perjantai 16. maaliskuuta 2018

In memoriam: Roosa-täti





24.12.2008-13.3.2018

Raskain sydämin joudumme kertomaan, että rakas Roosa-tätimme on lähtenyt luotamme koirien taivaaseen. Ikävä on suunnaton, eikä toista yhtä upeaa laumanjohtajaa pienelle koiralaumallemme tule. Vaikka hän joutui kärsimään elämässään paljon kohtalokkaasta auton alle jäämisestään lähtien, ei hänen iloisuutensa ja ystävällisyytensä ihmisiä ja toisia koiria kohtaan koskaan horjunut, eikä hän valittanut kivuistaan paitsi joskus iltaisin hyvin hiljaisella äänellä uikuttaen.
Roosa-tädin hyviä ominaisuuksia voisi luetella loputtomiin, mutta suru tuntuu vievän kaikki sanat.
Hän oli hyvin rakastettu koira ja hänen elämänasenteestaan voimme kaikki ottaa mallia: Tee sitä, mitä rakastat. Tee se täydestä sydämestäsi nauttien joka hetkestä. Älä koskaan anna periksi. Älä lannistu vastoinkäymisistä, vaan elä täysillä jokainen hetki. Älä murehdi sitä, minkä olet menettänyt, vaan iloitse siitä, mitä sinulla vielä on.

Ikuisesti Roosa-tätiä kaivaten: Lucy, Roni, Ninni ja ihmiset







Lähettänyt klo

14 kommenttia:

  1. Párek16. maaliskuuta 2018 klo 22.24

    Otamme osaa suruun. Roosa oli kaunis ja varmasti todella hieno koira. Jätti paljon mukavia muistoja teille kaikille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Roni ja Demo16. maaliskuuta 2018 klo 23.09

      Kiitos! Hän opetti meidät kaikki koirien tavoille ja oli ihmisten luottokoira.

      Poista
  2. Iivari17. maaliskuuta 2018 klo 10.38

    Lämpimät osanotot! <3 Kiltti ja sulonen Roosa-tätj on poekessa... :( vuan saetta viettee yhessä paljo ilosija ja hyviä aekoja joseta jäe hyvät muistot. Roosa-tätin muisto ja opit kulukoo aena teejjän matkassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Roni ja Demo17. maaliskuuta 2018 klo 23.53

      Niin täytyy vain iloita siitä, että saimme näinkin monta yhteistä vuotta, kun kaikki olisi saattanut loppua jo sinä synkkänä syksyisenä iltana yli viisi vuotta sitten. Kun häntä ajattelee, tuntuu sydämessä lämpöiseltä. <3

      Poista
  3. Hugo ja Vito17. maaliskuuta 2018 klo 13.10

    Oululaisittain "kevyet mullat". Siellä jossain on hyvä olla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Roni ja Demo17. maaliskuuta 2018 klo 23.55

      Kivut ovat vihdoin lakanneet. Ja Roosan edeltäjä Oona-mummo on varmasti entistä laumatoveriaan vastassa. <3

      Poista
  4. Liinukka17. maaliskuuta 2018 klo 16.36

    Osanottoni, suru on viiltävä mutta helpottaa ajan myötä ja sitten pystyy muistelemaan enemmän niitä hyviä hetkiä <3

    VastaaPoista
  5. Tuisku ja Wiima20. maaliskuuta 2018 klo 6.36

    Osanottomme! Roosa-täti oli tosi kaunis. Varmasti teillä kaikilla on ikävä ja kaipuu...

    VastaaPoista
  6. Sari20. maaliskuuta 2018 klo 16.57

    Osanottoni! Roosa-täti oli niin ihanan näköinen koira ja näytti kyllä kuvissakin aina ystävälliseltä ja iloiselta koiralta.

    VastaaPoista
  7. Mimmi26. maaliskuuta 2018 klo 18.42

    Osanotot meiltäkin ja sylillinen lämpöisiä ajatuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Roni ja Demo26. maaliskuuta 2018 klo 19.36

      Kiitos! Hieman tyhjemmältä tuntuu maailma, kun tietää, ettei tuohon turkkiin voi enää sormiaan upottaa...

      Poista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)