sunnuntai 23. helmikuuta 2020

Koko viikonloppu samalla teemalla

Roni: Lauantaina käytiin lenkillä puuharepun kanssa. Puuharepussa oli mukana pakastettu sorsalintu ja kartio. Harjoiteltiin siis lenkin ohessa rally-tokoa ja vesiriistan noutamista kuivalla maalla. Vaikka satoi vettä koko ajan, niin kokonaisuus oli niin toimiva, että tehtiin sunnuntailenkki samalla sapluunalla. Tänään onneksi ei satanut, niin oli aika paljon hauskempi ulkoilla.



Tänään Emäntä myös tajusi laittaa nastakengät jalkaansa. Pururadalla olikin vielä paikka paikoin lunta ja jäätä, joten lauantain lenkillä oli välillä jännitystä elämässä, kun hän taiteili tavallisilla kengillä jäätiköiden yli. Polvikaan ei ole vielä aivan sataprosenttisesti palautunut, joten epätasaisilla, liukkailla pinnoilla käveleminen on vielä melkoista köpöttelyä. Varsinkin loppumatkasta polvi saattaa vielä turvota ja lakata taipumasta. Emäntä miettikin, että potilastietoja kerätessä pitäisi kysyä muiden tietojen lisäksi, onko ihminen koiraharrastaja. Lääkärihän sanoi, että kivun sallimissa rajoissa voi tehdä mitä vain, mutta tulikohan hänelle mieleen, että kun koiraharrastajalle antaa vapaat kädet (tai jalat) tehdä mitä vain, niin koiraharrastaja ei sitten himmaile, vaan könyää niitä samoja mäkisiä, sivuttain kaltevia jäisiä metsäpolkujaan, mitä muutenkin kulkisi. Onneksi hän ei ole kaatunut, koska sitten tarvitaan varmasti Medi-Heli paikalle, jos hän uudelleen lakoaa polvilleen johonkin vitelikkoon.


Tänään Lucy-neiti sai leikkiä linnun noutoa ensin. Yleisesti ottaen hän on sitä mieltä, että kuolleet linnut sopivat lähinnä päällä kierittäviksi, mutta kun jaossa on raakaa jauhelihaa, niin hän on valmis myöntymään ja kuljettamaan linnunraatoa suussaan.



Riistakosketus näyttää myös herättävän Lucy-neidin sisäisen saalistajan ja hän on linnun noutojen jälkeen aivan vallaton. Eilen hän haastoi minua leikkiin ja yritti näykkiä minua niskasta. Tänään hän jäi kiljumaan peräämme, kun oli minun vuoroni noutaa lintua. Treenien jälkeen hän haastoi Emäntää leikkimään kanssaan ja jopa näykki Emännän housunlahjetta! Lucy-neidin tuhma tapa, jonka Emäntä oli hänestä onnistuneesti kitkenyt pois alle yksivuotiaana, on yhtäkkiä palannut 7-vuotiaana.

Minua varten Emäntä oli tehnyt linnulla pienen laahausjäljen. Verijälkeen verrattuna laahausjälki on kivempi, kun sen saa jäljestää yksin irrallaan ja saa mennä niin lujaa kuin tahtoo! Minä jäljestäisin varmasti 1,2 kilometrin mejän VOI-jäljenkin varttitunnissa, jos saisin mennä yksin omaa vauhtiani! Harmi, ettei sellaista taitoa arvosteta. Videolta on leikattu katsojan kannalta tylsät 40 sekuntia, joiden aikana olen metsässä jäljestämässä lintua ja kuljetan sitä takaisin päin. 


Vielä tätä suoritusta täytyy kuulemma harjoitella. Lintua ei saisi tuolla tavalla tiputtaa suustaan, kun ohjaaja tulee näkyviin, vaan pitäisi ilman tuota erillistä käskyä tuoda lintu ohjaajalle asti. Tuossahan on olemassa aina se pieni ristiriita koiran mielessä, kun on juuri löytänyt ihanan linnun ruumiin metsästä, niin miksi se pitäisi heti luovuttaa ihmiselle? Toisaalta ihmisellä on jemmassa herkullista jauhelihaa, jota saa heti, kun linnun vie ohjaajalle asti, joten kumpi on parempaa: lintu vai jauheliha? On tämä kuitenkin jo hieno suoritus, kun otetaan huomioon, että vasta 10 kuukautta sitten ensimmäisen kerran siirsin sukkahousuihin käärittyä lintua Emäntää kohti sisällä eteisessä. Monta toistoa ja muutama jauhelihakilo myöhemmin ollaan tässä tilanteessa. Ehkä vielä muutama kilo jauhelihaa lisää ja lintu tulee jo suoraan metsästä käteen asti?

Ennen kotiin paluuta harjoiteltiin vielä kartion kanssa muutamat merkille lähetykset. Kyllähän se jo ihan kivasti löytyy. Reppu oli hämäykseksi maassa ja minä ehkä muutaman kerran meinasin juosta ensin repulle, kun se lintu oli siellä, mutta löysin sitten sen merkinkin. Emäntä oli jostain lukenut, että koiran kanssa pitäisi jokainen käsky harjoitella 20 eri paikassa, 20 eri häiriöllä ja tehdä 20 toistoa, jotta käsky olisi varmasti hallussa. Tämä oli nyt treenipaikka nro 13 ja häiriönä ohi lenkkeillyt ajokoira. Toistoja tehtiin viitisen kappaletta. Muutama paikka, toisto ja häiriö on vielä tekemättä ja kokematta...

