sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Taitavat koirat ja kehityskelpoinen ohjaaja

Tiedättekö, oltiin eilen sellaisessa paikassa, että siellä oli hallillinen hyvin koulutettuja mäyräkoiria ja me! Ihan tosi juttu, eikä mikään mäyräkoiran omistajan märkäuni!


Paikka oli tuollainen kuin Koirakoutsi ja suosittelemme sitä lämpimästi. Meille rally-tokoa harrastaville mäyräkoirille oli järjestetty oma koulutuspäivä, ja vaikka meiltä olikin sinne matkaa monta sataa kilometriä, niin koulutus oli ehdottomasti vaivan arvoinen. Kouluttajamme Krista Karhu oli todella mukava ja osasi kohdata niin koiran kuin ihmisenkin. Voisin vaikka vannoa, että pois lähtiessämme Emäntäkin heilutti häntäänsä!

Oho! Näitkö tuon! Onpa taitavia koiria! Miten se tuonkin osasi!
Hetken aikaa Emäntä pohti alussa, että jos vain sittenkin kantaisi häkin takaisin autoon ja lähdettäisiin suoraan takaisin kotiin, kun näytti, että ollaan valovuosia muita jäljessä, mutta sitten hän päätti imeä niin paljon oppia itseensä kuin mahdollista. Koska kouluttajan kanssa jokaisella oli vain 2x20 min aikaa, niin Emäntä uteli muilta ohjaajilta, kuinka he ovat koiriaan kouluttaneet. Kaikki jakoivat auliisti kokemuksiaan, joten koulutuspäivästä jäi todella paljon käteen. Kiitos siis myös kaikille muille tietolähteille!

Huomaatko nyt? Kyllä minä teen, kun vain tiedän, mitä pitää tehdä!
Hyvin pian kävi ilmi se tuskallinen totuus, jonka me jo oikeastaan Lucy-neidin kanssa tiesimme: meissä ei ole mitään vikaa, mutta Emäntä ei osaa ohjata meitä. Emme mielellämme osoittele Emäntämme heikkouksia, koska Krista Karhun tavoin uskomme positiiviseen vahvistamiseen, mutta tämän kerran todettakoon, että onhan meidän Emäntämme hieman hidas tajuamaan asioita ja jonkin verran kömpelökin. Hän ei esimerkiksi huomannut, ettei tarvitse niin isosti huitoa, vaan me ymmärrämme jo pienemmästäkin eleestä, mitä meiltä toivotaan ja liike sujuu sulavammin, kun ei tarvitse väistellä Emännän hehtaariraajoja.

Eteen vai taakse päin? Näytä sinä, niin minä seuraan. 
Palasimme siis koulutustavoitteissa aimoharppauksen taaksepäin ja lähdemme uudestaan liikkeelle perusasioista. Opettelemme ensin seuraamista askel kerrallaan. Askel, herkku, askel, herkku, kaksi askelta, herkku, askel, herkku... Aivan mahtavaa!

Jaa tätäkö se seuraaminen on! Tämä on vähän niin kuin kävelemistä, mutta vierekkäin ja samaan suuntaan. Kyllä minä varmaan näinkin voisin liikkua, jos se on sinulle niin tärkeää. Nyt meni jo monta askelta! Longotapas taas sitä herkkupussin suuta!

Hopsista! Noin meni tunneli, toista kertaa elämässäni.

Vieläkös tehtäisiin jotain, kun on päästy hyvään alkuun?
Kuvista kiitos Maarit Laaksolle!
 Tänään on innokkaasti kokeiltu uusia oppeja kotioloissa. Ainakin omassa eteisessä ja keittiössä samat jutut toimivat. Vähitellen täytyy laajentaa harjoituksia muuallekin vaihteleviin ympäristöihin.

Sattuipa myös niin kivasti, että tänään oli Kaverikoira-vierailu ja se oli minun viimeinen perehdytysvierailuni. Ansaitsin vihdoin Kaverikoira-huivini ja saan nyt liikkua virallisesti ystävyyden ja ilon asialla!


Meitä on nyt Kaverikoira kumpaankin kainaloon!


