Karvaisten kavereiden joulukooste

Hyvää joulun jälkeistä elämää itse kullekin säädylle! Täällä on joulua vietelty hyvällä porukalla eli Roosa-tädin ja Ninni Nöpönenän tiluksilla.

Virallinen joulupotretti vuosimallia 2017

Vielä vähän lähikuvaa tärkeimmästä joulukansasta

 Roosa-tädille jouluaatto on aina erityinen päivä, koska silloin on myös hänen syntymäpäivänsä. Tänä vuonna hän täytti jo 9 vuotta. Roosa-täti sai lahjaksi suuren puruluun, jonka tosin Ninni kävi hänelle avaamassa paketista, koska jostain syystä Roosa-täti ei ole koskaan halunnut ottaa suuhunsa muuta kuin syötäviä asioita.

Ninni sai lahjaksi pienen pehmolelun, jota hän on siitä asti esitellyt ahkerasti kaikille. Hänellä ei ole vaikeuksia kantaa suussaan ihan mitä tahansa. Lelujen lisäksi hänestä on erittäin hauska kantaa mm. sukkia.

Minä olin jälleen innokkain paketin avaaja. Yritin avata paketteja jo kuusen alta, kun haistoin, mitkä olivat koirien paketteja. Sohvalla iskin hampaani ensimmäiseen Emännän paketin kulmaan, ja kun lopulta sain oman lahjani (valopanta pimeitä lenkkejä varten), avasin sen ennätystahtia. Sitten olisin jatkanut matkaani lattialle avaamaan vielä siellä täällä lojuvia lahjoja, mutta Emäntä laittoi minut ulos jäähylle. (Olin myös sitkein poseeraaja ja istuin hyvän tovin kuusen juurella kuvattavana, kun muut olivat jo lähteneet jatkamaan omia touhujaan.)

Joulun ainoat negatiiviset sävyt ovat liittyneet tavalla tai toisella Roni-boyhin. Johtuneeko sitten siitä, että hän on porukan ainut uros vai mistä, mutta aattoiltana Roni sai melkein tappelun aikaiseksi Ninnin kanssa. Roni sai joululahjaksi siis uuden frisbeen ja Emäntä heitti sen sisällä kerran kokeiluluonteisesti (oikeastaan syy on siis kylläkin Emännässä...) Roni ryntäsi innoissaan frisbeensä perään, mutta niin ryntäsi myös Ninni. Ninni on tottunut, että omassa kodissaan kaikki lelut ovat hänen, ja siihen Roninkin on ollut tyytyminen. Yleensä. Mutta tällä kertaa kyseessä oli FRISBEE. Ja vielä juuri joululahjaksi saatu uusi frisbee, joten Roni ei antautunutkaan suoraan taistelutta, vaan osoitti puolustushalua leluaan kohtaan. Ninni ei voi sietää ryttyileviä poikia ja ärräpäitä alkoi lentää siihen malliin, että nuoriso oli kiskottava irti toisistaan. Kun frisbee laitettiin jäähylle, jatkui ilta sopuisasti.

Toinen, hieman vakavamman tuntuinen keissi oli Ronin yllättävä vatsavaiva tapaninpäivänä. Aaton ja joulupäivän Roni viihtyi todella hyvin ulkona ja oli tuon tuostakin pistäytymässä ulkona tarhassa itsekseen tai useimmiten Roosa-tädin kanssa.
    Juhlan kunniaksi koirat olivat saaneet vähän tavallisen ruuan lisäksi (koirille tarkoitettua) märkäruokaa ja ehkä muutama kinkkumurukin oli löytänyt tiensä koirien suuhun. Kuitenkin hyvin maltillisessa määrin. Tapaninpäivän yönä Roni alkoi rampata ulkona. Emäntä langetti jo Ronille ikuisen kinkuttomuuden ja selasi märkäruuan tuoteselostetta. Roni vapisi ja tärisi. Vaihtoi asentoa ja venytteli hankalan tuntuista vatsaansa. Pyrki jatkuvasti ulos ja hieroi itseään hankeen sekä söi jatkuvasti lunta. Lopulta hän myös oksenteli sisään.
    Vähitellen palaset loksahtelivat kohdalleen. Ulkoa tarhasta löytyi kaluttuja hirven putkiluita. Aiemmin syksyllä Roosa-täti ja Ninni olivat saaneet luita, mutta olivat piilottaneet loput luut tarhaan, mitä eivät olleet jaksaneet syödä. Mäyräkoira ei ole mäyräkoira, jos ei osaa käyttää nenäänsä ja ole loputtoman ahne. Kaikki ne ulkona vietetyt ajat Roni oli siis etsinyt luukätköjä ja sopivan löydyttyä kalunnut luita ja lipunut luuydintä. Ehkä hieman harmittaa, etten itse hoksannut tuota, kun olen viettänyt aikani sisällä sohvalla, mutta toisaalta sitä pahoinvointia katsellessa ei se niin kovasti harmittanut. Emäntä kävi keräämässä valoisan tultua tarhasta kaikki löytyneet luut ja vähitellen Roninkin vatsa selvisi kovasta sulatusurakastaan. Vatsa hyvin, kaikki hyvin.

Edellisinä jouluina tämä tonttutyttö ei ole saanut viettää joulua rauhassa sohvanselkänojalla, mutta tänä jouluna se ei enää kiinnostanut meitä.

Emäntä sai joululahjaksi palapelin, jonka aihe oli hyvin valittu!

Meidän seurassamme lapinkoiratkin ovat oppineet hieman uusia metkuja. He eivät koskaan ole sängyssä ja harvoin sohvallakaan, mutta tässä Roosa-tädin tyylinäyte, kuinka aamuruokaa tullaan kerjäämään Emännän sänkyyn:

- Sitähä mie vaa läksin siul haastammaa, jot eiks myö oteta kohtpuolee jottai aamupalasta?

Rennosti lomaillen kuluvat täällä vuoden viimeiset päivät.

Ja jos ei tässä nyt tavata, niin hyvät uudet vuodet vaan kaikille myös samaan syssyyn!