14 kommenttia:

  1. Reipasta menoa taas siellä, neljällä jalalla kulkiessa ei liukkaat kelit hidasta :) Me ihmiset ollaan heti pulassa kahdella jalalla kun on jäinen alusta.
    Mukavaa kevään odotusta teille, toivotaan niitä aurinkoisia päiviä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo neliveto toimii hyvin! Kerrankin on myös hyötyä siitä, että peppu on lähellä maata, kun vaikka lipeäisikin liukkaalla, niin maahan ei ole pitkä matka. ;)

      Poista
  2. Jottii ne vuan huiteloo irti metässä! Ja toeset jootuu narunnokassa kulukemmaan. Vaekka empään ihmettele teejjän hilipomista ku ossootta toemija nuin hienosti sielä. Meekäläenen hävijjäes ku suhhaas Saharaan het ku irti oesin :)
    Hienoja nootoja kyllä! Ja liikkukeehan varovasti sekä kahella että neljällä jalalla sielä nyt. Lunta vissiinnii tiijjossa sinne eteläännii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa metsässä täytyy vähän katsella ympärilleen, ennen kuin meitä lasketaan irti. Osa reittiä on sellainen, jonka varrella kauriit viihtyvät ja silloin on narut sinkeällä eikä asiaa vapauteen, mutta kaurisvapailla alueilla ei ole syytä lähteä Emännän luota pois.
      Linnun noutaminen on yllättävän hauskaa. Varsinkin kun siitä seuraa kunnon palkka. :)

      Poista
  3. Voi että olette kumpikin upeita! Palvelijatar huokaisee alistuneesti; ihan on oma syynsä, kun minä en jokaisesta käskystä luokse tule. Ei ole eukolla ollut pitkäjänteisyyttä opettaa. Hämmästyy aina, kun koirapuistossa joskus tottelenkin kutsua. Kehuja kummempaa palkkaa siitä ei kyllä heru. Pentuna pidin hauskaa juoksemalla karkuun, kun eukko komensi luokse ja alkoi kiinnittää talutinta. Nykyisin lähden sovinnolla kotiin puistoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäyräkoiraa täytyy lahjoa ja palkita vähän kiitosta ruhtinaallisemmin. Meillä on tuota laskupäätä eli osaamme harkita, milloin jotain kannattaa tehdä toiveiden mukaan ja milloin oma ratkaisu on parempi. ;) Ehkä useampien mäyräkoirien kannattaisi hakeutua mukaan pörssimaailmaan, kun on tuota bisnesvainua? :D

      Poista
  4. Teil on näköjään paikoitellen muistoja lumesta, Roni ja Lucy, ja pluikkaita kohtia. Töpötelkää ja reenatkaa varoen, varsinkin teijän äippä kipeen polvensa kans. Joo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo meillä on vähän lunta paikka paikoin esittämässä talvea. Meillä on kaikilla piikit alla, kun kuljemme liukkailla. :)

      Poista
  5. Mukavaa puuhaa ja reippailua teillä on taas riittänyt. Täällä ei ole nastakenkiä otettu edes kaapista esille. Ei ole tarvinnut. Todella kummallinen talvi, joka saakin nyt väistyä ja kevät tulla tilalle. Toivottavasti emännän jalka tulee pian lopullisesti kuntoon.

    Hipun ja Mytön emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävää, ettei talvi koskaan koittanut teille. :/ Meillä oli sellainen on-off-talvi, että pääasiassa satoi vettä ja oli synkkää, mutta välillä maassa käväisi luntakin ja oli talvista. :)

      Poista
  6. Rallytoko on mainio harrastus (ja näköjään myös linnun nouto :) ) , kun sitä voi niin helposti harjoitella missä vaan. Niin minullakin on tapana tehdä. Yleensä kylläkin hion niitä liikkeitä, joihin ei tarvitse rekvisiittaa, mutta hyvä ajatus tuo tötsän kantokin, sehän ei repussa paljon paina :) .
    Olen huomannut, että jos ollaan vaan hihnalenkillä, niin Wiia usein vähän kyllästyy, eli lenkkiin täytyy sijoitella tällaisia pikkujuttuja sinne lomaan myös - metsälenkit on tietty erijuttu.

    Kun systemaattisesti harjoittelin nopeaa luoksetuloa, niin toteutin samaa teemaa 20 kertaa, 20 eri häiriössä ja eri paikoissa. Ei taidettu kyllä ihan 20een päästä joka saralla, mutta noiden teemojen vaihtuminen aiheutti kyllä sen, että luoksetuloista tuli paljon toimivampia kuin ennen systemaattista treeniä. Pitäisikin ehkä keväällä taas muistutella samalla tekniikalla koiruuden mieleen noita vauhdikkaan luoksetulon taitoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahkerammin vielä pitäisi meidän muistaa treenata lenkkien lomassa, niin tulisi toistoja eri paikoissa. Yhden koiran kanssa on siinä mielessä helpompaa, että voi heti tehdä jonkun liikkeen, kun siltä tuntuu. Kahden koiran kanssa täytyy aina ensin etsiä tolppa, johon saa toisen kiinni siksi aikaa odottamaan... Niinpä tulee monesti vain käveltyä ja ehkä treenattua sitten lopuksi kotipihassa, mutta silloin treenipaikka on aina sama.

      Poista
  7. Nastakengät on kyllä ihan ehdottomat talviseen liikkumiseen koirien kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi ihmiskunta on tehnyt sellaisen keksinnön! :D

      Poista