16 kommenttia:

  1. Olette kyllä monilahjakkuuksia, rally-tokoilua ja viralliset kaverikoiratkin ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Kaverikoirailu vaatii ehkä vähemmän lahjakkuutta, mutta siitä on enemmän iloa muille ihmisille kuin rally-tokosta.

      Poista
  2. Teillä riittää paljon mukavia harrastuksia, joista on iloa sekä itselle että toisille.

    Typyn ja Hipun emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja toisille ilon viemisestä saa iloa itselleenkin, kuten jos jatkuvaa kipua kokeva ihminen hetkeksi unohtaa kipunsa muistellessaan omaa entistä koiraansa kaverikoiraa rapsuttaessaan. :)

      Poista
  3. Párek ja Palvelijatar26. maaliskuuta 2018 klo 12.41

    Onnittelut huivista ja emännän kouluttamisesta! Teiltä kyllä onnistuu ihan kaikki (minkä koette tarpeelliseksi). Olette tosi upeat rotunne edustajat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tänään harjoiteltiin seuraamista raa'an jauhelihan voimalla ja yhtäkkiä se ei ollutkaan temppu eikä mikään, kun panokset olivat tarpeeksi korkealla! ;)

      Poista
  4. Kovasti onnea tittelistä! :) Hienoa, että teillä on ollut antoista päivä. Ja jos vain näin meille lukijoille kerrotte, niin ei se haittaa, vaikka vähän kyykytättekin emäntää. Kunhan ette nyt ihan päin näköä huutele. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Juu ei passaa Emännälle itselleen sanoa. Lannistuu vielä ja lopettaa harjoittelemisen ja siinä menee sitten kaikki herkkupalat meiltä. Ja hyväähän hän vain tarkoittaa...

      Poista
  5. No onnee paljo kaverj´koeralle! Ja hienolle emännän koolutukselle :) Ee taejja olla semmosta hommoo missee työ että onnistus!
    Työ ootta varmaannii ollunna Mäyräsen Hertan ja Maijan kansa samassa koolussa? Aenahhii ne tuola veispuukissa jottae tuommosesta rallitokosta kirjotti. Ja tarkkaan kahtoin näätöstää niinku tuossa Lucyn kuvassa takana olovassa häkissä oes justiisa samaset neetit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Juurikin samaiset neidit olivat kanssamme koulutuksessa. Ja siinäpä vasta tulisia leidejä! Roni ei ehtinyt kuin metrin päähän heidän häkistään tekemään tuttavuutta, kun tuntui kuin maailma olisi räjähtänyt! Tytöt ilmaisivat kipakasti mielipiteensä ja Emäntä jyrähti selän takana niin, että Roni-poika maastoutui varmuuden vuoksi ennen pakoa matalana. :D

      Poista
  6. Kyä tommonen kurssi varmaan avartaa miältä, Lucy ja Roni, ja ku te ootte jo valmiiks tosi taitavia, niin piänet hianosäädöt vaan terästi teijän osaamista. Joo. Onnea kaverikoiruuksista! Hiano suaritus, niin teiltä ku teijän äipältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista! :) Hienosäätäminen ei varmaan koskaan lopu, mutta sitähän tämä harrastaminen juuri on. :D

      Poista
  7. Ooh, ihan kurssilla oltu opissa. Te olette niin reippaita ja aktiivisia. Mukavaa pääsiäistä koko laumalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllätettiin vähän itsemmekin ilmoittautumalla kurssille, mutta oli mukavaa ja ehkä kannattaisi käydä toistekin. ;)

      Poista
  8. Meillä oli töissä juuri harjoittelija, jonka arvostelulappusen yksi kohta oli "elinikäisen oppimisen taidot". Ajattelin sen tarkoittavan sitä, että ei kuvittele olevansa valmis, vaan että aina voi oppia ja osata lisää ja olla vastaanottavainen neuvoille ja ohjeistuksille, sekä muutta omaa toimintaansa, jos joku juttu ei toimi tai sen voisi tehdä paremmin. Kuuostaa siltä, että teillä ja emännälläkin on hallussaan elinikäisen oppimisen taidot. :)

    Ps. Onnea huivista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elinikäisen oppimisen taidot on kyllä yksi tärkeimmistä asioista. Uuden opiskelu pitää aivot vetreinä, vaikkei aina ilahdutakaan huomata, kuinka vähän vieläkin osaa. :)

      Poista