sunnuntai 24. marraskuuta 2019

Pitääkö olla huolissaan?

Kun on vain pienen pieni mäyräkoira suuressa maailmassa, joutuu usein pohtimaan tunnetun viihdeohjelman tavoin mitä erilaisimmista asioista, että pitääkö olla huolissaan. Esimerkiksi aamulenkin aikana herkistyneet aistini tuovat tietoisuuteeni monenlaisia ärsykkeitä, jotka kaikki on huolellisesti analysoitava, jotta saadaan selvyys, pitääkö olla huolissaan.

Lenkin ensimmäinen huolestuttava vaihe on jo ulko-oven avaaminen. Millainen säätila vallitsee? Onko vaaraa kastumisesta tai palelemisesta? Haju-, näkö-, kuulo- ja tuntoaisti antavat kaikki vihjeitä siitä, kuinka kiireellä ovesta kannattaa pihalle singahtaa. Yleensä ei kannata kiirehtiä.

Minulla on tunne, että jotain on pian tapahtuva...

Aamulenkki kulkee useimmiten kirjaston ohi, ja tässä kohtaa on luotettava hajuaistiin. Haju paljastaa heti, jos arkkiviholliseni Punatakkinen mies on kulkenut paikan ohi tai jos hän lymyilee suosikkipaikassaan kirjaston lukusalissa. Jos hänen ominaishajuaan leijailee kohteessa, on syytä huoleen ja aloitan välittömästi ulvahtelevan karkoitushaukun. Yleensä haukkuni rohkaisee minua niin paljon, että haluaisin lähteä seuraamaan hajuvanaa, mutta harvoin Emäntä antaa minun lähteä perään. Toisinaan Punatakkinen mies ei ole käynyt yli vuorokauteen kirjastossa, jolloin hänen hajujälkensä on siinä määrin haalistunut, ettei syytä hälytykseen ole.

Onko se lintu? Onko se lentokone?

Välillä huolen puntaroinnin voi käynnistää myös äänihavainto. Läheisen talon avautuva ja sulkeutuva ovi tai perässä rahiseva askelten ääni naulitsee mäyräkoiran paikalleen seuraamaan tilanteen kehittymistä. Onko ihminen liikkeellä hyvissä vai pahoissa aikeissa? Ihmisistä on aina otettava selko ja viisaampi on kulkea vieraan perässä kuin edellä. Toiset koirat on myös aina tarkistettava, että ovatko oman kylän koirii vai vieraita hurttia.

Hyökkäys on paras puolustus!

Näköaisti tuo myös viestejä huolestuttavista asioista jatkuvasti. Äkkinäinen liike, vaikkapa tuulessa pullistuva veneen suojapressu tai puhurin mukana pyörivä muovikassi, jäykistää jalat saman tien huolestumisanalyysin laatimisen ajaksi. Useimmiten tällaiset liikeärsykkeet eivät vaadi suurempia toimenpiteitä, mutta paikka on mieluiten käytävä tarkistamassa lähemmin, ettei mikään vaara vain jää huomaamatta piileskelemään.

Se olikin vain ojassa rypenyt Roni-kuoma

Kosteuden ja kylmyyden lisäksi tuntoaisti voi varoittaa terävästä alustasta, jolla voi olla kielteinen vaikutus mäyräkoiran tassurakenteeseen tai anturapinnoitteeseen. Kun on näin lyhyet jalat, ei kannata ottaa mitään riskejä, että jaloille saattaisi sattua jotain. Järkevä mäyräkoira liikkuu siis hiekoitushiekalla kyllästetyllä kävelytiellä äärettömän hitaasti siis varovaisesti tai toisinaan kieltäytyy kävelemästä kokonaan välttääkseen ikävät hiertymäonnettomuudet.

Kaiken kaikkiaan maailma on uhkaava paikka ja huolenaiheita pullollaan. Silloin vain tarkka, huolellisesti laadittu ja parhaan laskentatehon takaamiseksi paikallaan suoritettu huolianalyysi paljastaa, pitääkö olla huolissaan.

Mistä minä arvasin, että juuri siinä ojarummussa on vettä ja jää ei vielä kannakaan?



Ps. Moonalla oli lauantaina oikeastikin hetken syytä huoleen, kun tällainen susikoiran roikale lähti seuraamaan häntä ja meidän Emäntäämme juoksulenkillä!




Emäntä oli karjunut koiralle kuin leijona ja yrittänyt pitää Moonaa takanaan suojassa, mutta utelias uros halusi tutkia nuoren näpsäkän narttukoiran siitä huolimatta, että Moona hieman irvisteli tunkeilijalle. Onneksi uros oli nartuille lauhkea (ja onneksi Roni ei ollut mukana lenkillä!), joten se vain liittyi seuraan ja lähti mukaan juoksemaan. Emäntä ajatteli vieraan palaavan omille kulmilleen pienen matkan jälkeen, mutta kun se vielä puolen kilometrinkin jälkeen ravasi tyytyväisenä mukana, kääntyi Emäntä takaisin päin palauttamaan karkulaista omalle isännälleen. Yksi autoilija joutui hidastamaan keskellä tietä toikkaroivan sakemannin takia ja Emäntä arveli autoilijan olevan käärmeissään hänelle, kun autoilija varmaan luuli hänen juoksuttavan koiraansa irrallaan... Onneksi koiran isäntä olikin jo tontin reunassa harkitsemassa, kumpaan suuntaan lähtisi koiraansa etsimään. Tällä kertaa loppu oli onnellinen, mutta edelleenkään ei oikein tykätä irrallaan harhailevista isoista koirista...

