sunnuntai 11. lokakuuta 2020

Kaikki suuhun sopiva ei ole syötävää

VAROITUS. Seuraava raportti sisältää koiran ruuansulatuksesta yksityiskohtia, jotka saattavat järkyttää herkimpiä lukijoita. 

Sunnuntai-ilta 21.46: Kirsu havaitsee maassa houkuttelevan tuoksun. Automaattiohjaus kytkeytyy päälle ja johtaa Mäyräkoiran tuoksulähteen luo. Koska materia on mahdollisesti ruokaa tai ruuan kaltaista ainetta, suu aloittaa hienontamisen. Suun on toimittava nopeasti, koska ihmisen koiran suun tyhjennys -refleksi saattaa aktivoitua minä hetkenä hyvänsä, joten kehnosti pureskeltu aines on parempi kuin ei vatsaan päätyvää ainesta lainkaan. Tällä kertaa ihminen on myöhässä ja kiireesti jauhettu paketti päätyy vatsalaukkuun.


Maanantaiyö 02.34: Vatsalaukku antaa ensimmäisen stressisignaalin, ettei autotallin hietikolta talteen korjattu tavara välttämättä ole sulatuskelpoista. Lievä ellotus herättää Mäyräkoiran, joka suuntaa ovelle räppäämään tassullaan väliovea. Vatsalakku ehdottaa, että Mäyräkoira nauttisi välittömästi runsaan heinätukon, jolloin vieras materia voitaisiin evakuoida saman tien oksennusrefleksin avulla. Omahyväinen ihminen ei ole valmis luopumaan vuoteensa lämmöstä, vaan toteaa Mäyräkoiralle, että nyt nukutaan. Mäyräkoira palaa vuoteelleen ja vatsalaukun ei auta kuin jatkaa sulatusyrityksiään.


Maanantai-ilta 20.31: Vatsalaukku palauttaa suun kautta viimeisimpiä sisään saatettuja ruoka-aineita. Se yrittää varoittaa, ettei vieraan aineen sulatus ole käynnistynyt toivotulla tavalla.


Maanantain ja tiistain välinen yö: Mäyräkoira pyrkii useita kertoja ulos ja yrittää tyynnyttää äkäistä vatsalaukkuaan heinällä. Vatsalaukku ei kuitenkaan ole onnistunut tyhjentämään ei-toivottua objektia tuloreittiä pitkin, vaan se on ollut pakotettu siirtämään aines miten kuten sulatettuna ja pilkottuna pitkälle matkalle suoliston läpi. Hätääntynyt suoli ei mahda aineelle mitään, vaan lähettää hätäviestejä Mäyräkoiralle, joka yrittää venyttää suolistoaan pitkillä venytyksillä. Vieras aine sairastuttaa tervettä ympäristöään.


Tiistai-iltapäivä 16.20: Mäyräkoira yrittää vielä epätoivoisesti saada aineen heinän avulla ulos vatsalaukusta. Oksennus tyhjentää kyllä vatsalaukun, mutta apua siitä ei enää ole. Nyt on myöhäistä katua.

16.48: Lääkeaine nimeltä Pepcid rauhoittaa vatsaa hetkeksi. Vatsalaukku lupaa yrittää keitetyn kanan ja riisin sulattamista.

19:02: Vatsalaukku joutuu antamaan periksi. Sen toiminnot joudutaan ajamaan alas vääränlaisen bakteeriston hyökkäyksen johdosta. Kana ja riisi palautetaan takaisin sulamattomina.

19.15: Hätäviesti on saavuttanut peräsuolen, joka aloittaa täydellisen huuhtelun. Se pumppaa itseensä nestettä, jotta lopputuotteet saadaan huuhdeltua pikaisesti ulos. Päiväkausiin viimeinen ulostelähetys lähtee matkaan.


Keskiviikon ja tiistain välinen yö: Mäyräkoira ulkoilee tuhottoman monta kertaa tuloksettomasti. Mitään ei enää liiku sisään eikä ulos.


