Kevyessä puuterilumessa oli mukava kahlata ja sain itse valita reitin. (En suostunut kävelemään aurattua tietä pitkin, niin siten tämä metsäreitti valikoitui...)
Teimme Emännän kanssa kynttilälyhtyjä ja sytyttelimme tulia. Oli mukavaa kuljeskella pihalla nuuskutellen.
Oikeastaan nyt kun muistelen, niin vielä keskiviikkoon asti oli mukava piipahtaa pihalla ja käydä pikku kävelyillä (joskin Emännän työpäivien pituuden takia oli jo pimeää, kun ulkoilun aika koitti ja en suostunut otsalampun valossa kulkemaan kovin pitkälle, mutta vähän tassuteltiin tietä myöten kuitenkin alkuviikon päivinä.)
Sitten se yhtäkkiä varoittamatta iski. Järjetön pakkanen!
Lucy: Apua! Ulkomaailma on mennyt pilalle! Älä pakota minua olemaan täällä!
Maa pistelee jalkojani!
Roni: Lucy-neiti ei päässyt kolmeen päivään rappusia pidemmälle! Emäntä puki hänelle kaksi takkia päällekkäin ja kantoi hänet ulos. Lucyn aamulenkkiennätys oli, kun hänet nostettiin portaan pieleen, hän kävi suoraan kakalle, kääntyi ympäri ja pissasi ja sen jälkeen pyrki syliin ja Emäntä kantoi hänet takaisin sisälle.
Lucy: Minä haluan sisävessan!
Roni: Minä kuljin urhoollisesti vain yhdessä takissa, mutta en minäkään päässyt pihaa pidemmälle.
...jonka seurauksena sukat lensivät kaikkiin ilmansuuntiin ja heti muutaman loikka-askeleen jälkeen hänellä alkoi paleltaa jalkoja ja hän pyrki syliin ja Emäntä kantoi hänet takaisin sisälle.
Minä kävin sentään oikealla lenkillä Emännän kanssa, koska pakkasta oli enää "vain" 18 astetta. Minullakin oli nyt takin alla villapaita tuomassa lisälämpöä. Muutaman kerran jouduin turvautumaan myös sylikyytiin, kun jalkoja niin kovasti kyntelöitteli, mutta se onneksi auttaa, kun pääsee hetkeksi pois kylmästä maasta ja Emäntä ehkä ottaa kätensä rukkasesta ja pitää tassua lämpimässä kädessään, joten kohta taas voi juoksennella omin jaloin.
Olin niin riemuissani päästessäni pitkästä aikaa lenkille, että tein monta lumienkeliä matkalla. Tähän jäi hauskasti takin logo näkyviin! (Kyseessä ei ole kuitenkaan kaupallinen yhteistyö, vaikka tämä voisi ihan hauska mainoskuva kyseiselle tuotemerkille ollakin.)
Nähtiin matkalla kaksi tämmöistä räjähtänyttä kantoa. Kovasti tuumittiin, mitä näille olisi voinut tapahtua. Emäntä kysyikin viestillä asiaa eräältä tutultaan ja ilmeisesti palokärki olisi saattanut etsiä ruokaa kannoista tällä tavalla. Tarkemmin asiaa ajateltuaan Emäntä hoksasi menomatkalla nähneensä palokärjen näillä main. Aina oppii jotain uutta!
Sunnuntaiaamu valkeni vihdoin hieman leudompana. Lähdettiin kokeilemaan, josko Lucy-neitikin suostuisi jo kävelemään. Ja johan vain suostui! Muutaman päivän eristys oli saanut Lucy-neitiin kerääntymään energiaa siinä määrin, että hän halusi suorastaan juosta välillä!
-10 asteessa pärjää jo yhdellä takilla.
Lumi ja pakkanen on ihan jees talvella, mutta joku roti sentään! Joskus voi olla alle 15 astetta pakkasta, että järvet jäätyvät kunnolla ja sillä lailla, mutta alle 20:n ei tarvitsisi mennä koskaan! Autokin on kuulemma nikotellut pahantuulisena ja pyytänyt päästä nosturille joka käynnistyksen yhteydessä. Onneksi tuleva viikko näyttää vähän siedettävämmältä.
Tämä on nähtävästi joku uusi aktivointilelu...
Mitäh?! Nämä ruuat ovat... kenelle??
LINNUILLE?! Miksi niille pitää olla näin hyvät ruuat ja minulle vain jotain kuivia nappuloita?!!
Lintujen ruokinta on tosin näyttänyt parhaat puolensa meillekin. Lintujen ruuat ovat näet houkutelleet paikalle myös oravan. Orava on ilmeisesti hieman ronkeli lintulautavieras ja se tiputtelee paljon siemeniä maahan vieraillessaan. Maahan kylvetyt siemenet taas houkuttelevat paikalle jäniksiä ja siinä missä pääsiäispupu ehkä piilottaa lapsille suklaamunia kerran vuodessa, niin nämä tavisjänikset (tai voivat olla rusakoitakin, ei olla nähty itse eläintä livenä) jättävät ruskeita yllätysrakeita jälkeensä joka yö! Niinpä lintulaudan alta löytyy aina jotain pikkuhyvää meillekin!
Jänikset sitten taas houkuttelevat paikalle ilveksiä... Edellinen ilveshän siis ammuttiin tästä lähistöltämme, mutta pian sen jälkeen ilmestyi uuden ilveksen jäljet. Tämän jäljet on nähty tosin vasta yhden kerran, että ehkä se on vain ohikulkumatkalla...
