan, niin pääsinkin ihmeen kaupalla! Minähän olen ollut vähän nihkeä sellaista hölköttelyä kohtaan ja Emäntä on ihmetellyt, ettenkö muka jaksa juosta pientä lenkkiä. Jaksan toki, mutta yksi sana: motivaatio. Sitä joko on tai ei ole.

Tänään motivaattorina toimi frisbee! Aika juoni ratkaisu Emännältä, täytyy myöntää. Hän hölkkäsi siis tasaista ravia pururataa eteenpäin ja heitteli samalla minulle frisbeetä. Tein vähintään tuplasti, jollen triplasti töitä 4 kilometrin matkalla, koska tein jatkuvasti edestakaisia intervallipyrähdyksiä frisbeen perään ja taas takaisin Emännän luo. Välillä jouduin painelemaan umpimetsäänkin, kun Emäntä ei aina juostessaan saanut heitettyä suoraan pururataa pitkin. Ylämäki tai alamäki ei vaikuttanut mitään. Lähdin aina kuin tykin suusta. Toisinaan Emäntä ei ottanutkaan frisbeetä minulta heti, vaan sain kantaa sitä perässä jonkun matkaa. Kohdistin frisbeeseen samalla tapporavistuksia, joissa niska-hartiaseutu sai kyytiä. Välillä taas Emäntä kantoi frisbeetä vähän matkaa, jolloin seurasin lennokasta lähes tokoseuruun tasoista seuraamista oikealla puolella, ja jos frisbee ei lentänyt mielestäni riittävän nopeissa sykleissä, tein metrinkorkuisia loikkia Emännän vieressä.

Että siitäpä vain treenivinkkiä! Täydellä teholla juoksuspurtteja edestakaisin n. 40 min ja välillä varjonyrkkeilyä ja hyppyjä omalle hartiakorkeudelle. Minulla ei ole painonhallintaongelmia. Hallitsen painoani oikein hyvin niin sivuttaissuunnassa kuin pystysuunnassakin.

Sekin vielä. Minä olen laihiksella. Taas. Hetken sain viettää autuaassa yltäkylläisyydessä, kun sain Emännälle uskoteltua, että olen alati nälissäni (aiheesta lisää: Vatsavaiva nimeltä nälkä), mutta vatsaongelmaksi selvisikin närästys. (Selviäisipä vielä syykin, niin ei tarvitsisi siitä kärsiä.) Kelpokokoisiksi kasvaneet annoskoot siis pienenivät taas.


Harvoja ilon hetkiä on tarjonnut sentään rally-toko koulutuspalkkoineen. Torstain ratatreeneissä oli mukana jopa raakaa jauhelihaa! Siitä minä pidin.


Hauskoja olivat myös nämä palkintosiilit, jotka saatiin vihdoin torstaina. Nämä olivat siis piirinmestaruuskisojen joukkuepalkintoja. Jokainen joukkueen jäsen sai oman siilin, oli tulos hyväksytty tai ei. Kuten kasvoiltani voi ehkä lukea, niin siilit olivat myös Lucy-neidistä todella hauskoja ja tapansa mukaan hän yritti omia kummankin itselleen. Meinasi siinä tulla vähän kärhämääkin...


Tämä joukkuekulta oli puhtaasti mainioiden joukkuekavereidemme ansiota, mutta pitihän nyt kuitenkin vähän poseerata, kun saattavat hyvin olla meidän ainoat kultamitalit, jotka koskaan saavutetaan missään lajissa!

7 kommenttia:

  1. Onnea kultamitalisteille! Hieno palkintokuva teistä. Voi hurja minkälaisen frisbeelenkin teit Roni. On sulla hyvä kunto, ja emännällä myös.
    Kohta on tämäkin viikonloppu lusittu ja päästään arkeen. Tulisi nyt sitä uutta puhdasta lunta ja sopiva pikkupakkanen, ettei kurassa ja sohjossa tarvitse kipitellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo pieni talvi tuossa välillä olikin melkein liian hyvää ollakseen totta! Tulisikin takaisin. Huono puoli oli, että tuona aikana KAIKKI kävelytiet ehdittiin hiekoittaa ja nyt jokainen tie on jalkoja pistelevä miinakenttä. :/ Täytyy suunnata kai metsään lenkeille, kunnes lunta sataa.

      Poista
  2. Hienot palakinnot ootta suanna. Pysyvätkö mitenkä kaavvan ehyvinä? :)
    Synkkyys alakaa palata tännehhii ku lumet sullaa ja vettä sattaa. Ee oo mukavata se.
    Eekä nuo mahavaevatkaa oo mukavija. Yks semmonen hyväks huomattu apu on ollunna tuoho närästykseen semmonen Silicea jota suapi apteekista. Usseemmattii närästyskoerat on suanna siitä apuja. Meekäläenen mukkaanluvettuna :) Toevottavasti löötyy syy sille vaevalle. Vuan ensj´apuna kannattasj ehkä kokkeella tuota keeliä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Täytyykin kokeilla tuota valmistetta, että saisi nukkua rauhassa. Nyt närästystä on hoidettu pienellä yöpalalla, joka saa kyllä olon helpottumaan, mutta on myös saanut painon nousemaan.

      Poista
    2. Mulla on päeväruoka jaettu kahteen ossaan ja sittä illalla suan vielä hyvin pienen iltasen. Ja tuo keeli joko illalla taekka uamusilla. Usseemmiten illalla. Ee oo nyt vaevanna närät.Naavvanliha on pahinta närästyksen aeheottajata mulla. Ja viljattii.Paetsi ruisleepä kuivattuna on hyväks. Sen neovvon anto vanaha koerankasvattaja joskus muinoen.

      Poista
  3. Hieno poseerauskuva mitalien ja siilien kanssa! Kyllä tuollaiset vaan on hienoja juttuja. Ja täytyy sanoa Roni, että aivan mahtava lenkkijutska sulla ollut emännän kanssa. Hauskaa oli tuollainen frisbeen heittely ja noutaminen. Minua ei vain koskaan päästetä irti, joten ei voi kokeilla tuollaista. t. Eka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa ikävä, ettet pääse irrallaan jaloittelemaan. Toisaalta jos takaisin tulon kanssa on kahtalaista ilmaa, että tullakko vai eikö tulla, niin ehkä se sitten on omaksi parhaaksesi. Turvallisempaa narussa kuin karussa. :)

      Poista