Keskiviikkoaamu 7.42: Mäyräkoira kieltäytyy vatsalaukun neuvomana ottamasta vastaan minkäänlaista ruoka-annosta. Mäyräkoira tekee kuitenkin poikkeuksen tarjotun voinokareen kohdalla. Vatsalaukku saa huomata tulleensa höynäytetyksi ja voi sisältääkin hienoksi jauhettua sydänlääkettä. Myös Pepcid-puolikas ilmestyy vatsalaukkuun tilaamatta ja pyytämättä. Näiden aineiden sulattaminen käynnistyy. Myös nestettä valuu vatsalaukkuun, kun juomisesta kieltäytyneen Mäyräkoiran suuhun on valutettu ruiskulla vettä.

13.10: Eläinlääkäri tekee haisevan löydön Mäyräkoiran visusti alas liimatun hännän alta ja ohjeistaa hieman häpeilevää ihmistä puhdistamaan lemmikkinsä takapuolen. (Kuinka ei ollut sitäkään ymmärtänyt tarkistaa?) Eläinlääkäri mittaa kuumeen, palpoi vatsan ja tarkistaa ienten värin sekä kirsun kosteuden. Lopuksi eläinlääkäri tuikkaa kirvelevää oksennuksenestolääkettä ihon alle. Eläinlääkäri on hyvillään siitä, että Mäyräkoira jaksaa taistella niin ponnekkaasti hoitotoimepiteitä vastaan. Sitten vasta on syytä huolestua, jos koira ei jaksa enää vastustella.

18.00: Apaattinen Mäyräkoira ei halua iltaruokaa, mutta juo suullisen vettä laiskasti pienestä kupista tarjottuna. Canikur Pro -pastaa annostellaan suuhun väkisin, jolloin suu ei voi tehdä muuta kuin toimittaa pastan nieltäväksi. Evoluutio ei ole ottanut huomioon tätä puutetta, että Mäyräkoira ei voi sylkeä!


Keskiviikon ja torstain välinen yö: Vatsalaukku ja suolisto ovat hälyytystilassa ja saavat Mäyräkoiran levottomaksi. Mäyräkoira sipsuttelee kynnet rapsuen ympäri asuntoa ja pyrkii välillä ulos. Ulkona kipeä ruuansulatuselimistö kuitenkin tyrehdyttää liikkumisen ja ihmisen on kannettava istumaan lyyhistynyt Mäyräkoira takaisin sisälle.


Torstaipäivä 12.17: Mäyräkoira kieltäytyy edelleen keitetystä riisistä ja kanasta sekä raejuustosta, mutta höyrykypsennetty lammas murentaa vastarinnan. Mäyräkoira syö kolme palaa jauhettua lammasta. Söisi enemmänkin, mutta ihminen on niukka annotelussaan. Läpimurto on kuitenkin tapahtunut kohti elpymistä.


Perjantai 04.45: Mäyräkoiran on päästävä tämän yhden kerran yön aikana ulos. 

16.13: Vatsalaukku suostuu ottamaan sisäänsä joitakin kanapaloja ja hieman lammasta.

19.05: Peräaukko ilmoittaa iloisena, että monen päivän hiljaiselon jälkeen sillä on taas lopputuotetta ulos toimitettavaksi. Ihminen ilahtuu tästä todisteesta, ettei vierasaine ole tukkinut suolistoa.


Lauantaiaamu 04.48: Välttämätön aamuyön ulkoilu ilman näkyviä tuloksia.

07.25: Äänekäs suolistokapina vaatii ulkoilua. Pehmeää lopputuotetta vapautuu luontoon eli päätyy muovipussissa roskiin.

8.52: Suolistokapinan jälkitoimitus pyrkii ulkoilmaan. Ulkoilukutsu ei enää tavoita ihmisen tajuntaa, joten Mäyräkoiran on vapautettava sisustaan jäytävä paine olohuoneen lattialle. Myöhemmin päivällä tämä löyty ymmärrettävästi enemmän ilahduttaa kuin vihastuttaa koko viikon epätoivon ja alakulon alhoissa laahannutta ihmistä.

