Sivut

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Iloisia kohtaamisia ja rakkautta hangella


Tämän kertainen kuvamateriaalimme on lauantaiselta päiväkävelyltä, kun kävimme nuuskimassa talvisen metsän tuoksuja. Kuten huomaatte, meikäpoikaa on käytetty taas aurakoirana. Vaikka kiskoin Emäntää kaikin voimin, emme saaneet yhtään kaurista kiinni. Emme edes nähneet, vaikka minä haistoin, että siinä ne juuri polulla ja sen molemmin puolin olivat mokomat pitäneet karkeloitaan.
    Lucy-neitiä minun ei onneksi tarvinnut Emännän lisäksi vetää perässäni, vaan hän tuli irrallaan takanamme. Tosin meidän täytyi Emännän kanssa pysähtyä joka sadan metrin välein odottamaan ja vislailemaan häntä. Herkkupalan voimalla hän spurttasi aina luoksemme ja jäi taas huolestuneena kuuntelemaan ja pälyilemään ympärilleen. Laittaa taas miettimään, onko Lucy-neiti edes mikään oikea mäyräkoira...


Tänään minulla olikin hieman erilaista ohjelmaa. Minutkin on nimittäin aikanaan hyväksytty Kennelliiton Kaverikoiraksi, mutta koska Lucy-neiti on muka jotenkin luotettavampi vieraiden ihmisten parissa (eli hän ei hauku), niin hän on päässyt useammin vierailuille ja minun edellisestä vierailustani... no oli kulunut useampia kuukausia (8kk).
    Nyt kuitenkin Emäntä rohkaisi mielensä ja otti minut mukaansa. Alku meni juuri niin kuin oli odotettukin. Yhtäkkiä uusi paikka ja uusia ihmisiä ja kaikkien kiinnostuksen keskellä minä, pieni valloittava mäyrämies. En voinut itselleni mitään. Haukku vain karkasi minusta pari kertaa.
    Pian kuitenkin olin taas itseni herra ja otin tilanteen haltuuni. Ja hurmasin kaikki (ainakin omasta mielestäni). Osasin kuulemma istua hetkittäin jopa nätimmin paikallani kuin Lucy-neiti, jota joutuu toisinaan vierailuilla vähän toppuuttelemaan. Tekisi muuten hyvää välillä jokaiselle ihmisellekin päästä sellaisen kehumisryöpyn alle! Olen kuulemma komea, kaunisturkkinen, kiltti ja niin edelleen. Loppujen lopuksi Emännän ei siis yhtään tarvinnut hävetä minun kanssani vierailemista.


Lucy-neiti halusi ilmeisesti pitää tänään vapaata iltalenkistä, joten kävin kahden Emännän kanssa myös kävelyllä. Ja se oli ihana lenkki! Tajusin näet jonkin matkaa kuljettuamme, että samaan suuntaan oli myös sipsutellut joku ihana neitonen ja tämän tyttösen lumeen painuneita varpaan jälkiä minä vainusin kuin järkeni menettäen. Halusin painaa nenäni jokaiseen hänen tassunsa siroon painaumaan ja löytää ne kaikki ennen kuin taivaalta leijailevat höytyväiset peittivät ne allensa. 
    Toisinaan ihanaa nektaria oli pirskahtanut hänestä lumelle ja minä metsästin noita lumessa helmeileviä pisaroita kielelläni. Tai yritin ainakin, koska Emäntä, tuo routasydäminen julmuri, kiskoi minut pois ja sanoi, että on "ällöttävää nuolla toisten kusta". 

Jaaha. Onkohan siellä ollut Himmu iltalenkillä.

Himmu... Oi hänen nimensäkin kuulostaa kuin enkelin nimeltä.

Hänen enkeliydestään en tiedä (on hän toki ihan söpö pieni valkoinen karvapallero), mutta hänellä oli juoksut alkamassa, kun tapasimme hänet viimeeksi loppuviikosta.

Lopulta Emäntä kuitenkin murskasi sydämeni. Haistoin, että Himmu oli mennyt tienristeyksestä eri suuntaan, mutta Emäntä kiskoi minua kotiin päin. Olisin voinut jäljittää Himmua koko yön tuntematta nälkää, kylmää tai väsymystä. Olisin voinut mennä hänen kotipihaansa ja odottaa, kunnes saan nähdä hänen suloisen kuononpäänsä oven raossa. Mutta Emäntä päätti, että haluaa kotiin ja minä halvaannuin surusta. Vajosin maahan, enkä voinut ottaa enää askeltakaan. Makasin kyljelläni ja Emäntä veti minut kuin pulkan omaan pihaamme. Sydämeni on niin täynnä rakkautta, että tuntuu kuin se voisi purskahtaa... AI! Miksi sinä purit minua, Lucy-neiti!