Hurja miten kovat pakkaset siellä on ollut! Teidän elämä uudessa kodissa näyttää nyt hyvinkin samanlaiselta kuin Iivari Määräkoeran: on reilusti lunta, kovia pakkasia ja .. ilveksiä! Jännittävää ja mielenkiintoista luettavaa pääkaupunkiseudun koiruudelle ja eukolle.
VastaaPoistaHih... totta. Me ollaan ehkä vähän iivariuduttu. :D Toki elellään yhä samalla paikakunnalla kuin ennen muuttoa eli paljon Iivaria etelämpänä, mutta on täältä toki pääkaupunkiseudulle vielä matkaa. Meillekin tämä petoeläinten läheisyys tuli vähän yllätyksenä, mutta jossainhan niidenkin on eleltävä. Eikä meitä huvittaisi keskenään olla pihalla muutenkaan, joten eiköhän ilves väistä meidän Emäntää, joka ulkoilee aina meidän kanssa. :)
PoistaKyä maalla on erijännää, kuamat! Mut totta, pakkasta oli aivan liikaa. Te sentäs suastuitte tekeen vontit ulos, mut arvaatte varmaan suastuko meijän Myrsky. Not.
VastaaPoistaVoi Myrsky parka... Me tehtiin joo ulos asioinnit, vaikkei se oikein mieluista ollut. Tai Roni yritti vielä iloisesti tutkia hajujakin, mutta ei mahtanut mitään, kun pakkanen hyyti ja koira jähmettyi paikalleen istumaan. Emännän piti tulla pelastamaan aina välillä...
PoistaVoi näitä talvia, koettelevat meitä lyhytjalkaisia. Pieni pakkanen ja sopivaksi aurattu tie olisivat mieleen, mutta kun säät vaihtelevat jatkuvasti, äärilaidasta toiseen. Nuo lentelevät sukat ovat kyllä kummallisia. Miten ne emännät aina erehtyykin ostamaan sitä laatua, vaikka ne ei pysy jaloissa, siis tassuissa ;)
VastaaPoistaMeille ei ole sovitusyrityksistä huolimatta löytynyt jalkaan sopivia tossuja. Joskus on tilattu niitä nettikaupoista ja jouduttu palauttamaan ja kerran Lucy kävi liikkeessäkin sovittelemassa, mutta sopivia ei vain löytynyt. Emäntä on meinannut jo ommella itsekin, muttei ole saanut aikaiseksi...
PoistaKiitos tossuvinkistä! Harmi vaan, että heiltä oli jo M-koko loppunut tältä erää...
PoistaVarmasti niitä tulee taas lisää, kannattaa seurailla verkkokauppaa :) koska tuo malli on yksi parhaita.
PoistaKyllä ee kova pakkanen oo mukavata. Vaekka talavi muuten onnii.
VastaaPoistaEn sitä minäkkää kovin pitkille laetumille kovalla pakkkasella oo lähtennä. Parempi vuan nurkkajuuressa käävvä :)
Pitäskö Emännän hankkija teelle semmoset tossut jotka suapi tarralla kiini? Mulle on semmoset pantu kovalla pakkasella jalakaan ja ne ee irtoo vaekka mitenkä kinttujjaan siristelisj.
Iliveksen jäläkijä myöhhii kateltiin iha tuossa lähellä. Onneks ee oo nähty ihan elävänä nyt semmosta. Sillon parj vuotta sittä semmonen tulj pihhaan päevällä aejjankuppeelle ku olin siinä äetin kansa! Onneks äet huomasj ja ränkäsj pahalla iänellä...kyllä lähti ilives vaahilla! Että ee ne aena immeestä väestä sillonku näläkä suolissa kurisoo! Olokeehan varovaesija.
Tossuja on etsitty monena vuonna, muttei ole löytynyt sopivia. Joskus on varsi liian kapea tai pohja liian pieni tai sitten kun muut osat ovat kunnossa, niin tossun varsi on niin pitkä, että koko jalka humpsahtaa sinne eikä taitu enää polvesta. Viime vuonna vaikutti, ettei pakkastalvi enää tulekaan ja tossujen etsimisestä luovuttiin, mutta ehkä ne kuitenkin pitäisi vielä etsiä, jos näitä oikeitakin talvia on vielä edessä. Tai sitten ommella itse... :)
PoistaOli tosiaan varsin kireitä pakkasia välillä, etten viitsinyt pentuakaan pitemmälti ulkoilutella ja teillä sillä ylempänä oli varmasti mittari vajonnut vielä alemmas kuin täällä rannikolla. Joten en yhtään ihmettele, että Lucylläkin tuli vilu ja Roni se vasta kova kundi onkin, kun niillä keleillä teki pientä lenkkiäkin.
VastaaPoistaTalvi on kiva, pidän siitä kovasti, mutta sekä lunta että pakkasta pitäisi olla kohtuudella - ei enempää eikä vähempää :).
Kohtuus pitää olla kaikessa. :) Lapinkoirat ovat kyllä siitä kiitollisia, että aikuisena ainakaan niillä ei niin äkkiä tule vilu, mutta toki pentua ei kannata kovin kylmässä pitkiä aikoja kuljetella.
PoistaMoona-lapinkoira asui ensimmäisen vuotensa yöt ulkotarhassa, koska se viihtyi siellä paremmin. Vasta nyt aikuisena se malttaa nukkua koko yön sisällä eikä pyri enää illalla ulos nukkumaan. :D