Uusi lenkkipolku

Lucy: Luulisi, että tässä vaiheessa elämäänsä olisi jo tullut kierrettyä kaikki lähitienoon lenkkipolut, jotka ovat kävelyetäisyydellä kotoa, mutta eipä vielä ollutkaan! Emäntä väitti kuulleensa tuosta luontopolusta jo aiemminkin, mutta koska "kävelyetäisyydellä kotoa" on hieman joustava käsite, niin hän ei koskaan aiemmin ollut jaksanut lähteä etsimään luontopolkua, jonka alkuun jo on meiltä matkaa 2,5-3 km.

Nykyisessä maailmantilanteessa meillä ei kuitenkaan ole muuta kuin aikaa, niin otettiin tämä luontopolku pitkäperjantain kohteeksi. Hieman huonosti kohteesta löytyi tietoa internetistä ja "hieman huonosti" tarkoittaa siis tässä yhteydessä, että ei ollenkaan. Sanaakaan. Mutta valistunut arvaus ja muistikuva polun alkupään ohi kulkemisesta joskus menneisyydessä auttoivat meidät perille.

Roni: Luontopolun alussa oli frisbeegolf-ratakin, jota ei olla käyty testaamassa, mutta tällä kertaa ei jääty viskomaan frisbeetä, vaikka niitä olisi ollut maassa korissa tarjolla lainaksi, ettei olisi tarvinnut kuin heitellä. Minä olin uudesta polusta niin innoissani, että kiskoin hihna suorana koko matkan!

Yhdellä aukolla polun paikkaa oli siirretty tulvaa karkuun, mutta merkkaaminen oli tehty ihmissilmä huomioiden kehnosti. Välillä suorastaan ihmetyttää, ettei Emäntä vieläkään tajua ulkoilevansa kahden jäljestämisvalion kanssa! Minä menin edellä ja Emäntä tuli kiltisti perässä, mutta totesi sitten jossain vaiheessa, ettei hän yhtään tiedä, missä polun paikan pitäisi olla ja kehtasipa vielä epäillä, että löydetäänköhän polun jatkoa ollenkaan aukon toiselta laidalta. Ja samalla hän hihkaisi yllättyneenä, että tässähän se polku juuri meneekin, kun aukon reuna häämötti. En kai minä olisi jälkikoira enkä mikään, jos en yhtä polun kohtaa erottaisi hakkuuaukolla! Kyllähän nyt polku haisee ihan erilaiselta kuin muu metsämaa. Tietenkin minä olin johdattanut meitä koko ajan polkua pitkin, vaikkei se ihmissilmin juuri polulta näyttänytkään. Kun jatkoimme matkaa, kävin vielä merkkaamassa siirretyn polun alkuperäisenkin kohdan, mutta ehkä lähinnä vain Emännälle brassaillakseni, että kyllä täältä kuule polut löytyy.

Polkunne, madam! Ei kestä kiittää. Tiedän, että olen alani huippuja.

Lucy: Matkan varrella oli ilmeisesti aika monta infotaulua ihmiskielellä, mutta onneksi Emäntä ei jäänyt kovin montaa lukemaan. Tai ei hän oikein olisi voinutkaan jäädä, kun me kiskoimme koko ajan niin lujaa eteenpäin...

Tämä puro oli kai jonkinlainen luontonähtävyys tällä luontopolulla. Tästäkin me tahdottiin vain mahdollisimman nopeasti yli nähdäksemme, mitä on puron toisella puolella!

Luontopolku oli 3,3 kilometriä pitkä ja kotimatkalla tekikin jo mieli pulahtaa ojaan juomaan ja vilvoittelemaan. Emäntä kyllä vähän nyrpisteli sille mutaojassa vilvoittelulle ja ihmetteli, miksei juomista voi tehdä sillein ojan reunalta kuivin tassuin, mutta kotimatkaa oli vielä sen verran jäljellä, että oltiin kotiin päästyämme taas kuivia.

Roni: Päiväkävelylle tuli matkaa siis sellaiset 9 kilometriä, että kylläpä nyt on ollut hyvä viettää sen jälkeen pitkäperjantaita sängyssä tassut kohti kattoa!

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE!!!