Sivut

sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Naks naks naksutin

Pientä kriisiä meinaa pukata, kun tietokone on ilmeisesti kohdannut loppunsa. Yritetään päivittää blogia ensimmäistä kertaa ikinä tabletilla. Pienen säätämisen kautta puhelimen kuvat ilmeisesti voi siirtää tällekin laitteelle, mutta kameran kuvista ei pääse nauttimaan ennen kuin kone virkoaa tai uusi laite muuttaa luoksemme.

Koko viikon on ollut niin kylmä, että minä olen kuluttanut aikani lähinnä sohvalla tai sängyssä. Musta alamainen on muutamina päivän leudompina tunteina päässyt Paremman Mestarin kanssa lenkkeilemään. Ilmeisesti on ollut NIIN kylmä, että Paremman Mestarin ei ole tarvinnut mennä töihinkään. Hän tosin väittää olleensa lomalla joka tapauksessa, säästä viis.

Kivoin asia tällä viikolla on ollut naksutinkoulutus! Parempi Mestari hankki naksuttimen ja tällä viikolla on perehdytty sen käyttöön. Hän ilmoittautui kurssillekin, muttei malttanut sitten odottaa sen alkua, kun ohjevideoita löytyi netistäkin. Ehkä mennään sitten kurssille ja todetaan, että on tehty kaikki väärin.
    Tähän mennessä on lähinnä opeteltu naksahdusäänen ja herkkupalan pyhää liittoa. Naks - herkku, naks - herkku, naks - herkku. Voitte uskoa, että on asioita, jotka mäyräkoiran on helppo oppia nopeasti!
    Vähitellen on kokeiltu tehdä myös rally-tokoliikkeitä naksahduksen tahtiin. Alku vaikuttaa lupaavalta. Me on tosissaan yritetty tehdä liikkeet tarkemmin ja nopeammin, kun tiedetään, että onnistuessa naksahtaa ja siitä seuraa heti herkkua!

Arvatkaa kumpaa koiraa on pyydetty siirtymään toiseen huoneeseen toisen koiran treenien ajaksi...

Käytiin myös Roosa-tädin ja Ninnin luona. Paitsi että heidän laumastaan kukaan ei ollut paikalla! Musta alamainen oli niin pettynyt, ettei hänelle maistunut aamulla ruokakaan. Mestarit kävivät kuulemma jossain juhlissa ja majoituimme vain Roosan ja Ninnin taloon, vaikka he olivatkin lomalla.

Parempi Mestari kävi Ronin kanssa sunnuntaikävelyllä ja he kohtasivat tämän:

Roosa-tädillä ja Ninnillähän on ollut tämä ongelma, että eräästä läheisestä talosta on monta kertaa hyökännyt koiria heidän kimppuunsa. (Aiheesta aiemmin: Ihana ja kamala viikonloppu.) Aiemmat hyökkäilijäkoirat ovat joko päässeet hengestään tai muuttaneet pois, mutta uusi sukupolvi on näköjään kasvamassa entisten tilalle. Tämä valkoinenpaimenkoira on vielä nuori, eikä uskaltanut tulla lähelle ja pakeni Roninkin rauhallista katsetta, mutta eiköhän se tuosta iän myötä rohkaistu.


Onneksi minä en ollut mukana. Minua karmaisevat tuollaiset isot koirat muutenkin ja olisin varmasti pannut rähinän päälle. Ronikaan ei olisi siinä tilanteessa enää kävellyt yhtä viilipyttymäisesti eteenpäin kuin hän nyt ilmeisesti oli tehnyt. Hurjantuntuisesta tilanteesta oli siis selvitty eikä koira ollut jäänyt ohi ajavien autojenkaan alle, vaikka ryntäili pitkin tietä. Emme hyväksy tällaista koiran ulkoilutusta! Varsinkaan kun kyseessä on ihminen, joka ilmeisesti kasvattaa rotua kennelnimen alla.


Ensi viikolla Paremman Mestarin täytyy kuulemma palata taas töihin, pakkasta tai ei, ja arki jatkuu taas laumassamme. Toivottavasti myös naksuttelu jatkuu!

6 kommenttia:

  1. No nyt sai eukko taas uutta puhtia pönttöönsä, kun teidän ansiosta muisti naksuttimen. Yksi sellainen oli pentuaikana käytössä ja katosi mystisellä tavalla. Arvaan, että pian mennään Mustiin ja Mirriin hakemaan uusi. Taidan joutua opetuslapseksi jälleen... että kiitosta vaan kamut. Juu, onhan ne palkkionamit ihan hyvä juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh...anteeksi! Mutta ajattele kaikkia niitä herkkuja! :D

      Poista
  2. Hitokseen pelottava kohtaaminen, ja ihan gaumee vaaraa jäähä autonalle tolla koiralla, kuama. Onkohan sen koiran omistajat ihan tajuissaan? Naksutin??? Meil ei naksu muutaku äipän suu, ku syädä nassuttaa karkkeja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kohtaamisessa oli monen onnettomuuden ainekset kasassa!

      Poista
  3. Se on sääli, ettei koiria pidetä kytkettynä ja valvottuna. Oli sitten aloittelija tai vuosia koiria kasvattanut. Siihen mahtuu niin laaja kirjo riskejä - paitsi vapaana ryntäilevän koiran myös kohdille osuvan ohikulkijan näkökulmasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä juuri! On vaikea käsittää tällaista välinpitämättömyyttä omaa ja muiden koiria kohtaan.

      Poista