Sivut

keskiviikko 17. helmikuuta 2021

Pitkään vältelty hammashoitopäivä

Tiistai-iltana: Jugurttitölkkispesialisti työssään

Keskiviikkoaamuna: Nyt on jotain vialla...

Aamuruokaa ei kuulu ei näy... Onko se unohtunut, vai onko tässä joku koira haudattuna...


 Roni: Tänään oli aika jännittävä päivä. Lucy-neiti lähti viimein hammashoitoon. Mestari vei Lucy-neidin, joten hän oli jännityksen ytimessä, koska hän joutui olemaan paikalla, kun Lucy-neiti tainnutettiin hoitotoimenpiteitä varten. Minä jännitin yksin kotona, mikä on jo itsessään hyvin kuumottavaa, koska olen todella harvoin ypöyksin kotona. Parempi Mestari jännitti töissä, missä on ehdottomasti paras jännittää, koska siellä on paljon muuta ajateltavaa.

Jännitystä tai suoranaista kauhua aiheutti etupäässä se, että hyvä ystävämme ja sukulaiskoiramme Remu menehtyi alle vuosi sitten hammashoidon aikana. Hänen sydämensä oli pettänyt kesken operaation. Kaksi viikkoa sitten sydänultrassa eläinlääkäri oli kuitenkin, paitsi todennut Lucy-neidin sydämen olosuhteisiin nähden hyväkuntoiseksi, myös kertonut Paremmalle Mestarille eli Emännälle, kuinka tällainen riskianestesia hoidetaan. Lucy-neiti sai nestettä tipassa koko toimenpiteen ajan, hän oli jatkuvasti lisähapella, myös operaation jälkeen, ja hänen elintoimintojaan ja verenpainettaan tarkkailtiin koko ajan. (Äkkiseltään kuulostaa jopa paremmalta hoidolta kuin mitä monissa maailman maissa ihmiset saavat sairaaloissa...)



Huojennus oli suunnaton, kun Emäntä ajoi hakemaan Lucy-neitiä kotiin ja jo matkalla hänelle soitettiin, että Lucy-neiti on kunnossa, operaatio on onnistunut hyvin ja pieni mäykky leidi on hereillä ja odottaa kotiin pääsyä. Yksi poskihammas oli jouduttu poistamaan, mutta mitäs yhdestä hampaasta, kunhan henkikulta säilyi!


Huomaavainen elli oli laittanut tassuun laastarin tiikerikuosia mukana olleen tiikeriviltin mukaan.

Kotiin päästyä minä tutkin Lucy-neidin tietenkin huolestuneena päästä varpaisiin. Hän oli tokkurassa nukutuksen ja opiaattikipulääkkeen jäljiltä, mutta muuten kunnossa ja hän käveli sisälle omin jaloin. Emäntä ihmetteli laskuerittelystä, kuinka näin pienelle koiralle on ehditty antaa niin monenlaisia lääkkeitä yhden hammashoidon aikana!

Emäntä oli osannut varautua hampaanpoistoon jo etukäteen ja hän osti Lucy-neidille pehmeitä märkäruokia. Tosin vasta laatikkoa tarkemmin silmäillessä kävi ilmi, että meidän kokoiselle koiralle vuorokauden annoskoko olisi neljä rasiaa märkäruokaa eli koko laatikollinen yhdessä päivässä, jos muuta ruokaa ei anneta! Meitä ei taideta jatkossakaan ruokkia kovin usein näillä eväillä...


Alkuillasta Lucy-neiti heräsi jo vakuuttavasti kerjäämään ruokaa eli paraneminen lähtee toivottavasti tästä hyvin liikkeelle...



12 kommenttia:

  1. Olipa hyviä uutisia! Hienoa että kaikki sujui hyvin, vaikka jännitittekin kukin tahoillanne. Taisi Lucy-neiti itsekin ehtiä vähän olla ihmeissään ennen kuin uni voitti. Ihanaa että hän on nyt kotona tiikerihuovallaan ja saa herkkuruokaa :D
    Minulle muuten liotetaan nappulat joka päivä, kun hotkisin ne muuten kuivina suoraan kaikkiin torviin, joihin kitani kautta on yhteys. Jos tuo herkkulaatikko loppuu, mahtaisiko Lucy-neidille maistua nappulamössö ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä ihanaa, että hammashoito on nyt onnistuneesti suoritettu.
      Lucylla on myös vähän tapana hotkia ruokansa ja aiemmin käytössä olikin hotkimista vähentävä kuppi, jonka pohjan kuviointi hidastaa syömistä, mutta muuton jäljiltä se on hukassa. Hyvin voisi tehdä nappuloista mössön. Pieni vesitilkka on aina ollutkin mukana, juuri samasta syystä, etteivät kuivat nappulat päätyisi niin helposti henkeen. Joskus nappulat tulevat takaisin suuhun vielä aamulenkilläkin, kun vähän rykäisee. :D