12 kommenttia:

  1. Se on kyllä hyvä tehdä huolianalyyseja. Pysyy turvassa, eikä maailma pääse kolhimaan niin suuresti. :) Irtokoirat voivat kyllä olla ikäviä. Koskaan kun ei tiedä, mitä voi tapahtua. Onneksi niitä on kuitenkin vähemmän kuin muita huolta herättäviä liikahduksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parempi virsta väärään kuin vaaksa vaaraan! :D Onneksi irtokoiria on tosiaan aika harvoin liikkeellä. Ja isäntänsä kanssa pihalla tämäkin oli ollut, mutta lähtenyt sitten omin luvin tyttötuoksujen perässä.

      Poista
  2. Aena kannattaa olla varuillaan ja pikkusen huolissaannii. Millonkaa ee tiijjä mistee mikähhii uhkoo. Immeesellä ku on nii huono vaenu ni ee tiijjä kulukijjoesta mittää. Sillon pittää olla tarkka koerankuono hällyytysvalamiuvvessa.
    Oljpa tuurija ettee ollunna tuo sakemanni vihanen vuan enämpi utelijas. Kyllä siinon tuas ollunna huoleton omistaja ku on karkuuttanna tuommosen koerasa! Onneks reessu piätty onnellisesti. Toevottavasti sakemannin omistaja on jatkossa tarkempi. Huh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on jännä, miten joskus ihmiselle kelpaa seurata mäyräkoiran nenää esim. verijälkeä haistaessa. Silloin luotetaan sataprosenttisesti vainuun, mutta muuna aikana tällainen arvokas resurssi haluttaisiin tyystin ohittaa!
      Hieman hiljaisempaa seutua tuo toki oli, jossa lenkkeiltiin, ettei siitä varmaan ihan joka päiväkään kulje lenkkeilijöitä ohi, joten varmaan ei isäntä osannut arvata, että koira saattaisi lähteä jonkun perään, mutta joutaisihan sitä koiraansa silti aina välillä vilkaista...

      Poista
  3. Lucy-neiti, olen täysin samaa mieltä kanssasi, varovaisuus ennen kaikkea. Kaikki on aina hyvin epäilyttävää. Paras tutkia huolella eikä hötkyillä. Hehe, Roni ei näytä olevan ihan samaa mieltä. Hänellä uteliaisuus ja seikkailunhalu vie voiton.
    Oho, olipa se vapaana jolkotteleva sakemanni seurallinen. Onneksi säyseä. Kyllähän kaunis neitokoira aina kiinnostaa, sakemannejakin ;) Mutta joo, vapaana liikkuvaan vieraaseen koiraan on todela syytä suhtautua vakavasti. Ei mekään yhtään tykätä niistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Roni on uuden ajan koira ja suhtautuu maailmaan luottavaisemmin. Ronilla on myös itseluottamusta, että kyllä kiperätkin tilanteet ratkeavat, kun hän vain aukaisee suunsa ja haukkuu kunnolla. :D
      Kun Moonakin toipui ensi järkytyksestään, niin hän otti uuden kaverin jo mielellään lenkkiseuraksi. Emännän mielestä Moona olisi voinut olla vähän ynseämpi. :D

      Poista
  4. Juu ei, irrallaan olevat koirat ovat kauhistus, kuomat. Äippä pelkää ja huutaa kuin sumusireeni, me haukutaan ja limmakka on melkoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täysi kaaos tuostakin olisi tullut, jos ME olisimme olleet mukana. Tuuri, että Moona oli yksin ainoana koirana, niin hänkään ei yksikseen pistä niin ranttaliksi, vaan toimi jopa melko diplomaattisesti. ;)

      Poista
  5. Olen joskus miettinyt koirakarkotesumutteen hankkimista mahdollisesti aggressiivisen irtokoirakohtaamisen varalle. Sitä vain pitäisi kantaa sitten joka ikinen lyhyempi ja pidempi lenkki mukana kesät talvet, koska jos sen joskus jättäisi kotiin, niin varmasti juuri sillä kerralla joku epämieluisasti käyttäytyvä irtokoira jolkottelisi paikalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mietin, kun lemmikkieläinliikkeessä tuotteita viimeeksi näin. Voisi olla hyvä olemassa, mutta kuinka huolehtia, että se on varmasti mukana silloin kun sitä tarvitsee! Toisaalta mietin myös vähän sitä, että jos se karkottaa vieraan koiran, niin ei se voi kovin miellyttävä olla omallekaan koiralle, että toivottavasti oma ei pääse kiemurtelemaan irti samassa hötäkässä...

      Poista
  6. Tarkkana kuin porkkana on hyvä olla. Ja kun heti vähän huolestuu ja selvittää tilanteen, niin selviää yleensä pienemmillä huolilla kuin, että jos ei heti tarkistaisi huolia aiheuttavia asioita.
    Irtokoirista ei meilläkään tykätä, ylipäätään ei hihnassa muita vieraita koiria juurikaan tervehditä, ja vaikka irtokoira olisi kiltti, niin asetelma, jossa toinen on kiinni ja toinen irti, on epäreilu omalle koiralle. Puhumattakaan siitä, että irtokoira olisi pahalla päällä ja koittaisi käydä kimppuun, sellaista meille ei onneksi ole sattunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lenkillä saa kivasti aikaa kulumaan siinä, kun kaikki epäilyttävät asiat käydään katsomassa ja tarkistamassa lähemmin! :D
      Meillekään irtokoirat eivät onneksi ole tehneet mitään, mutta läheltä piti -tilanteita on valitettavasti ollut.

      Poista