Mukavuuden maksimointia

Lucy: Anteeksi, olisiko teillä hetki aikaa kuunnella mäyräkoirien mukavuuden halusta?

Roni: Kyllä joskus voi isoakin poikaa sylityttää, eikä se ole mikään häpeä. Silloin on ihan reilusti hakeuduttava syliin, kun siltä tuntuu!

Lucy: Meillä on nykyisin keittiössä leivinuunin edessä divaani. Sinänsä nerokas ajatus sijoittaa ihmisten ja koirien yhteinen lepostelupaikka lähelle lämmönlähdettä ja ruokakaappia, mutta yksi seikka on käynyt kiusallisen selväksi. Pelkkä divaani ei ole riittävän suuri meille kolmelle!

Lucy: Roni. Minä en mahdu.

Roni: Minä olin tässä ensin.

Lucy: Tee tilaa!

Roni: Enkä!

Roni: Miksi minulle silti jää aina syyllinen olo, vaikka tiedän toimineeni oikein...

Lucy: Liikunnan suhteen peräänkuuluttaisin myös vahvemmin koiran itsensä mahdollisuutta vaikuttaa siihen, onko hänellä kiinnostusta ulkoilua kohtaan juuri kyseisellä hetkellä vai ei.

Roni: Mutta Lucy-neiti, sinähän SAAT päättää lähdetkö lenkille vai et? Useimmiten sinut on tuotu takaisin kotiin, jos olet laittanut hanttiin jo alkumatkasta, eikä sinua ole aina otettu mukaan alunperinkään.

Lucy: Niinpä... Tänään minä OLISIN halunnut lähteä mukaan lenkille, mutta en päässyt...

Roni: Me kävimme ihmisten ja lapinkoirien kanssa 6 kilometrin hiihtolenkillä! Sinä et olisi mitenkään pysynyt mukana, kun minullakin oli työlästä, kun tassuihin tarttui niin paljon lunta.

Lucy: No te olisitte tietenkin kaikki odottaneet minua ja minä olisin määrännyt vauhdin.

Roni: Minä olen tuo pieni musta piste. Edes perää pitävä Ninni ei aina jaksanut odottaa minua. Emäntä onneksi odotti.

Lucy: Mikään ei ole mukavampaa, kuin lämmitellä takkatulen edessä ulkoilun jälkeen!

Roni: Missä sinä siis tarkalleen ottaen ulkoilit?

Lucy: Kävin minä Emännän kanssa portin pielessä pyörähtämässä... Ei sitten vain huvittanut mennä sen kauemmas.

Lucy: Eikö nyt ihan tosi voitaisi ottaa näitä tossuja pois?

Emäntä: Pitää sinun harjoitella niiden pitämistä, että sitten sujuu käveleminen kovilla pakkasilla!

Lucy: Mutta ei nyt ole niin kova pakkanen... En minä näillä osaa kävellä. Mennään takaisin sisälle...

Lucy: Moonan ja Ninnin emäntä innostui ompelutöistä tällä viikolla. Hän ompeli meille fleece-tossut ja luolapedin. Roni kokeili luolapetiä ensimmäisenä, mutta se näytti niin mukavalta, että hänen oli siirryttävä minun tieltäni...

Roni: Onpa mukava!

Lucy: Älä nyt murjota Roni! Onhan minunkin välttämätöntä testata tätä, että tiedämme, sopiiko tämä meille kummallekin!

Lucy: Levon ja liikunnan lisäksi koira tarvitsee myös pieniä älyllisiä haasteita. Tässä odotellaan Ninnin kanssa vuoroamme päästä etsimään hajukätköä. Moonakin vietti koko viikonlopun kanssamme, mutta tässä näkee hänen eläväisen luonteenlaatunsa: Hän ei ole jäänyt yhteenkään kuvaan koko viikonlopulta!

Nose workin osalta Ronin päässä on syttynyt joku lamppu. Viime viikolla kotona treenatessa Emäntä teki ensimmäistä kertaa kätkön huonekalutarraan ja liimasi sen seinään. Roni etsi ja merkkasi ensimmäisenä herkkupalojen sijainnin pöydällä, mutta löysi myös kätköt. Perjantaina Moonan ja Ninnin luona Roni ensin hieman harhaili, mutta löysi sitten kätköt. Tänään hän käveli suoraan kätköille ilman pienintä epäröintiä. Ninni löysi perjantaina ja sunnuntaina ensimmäisen kätkön helposti, mutta harhaili hiukan toisen kanssa kummallakin kerralla. Minäkin löysin kätköt lopulta erinäisten mutkien kautta ja Moona... no Moonakin löysi, mutta hänen on vähän kasvatettava sitkeyttään etsintään. Hän haluaisi kaiken tapahtuvan aina nopeasti, ja jos hän ei heti huoneeseen astuessaan löydä kätköä, hän alkaa helposti kiukutella ja lopettaa etsimisen. Mutta pikku hiljaa... Hauska harrastus tämä on meistä kaikista joka tapauksessa. Ronista jopa niin hauska, että kun hän kerrankin hoksasi, mistä oli kyse, hän ei malttanut odottaa vuoroaan meidän kanssamme portin takana, vaan hän hyppäsi oviaukon esteen yli...