      Poista
  2. Reippaasti toivuit, Lucy-neiti. Meijän Myrskyllä sama toimenpide edes ens viikolla. Mut hei, paree hoitaa hampaat pakkasilla, ku ei ulos kuiteskaan pääse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä myös Myrskylle hammashoitoon! Hyvin se menee ja terveellä suulla on mukava jatkaa eloa eteenpäin! :)

      Poista
  3. Mahtava kuulla, että hammashoito sujui mutkattomasti ja ongelmitta. Sitä on aina sydän syrjällään huolesta, kun noita nelijalkaisia joutuu viemään johonkin operaatioon, vaikka pienempäänkin. Lucy on kyllä reipas neiti!

    Hipun ja Mytön emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Typynkin äkkilähtö täällä karvasteli mielessä, kun Emäntä pohti läpi kaikki tietämänsä yhtäkkiä kuolleet koirat... :( Tällä kertaa Lucy ei nyt sitten onneksi liittynyt siihen sakkiin. Elämää ei osaa ennustaa, mutta tänäänkin on sitä asiaa osannut sitten vähän enemmän arvostaa, että kaksi koiraa on yhä töistä tullessa vastassa ja keittiössä ruokaa kerjäämässä. :)

      Poista
  4. Onpa ollut huolellista hoitoa, ja sehän on aina hintansa arvoinen juttu. Palvelijatar sanoo, että hyvin osaa kuvitella millaisessa jännityksessä siellä teidän palveluskunta on ollut. Lucy-neidille pikaista paranemista ja riittävästi herkkuruokaa ;)
    Minäkin kuulemma hotkin ruokani, vaikka käytössä on "kiemurakuppi", joka meinaa vähän hidastaa tahtia. Tietyt nappulat liotetaan, seniorinappulat ovat pieniä ja niitä ei kiemurakupista helposti saa syötyä eikä hotkiminen onnistu, joten niitä ei lioteta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Emäntä kävi hakemassa vähän lisää märkäruokaa vielä pariksi päiväksi, vaikka kunto on jo kohentunut aika entisenlaiseksi. Yhtään ei näytä syöminen kivulloiselta. :)

      Poista
  5. Onpa kiva kuulla, että Lucy selvisi hammashoidosta kunnialla. Nyt kelpaa taas hammastella oksia ja luita, ja sitäsuntätä, viis yhdestä kulmahampaasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo oli huojentavaa, että hoito on nyt tehty ja toivottavasti ei tarvitse ihan pian uudestaan, jos koskaan... (Kun on 8 vuotta selvinnyt ennen ensimmäistä, niin tuskin seuraavan 8 vuoden jälkeen on enää koiraa, jonka hampaita putsailla...) Ehkä hampaiden harjaamisessa pitäisi vähän taas tormistautua, kunhan suu paranee. :)

      Poista
  6. Kerrassaan hieno juttu että kaekki mänj hyvästi! Kyllä on varmaan ollunna emännällä syvän kintaampeokalossa ku on jännittännä ja pelännä ootellessa.
    Meekäläesellä on sama homma viikon piästä. Ja äet valavoo nyt jo yöt ku pelekee että mitenkä männöö. Tiijjä että jiänöökö yhtää hammasta jälelle jos siitä elolle selevijjää...Mullae ku on joku liäkärj joskus jottae sivuiäntä ollunna kuulovinnaan ni sehän tässä nyt äetijä pelottaa että jaksanookko syvän sitä nukutushommoo. Vuan pakko on männä ennenku purukalusto tippuu kuppiin syyvvessä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se suuri huoli, kun rakas karvakaveri on hoitoon menossa. Eläinlääkärihän kuuntelee sydämen vielä ennen rauhoitusta, että tietää sitten, kuinka varautua hoitoon. Meitäkin lohdutettiin, että juuri samana päivänä, kun ellin kanssa hoidosta puhuttiin, oli siellä käynyt hammashoidossa 15-vuotias koira ja hyvin oli mennyt. Kyllä nykyinen eläinlääketiede on huippulaatua.
      Tsemppiä teille! Eiköhän kaikki hyvin mene. :)

      Poista