Lopeta haihattelu. Minä en halua tietää, mitä sinusta purskahtaa ja minne. Parissa viikossa Himmun juoksut ovat ohi ja hän on taas ihan tavallinen tyttö sinun mielestäsi.

10 kommenttia:

  1. Voi Roni, minä niiiin ymmärrän tunteitasi! Täällä on myös joku sulotar sipsutellut kohta viikon päivät pirskottamassa sulotuoksuja hangelle. Minä jopa ihan tavoistani poiketen pyysin kerran ulos, vaikka juuri oltiin lenkiltä tultu. Palvelijatar oli äimänkäkenä että onko mulla vatsatauti, kun ulos pyydän. Olen kuullut joidenkin kavereiden menevän niin sekaisin, etteivät syö lainkaan vaan jodlaavat vain ulko-ovella narttujen perään. Minun ruokahaluuni eivät sentään vaikuta eivätkä pistä sutena ulvomaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Emännänkin selkäpiitä karmivat tarinat narttujen perään ulvovista uroksista. Hän on oikein onnellinen, että minullakaan ei ole sellaista tapaa. Eihän tätä asuntoa saa edes vartioida kunnolla haukkumalla, saati sitten laulaa rakkaudesta!

      Poista
  2. No hienoa että pääsee kaverikoiraksi, vaatii keskittymistä ja hyviä sosiaalisia taitoja. Pitäähän se nyt pari kertaa tietysti äänenäyte antaa :)
    Vai et päässyt Himmun kanssa seukkaamaan, no ehkä toinen kerta sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli oikeastaan mukavaa olla huomion keskipisteenä, vaikka sen jälkeen nukuttikin makeasti. Sosiaalisuus ottaa voimillekin.
      Himmu oli vähän jotenkin yrmynä viimeeksi, kun nähtiin, että voi olla, että se ei oikein lämpene tälle seurusteluidealle. Täytyy tyytyä ihailemaan ja haaveilemaan vain kauempaa. <3

      Poista
  3. Voihan Himmu!
    Mut hei, kuoma, mainiota, että äippäs otti sut kaverikoirailemaan. Vallan mainio suoritus! Ja respektit pulkkailusta. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli mukava käydä tapaamassa ihmisiä! Vaikka en ihan niin syvälle ihmisten nenäonkaloihin yritäkään tunkeutua kuin Lucy-neiti, niin kyllä minäkin ihmisistä pidän. ;)

      Poista
  4. Neon ne naeset semmosija jotka kuulema suapi piän sekali. Tiälä ee liijjemmin kyllä semmosija oo näkynnä. Ja nyt näen konsulttimiehenä ee semmosta palloo oo niihen perrään ku meenasj alakuusa olla. Vuan kyllä se huokasuttaa ja laalattaahhii. Ja männöö ruokahalut ja yöunettii. Kuulema. Tiesj äet sannoo minun eeltäjiin perusteella.
    Ja syvvään kumarran tuolle pulukkaelulle, siihen ku ee monj koera kykenekkää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielelläni viihtyisin jatkuvasti ulkona. Esim. iltapissalenkin olisin ilolla pihan lisäksi kiertänyt kylän kautta. Ja jos Mestarit yöllä havahtuvat hereille, niin olen heti valmiina pikku ulkoilulle, mutta ei ole viety. Ihan kaikessa hiljaisuudessa olen nämä ehdotukseni esittänyt, että ehkä saan kuitenkin säilyttää sukukalleuteni. ;)

      Poista
  5. Hienosti sinulta sujui kaverikoirailu vaikka taukoa olikin välissä. Ja kun on uudet ympäristöt ja kasvot, ei siitä voi moittia jos alkuun pari haukahdusta tuleekin.

    Voi miten Himmu onkin varastanut sydämesi...ihanaa kaukorakkautta!

    Typyn ja Hipun emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Himmua on paras ihaillakin pienen matkan päästä, ettei tule hammasta... ;) Miksihän tytöt ovat aina niin kärttyisiä silloin, kun he ovat kiinnostavimmillaan?

      Poista