Mitähän täällä olisi tarjolla? Voisin nyt katsoa sitä ruokalistaa...

18.24: Vatsalaukku ilmoittaa muun porukan puolesta, että pimeä uhka alkaa väistyä ja ruuansulatuselimistö voisi olla valmis ryhtymään tavalliseen työhönsä, jos Mäyräkoira lupaa olla enää myrkyttämättä sitä satunnaisilla löydöillä pihamaalta. Mäyräkoira kiemurtelee hieman, ettei oikein voi luvata olla olematta mäyräkoira jatkossakin ja että kirsuhan se hänet viimeeksikin viekoitteli väärille teille, mutta sopimus syntyy kuitenkin ja annos keitettyä kanaa ja riisiä siirtyy kupista koiran sisälle.


Sunnuntai 8.23: Kapinaliike yrittää vielä yllyttää vatsalaukun ruokaa vastaan, mutta määrätietoisella suostuttelulla ja eri ruoka-aineiden kokeilulla aamuruoka pääsee kuitenkin sisään.

20.02: Varovainen toiveikkuus vatsataudin väistymisestä väreilee ilmassa. Vatsalaukku ja suolisto ovat olleet hiljaa koko päivän.

17 kommenttia:

  1. Voi ei, kylläpä tosiaan epäsopiva ulkoruokailu sai mahan oireilemaan ja pitkäksi aikaa :(. Toivottavasti vaivat ovat nyt takanapäin ja ruokakin alkaa taas maistua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruoka on ainakin maistunut hyvin. Tuskastuttavan pitkään on kestänyt tämä vatsaoireilu. Ja kaikki jonkun mitättömän hämärässä ahnehditun sattuman syytä. :/ Kuonokoppakin on käynyt jo ihmisen mielessä yhtenä mahdollisuutena suojautua tällaiselta jatkossa, mutta katsotaan nyt. Ehkä asia unohtuu, kun tilanne rauhoittuu...

      Poista
  2. Dramaattinen kokemus, joka onneksi päättyi hyvin. Loistavaa ja erittäin informatiivista tekstiä, joka pitäisi päätyä esim. Koiramme-lehteen. Toivotaan ettei mitään läheskään vastaavaa enää tapahdu. Muiskuja Lucy-neidille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän asti on ollutkin hyvää tuuria, että vaikka ulkoa on vastoin ihmisen käskyjä monesti kaikenlaista ehdittykin nieleksiä, niin mahdollisesti niistä seuranneet vatsanväänteet ovat olleet päivän tai parin juttuja. Tämän viikon mittainen pahoinvointi ehti jo huolestuttaa ihmisen todella, mutta onneksi kaikki näyttäisi päättyvän hyvin. Varmaan ei ainakaan ihan vähään aikaan ihminen unohdu omiin ajatuksiinsa koiria ulkoiluttaessaan!

      Poista
  3. Siis, mitä siält lopulta tuli ulos, Lucy-neiti? Mut gaumee koettelemus, ihan koko teijän perheelle, noh, ei ehkä kuiteskaan Ronille, mut hyvä homma, että nyt oo kunnossa. Joo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsinaista aiheuttajaa ei saatu selville. Mitään vierasesinettä ei hännän alta putkahtanut, mutta lopulta sentään jonkinlainen heinäinen uloste. Välillä oli jo vähän pelottavaa, kun loppua ei näkynyt ja ruoka ei maistunut, mutta nyt kaikki alkaa olla taas kunnossa. Ruokahalu hyvin, kaikki hyvin! :)

      Poista
  4. Ilmeisesti jäi hämärän peittoon, että mikä se siellä massussa riehui? Mutta Lucy-neidille toivoisi kyllä vähän parempia aikoja jo 🥰😊. Toivottavasti seuraava vaikeus antaisi nyt odottaa itseään oiken pitkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vahva veikkaus kissankakalle, koska irtokissat tykkäävät tuonne autotallin hietikolle käydä kakkimassa, mutta Emännän kaivaukset paljastivat myös jonkinlaisia luurangon palasia, että ehkä myös jonkin jyrsijän luurangon osa voisi olla kyseessä.
      Nyt ulkoillaan silmä tarkkana, ettei suuhun mene mitään!

