Tassuista, tossuista ja tassutossuista

"Mitä yhdestä kadonneesta tossusta? Mitä sen on väliä?"

 Lucy: Tänä talvena vihdoin, vaikka ei tuo meidän koirien mielestä olisi ollut niin väliksi, Emäntä sai tilattua meille tossut. Monenlaisia kenkiä ja töppösiä on vuosien varrella ollut sovituksessa, mutta kauppoja ei ole koskaan tullut. Jos asia ei ole lukijallemme tuttu, niin mäyräkoiran jalassa on (Emännän mielestä) se perustavanlaatuinen ongelma, että se on aina liian lyhyt tai liian paksu. (Meidän mielestä jalka on toki parhaimmillaan juuri lyhyenä ja paksuna, koska silloin mahtuu monenlaisiin ahtaisiin koloihin, mutta jaloissa on silti tarvittaessa voimaa, jos täytyy kaivaa itsensä jonkin esteen läpi.) Pienille koirille tarkoitetut kengät ja tossut ovat siis liian kapeita, että mahtavat etukäpälät mahtuisivat niihin, mutta isommille koirille tarkoitetuissa töppösissä on aivan liian pitkä varsi, joten jalka humpsahtaa sinne kainaloita myöten.

Artun emännän vihjeestä lähdettiin kokeilemaan fleecetossuja. Juuri hänen suosittelemastaan kaupasta kyseiset tossut olivat loppu ja niin ne olivat lähes kaikista muistakin netin eläinkaupoista, mutta sattumalta yhdestä puljusta löytyikin vielä S- ja M-kokoisia tossuja. Ja kyllä vain. Ainoastaan PINKKEINÄ. Mutta Roni kyllähän tosimies voi pukeutua pinkkiin! Sehän vain korostaa sitä, kuinka sinut olet itsesi kanssa!

Roni: Juupa joo... niin kai...

Tästä hyvästä kusen rappuharjaan koko lopputalven...

Lucy: Artun emäntäkin oli ilmeisesti tutustunut tarkemmin mäyräkoiran jalan anatomiaan, koska hän oli hoksannut, että tossuja täytyy tilata kahta eri kokoa. Meidän tapauksessamme kävi vielä kätevästi, kun tossuja tuli neljän kappaleen sarjoina, että yhtään ylimääräistä tossua ei jäänyt, kun toisesta paketista saatiin takajalan tossut (S-koko) ja toisesta paketista etujalan tossut (M-koko).

"Unohdapa seuraavan kerran leipä pöydän reunalle, niin katsotaan, kuinka sille käy..."

TOSSUJEN KÄYTTÖÖNOTTO (ihmisnäkökulma)

Jokainen joskus lapselle rukkasta pukenut tietää, kuinka hankalaa niskoittelevan lapsen käteen on työntää rukkasta ja peukalo... mihin alle viisivuotias edes tarvitsee peukaloa?! Onko se pakko saada paikalleen??

Ainakin yhtä helppoa on pukea tossu vaikka vain passiivista vastarintaa tekevälle mäyräkoiralle. Mitä syvemmälle yrittää tassua työntää tossuun, sitä kippurampaan se vetäytyy vatsan alle. Yhdessä tossussa on yhteensä kolme tarraa (varren suussa + kaksi tarranauhaa) ja kahdelle koiralle se tarkoittaa 24 tarraa, joiden väliin jää karvaa ja jotka tarttuvat toisiinsa fysiikan lakeja taivuttavilla tavoilla.

Pakkasaamu (-20 astetta tai enemmän) etenee siis näin: Ihmiselle toppahousut jalkaan. Kengät, takki ja muut tykötarpeet käden ulottuville äkkilähtöä varten. Ronille tossut ja takki. (Roni välttelee ensin, mutta tulee käskystä paikalle. Lamaantuu eteisen lattialle makaamaan tossujen ahdistamana.) Lucylle tossut ja takki. Kiireesti oma takki, kengät, ym. päälle, ennen kuin neiti Näpsä on ehtinyt kiskoa kaikki vaivalla jalan ympäri kieputetut tarranauhat auki. (Lucy EI tule luokse käskystä, vaan koira vaihtoehtoisesti kannetaan eteiseen puettavaksi tai puetaan keittiössä ja kannetaan odottamaan eteiseen.) Operaatioon kuluu reilu viisi minuuttia.

"Käy pissalla ja käy pissalla... Enhän minä pysty liikkumaan kahden takin ja tossujen kanssa!"

Kun ovi avataan, Roni sinkoaa pihalle kuin heittoistuimesta. Alkaa noin minuutin kestävä linkous, jonka aikana koira juoksee, kierii, heittäytyy hankeen ja saa karistettua kaikki tossunsa. Lucy-neiti jähmettyy paikalleen. Toisen minuutin aikana Lucy-neiti tekee tarpeensa ja pyrkii sisälle. Seuraavan 60 sekuntin aikana Roni on myös tehnyt tarpeensa ja jähmettynyt jonnekin pihan perälle istumaan paikalleen, kun tassuja paleltaa. Ihminen käy pelastamassa Ronin kainaloonsa ja takaisin sisällä ollaan n. 3 minuuttia ja 40 sekuntia myöhemmin.

Ja tottahan tossuja on käytetty  yritetty käyttää, myös lenkeillä! Kovalla pakkasella ei toki lenkkeillä, mutta alemmillakin asteilla tassuihin paakkuuntuvasta lumesta on haittaa. Tossut poistaisivat kätevästi senkin ongelman ja toisaalta lisäisivät lenkkeilymukavuutta Lucylla siinä kymmenen asteen tienoilla ja Roni voisi käydä lenkillä vielä kahdenkympinkin tietämillä.

"Palvelijaaa! Tulepas putsaaman taas tassuni!"

Ronin lenkille lähtö tapahtuu samoin kuin aamupissalle lähtö (kuvaus yllä). Jos johonkin tassuun sattuu tossu jäämäänkin, niin pian sekin karisee. Lucy kulkee jatkuvalla namituksella n. 300 metriä. Sen jälkeen etujalkoja häiritsevät objektit saavat kyytiä, kun Lucy iskee hampaansa töihin. Takajalkoihin tossut saattavat huomaamatta jäädä. Alkulenkistä pysähdellään tuon tuostakin, koska tossut häiritsevät. Loppulenkistä pysähdellään tuon tuostakin, koska lumipaakut varpaiden välissä häiritsevät.

 

Mäyräkoira on ensimmäinen tuntemani koirarotu, joka viettää vähintään 15 % lenkkeilyajasta tassut taivasta kohti. (Toim. huom.)

Videopäiväkirja 1: Roni lenkkeilee tossuissa

Sisäinen vinttikoira valloillaan

Onneksi Roni korjaa pudonneet tossut mukaansa

Lopulta tossun saattaa vaikka palauttaa Emännällekin.

Videopäiväkirja 2: Lucy lenkkeilee tossuissa

Videopäiväkirja 3: Se hetki lenkistä, kun ei ole enää tossuja, muttei vielä lumipaakkujakaan ja kummallakin koiralla on jalat maata kohti

Kauan eläköön tassutossujen vastainen vastarinta!