Uusi tutkimus: Mäyräkoiradementia

1. JOHDANTO

Mäyräkoiria pidetään ahneina koirina. Niiden ruokahalu tuntuu olevan pohjaton ja moni mäyräkoira onkin onnistunut kerjäämään itsensä ylipainoiseksi.
    Tutkijaryhmämme kiinnostui tästä mäyräkoirien ahneudesta havainnoituaan mäyräkoiria jonkin aikaa. Voisiko ahneuden takana sittenkin olla jotakin muuta kuin vain loputon halu syödä? Tutkijaryhmämme esittää, että ahneuden sijaan mäyräkoirat saattavatkin välittömästi jotain syötyään unohtaa syöneensä juuri jotain, ja tästä syystä ne kerjäävät jatkuvasti lisää. Kutsumme tätä tilaa mäyräkoiradementiaksi.


2. TUTKIMUSAINEISTON KERUU JA TODISTEET

2.1 Tutkimusaineistona käytimme valokuvia ja videokuvaa sekä koe-eläinten havainnointia. Aineisto kerättiin tammikuussa 2018 perjantaina 12. päivä iltaseitsemän aikaan. Tutkimusvälineenä käytettiin koe-eläinten iltaruokaa, koirankeksejä ja nautamakupaloja. Eläimiä ei vahingoitettu tutkimusta tehtäessä.

2.2 Valokuvasimme koe-eläimet ennen kuin niille tarjottiin iltaruokaa.

Koe-eläin A ennen iltaruokaa

Koe-eläin B ennen iltaruokaa

Kuvista käy hyvin ilmi koe-eläiten valppaus ja kiinnostus esillä olevaa ruokakuppia kohtaan. Korvat ovat eteenpäin kallellaan, silmissä on iloinen odottava palo ja koiran asento on ryhdikäs.

Ruuan antaminen ja ruokailu videokuvattiin.

Tutkimusvideo 1 osoittaa selvästi, kuinka heti kokonaisen iltaruuan syötyään mäyräkoirat ottavat saman ruokaa odottavan ilmeen ja asennon, kun tutkija näyttää niille koirankeksejä. Mikään koirien ilmeissä tai eleissä ei paljasta, että ne ovat juuri saaneet vatsat täyteen ruokaa, vaan ne tarttuvat yhtä ahnaasti koirankekseihin. Koirankeksin jälkeen koe-eläin A palaa vielä ruokakuppien pariin.

Iltaruuan jälkeen koe-eläimet valokuvattiin uudestaan.

Koe-eläin A iltaruuan jälkeen.

Koe-eläin B iltaruuan jälkeen.

Koe-eläinten ilme ja asento ovat samat ennen ruokaa ja ruuan jälkeen: ryhdikäs istuma-asento, eteenpäin suuntautuneet korvat ja odottavat silmät.

Tässä vielä koe-eläimestä B ennen ja jälkeen -kuvapari, josta käy ilmi samanlaisena pysynyt asento ja ilme.

Iltaruuan jälkeen tutkijat tarjosivat koe-eläimille kupit uudestaan, mutta tällä kertaa kupeista tarjottiin vain yksi makupala. Tutkimusvideo 2 osoittaa, kuinka koirat aloittavat ruokailun luvan saatuaan samalla tavalla kuin aiemmin vain minuutteja syömänsä iltaruuan jälkeen.

Tutkimusvideon 2 lopussa näkyy, kuinka koe-eläin A edelleen palaa tutkijan luo nälkäinen katse silmissään.

Viimeisenä testinä tutkijamme syötti koe-eläimille nautamakupaloja vuorotellen ja myös useamman makupalan peräkkäin yhdelle. Tämä testi on videoituna tutkimusvideolla 3.

Koe-eläinten kehonkieli ei missään vaiheessa viesti "kiitos olen jo syönyt" tai "ohhoh, olenpa nyt kylläinen". Olisi epäeettistä testata, kuinka kauan koirat ottaisivat ruokaa vastaan.

Koe-eläimet A ja B testauksen lopuksi edelleen nälkäisen näköisinä.

3. PÄÄTELMÄT

Tutkimuksemme perusteella näyttäisi siltä, että mäyräkoirat eivät yksinkertaisesti muista syöneensä juuri jotain. Tästä viestii niiden asennon ja ilmeiden muuttumattomuus testien edetessä. Ikään kuin vatsalaukusta ja suusta ei välittyisi viestejä aivoille asti, että ruokaa on jo kulkenut suun kautta ja että vatsalaukku on jo täyttynyt. Tarkempia aivokuvauksia tarvittaisiin vielä varmistamaan mäyräkoiradementian olemassa olo, mutta tutkimusryhmämme nykyisellä rahoituksella näihin jatkotutkimuksiin ei ole mahdollisuutta.
    Mäyräkoiradementian syistä on myös erimielisyyksiä tutkijaryhmämme sisällä. Joko mäyräkoiradementia on jonkinlainen myöhäissyntyinen häiriötila koiran aivoissa tai sitten se on evoluution myötä kehittynyt ominaisuus, joka on taannut rodun selviytymisen. Ehkä luonnonvalinta on karsinut kursailijat ja ruokailun unohtelusta on ollut etua selviytymisessä rodun alkuaikoina.
    On olemassa myös viitteitä, että mäyräkoiradementia ei ehkä rajoitu ainoastaan mäyräkoiriin. Suppeahko tutkimusaineistomme on kerätty vain mäyräkoirista, mutta tutkijamme ovat päässeet silloin tällöin havainnoimaan muitakin rotuja ja mahdollisesti myös suomenlapinkoirilla saattaa esiintyä samantapaisia ruokaan liittyviä lähimuistin häiriöitä, etenkin jos makkaraa tai kinkkutuotteita on tarjolla.
    Kuten voimme huomata, käsissämme on aivan maata mullistava tutkimusaihe, joka tarvitsee vielä paljon lisätutkimuksia. Että jos Hannes Lohen tutkimusryhmällä on ideat vähissä siellä Helsingin yliopistolla, niin tänne vain yhteydenottoa, niin tutkijatiimimme voivat vaihtaa tutkimustietojaan ja asiantuntijanäkemysiään!