      Poista
    2. Kissankakka on Wiimankin herkkua! Siinä on ihana myös kieriskellä 😆😅!

      Poista
  5. Voi hurja :/ Aina saa olla valppaana, ja silti voi sattua, kun noiden nelitassuisten kanssa liikkuu. Olipa tosiaan hurja viikko, edellisen mukavan ja leppoisan vastakohta. Parempaa ja turvallista lokakuun jatkoa teille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Emäntä välillä ihmettelee, kuinka näin tapaturma-altis ja vaikeuksia kerjäävä laji kuin koira on voinut selvitä luonnonvalinnasta hengissä, mutta kai yhteistyöllä ihmisen kanssa on ollut sormensa pelissä. Hyvässä ja pahassa. Ei susiemon varmaan tarvitse jokaista jälkeläistensä askelta vahtia, etteivät ne satuta itseään!

      Poista
  6. No huhhuh! Voe kaahistuksen paekka...onneks se ee ollunna mikkää myrkkypala että oes ihan henkj männy! Semmosija ku kuulema jottii ilikijöt viskoo koeriin lenkkitielle.
    Ja onneks taati alakaa jo olla ohi. Kyllä siinon ollunna sielä immeenen syön kintaampeokalossa varmaan ku on pelännä että mitenkä kääpi.
    Vaekka ne kuinka on herkuhhajusija ne mittee sielä pihalla aena on ni koetahhan Lucy malttoo olla maestelemata! Paranemismuiskuja sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän se kauhun paikka on, että joku paha ihminen tarkoituksella tahtoisi pahaa koirille, mutta onneksi täällä on tähän asti ainakin ollut niin tolkun porukkaa, ettei kukaan koirille tahdo pahaa. Ihan tavallinen kissankakka tai joku pieni luu saattoi tällä kertaa olla huonovointisuuden takana. Onneksi olo on jo parempi ja ruoka maistuu taas! :)

      Poista
  7. Herttinen, Lucy-neiti, mitä kaikkea voi yksi vaatimaton kiireessä hotkaistu "välipala" teettää. Aivan hirveä kärsimys on varmasti ollut teillä kaikilla. Sinulla fyysinen kipu ja tuska. Roni ja ihmisesi kärsivät varmasti henkisesti puolestasi, voin kuvitella. Onneksi tuo kaikki on jo takana ja voit ilmeisesti jo hyvin? Yritä nyt jatkossa välttää noita epävirallisia "välipaloja", jookos?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Elli!
      Pitäisi ehkä vähentää tuota "ulkona syömistä". Nyt on masu kuitenkin kunnossa ja lenkillä ja rally-tokotreeneissäkin on jo käyty. :)

      Poista
  8. Kuulostaa ikävästi niin kovin tutulta. Meillä kun menee suuhun kaikki syötäväksi sopiva. Kotona saa herkeämättä seurata ulkoillessa, että mitä kuonot skannaavat maastosta. Siksikin pidän niin kovasti mökillä olosta, koska siellä ei ole mm. hampurilaispapereita, purukumeja yms. jotka menisivät koirien suuhun. Hipun vatsa kun on muutenkin "sairas" ja on oltava hyvin tarkkana sen ruuan suhteen.

    Hienoa kuulla, että Lucy alkoi tuosta koittelemuksesta sitten toipumaan. Toivottavasti vatsavaivat ja muutkin terveyshuolet olisivat nyt takanapäin.

    Hipun ja Mytön emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahneen koiran kanssa ulkoilu ei aina ole rentoa, kun joutuu vahtimaan suun liikkeitä matkalla...

      Poista