sunnuntai 15. tammikuuta 2023

Melkein otti ohraleipä

Varoitus: Sisältää yksityiskohtaista kuvailua koiran sairas(?)kohtauksesta

Roni: Viime yönä koettiin kauhun hetkiä Lucy-neidin puolesta. Olimme käyneet kaikki rauhallisesti nukkumaan, kun puolen yön jälkeen heräsimme siihen, että koira oksentaa. Emäntä laittoi valon päälle tarkastaakseen, kuka on tällä kertaa pahoinvoiva. Valossa näimme, kuinka Lucy-neiti toisen kerran yökättyään yhtäkkiä jäykistyi koko kropaltaan ikään kuin venytykseen, kaatui kyljelleen, taivutti niskojaan niin takakenoon kuin sai ja päästi kurkustaan valittavaa ulinaa. Emäntä oli viivana ylhäällä ja Lucy-neidin luona. Ensimmäinen ajatus oli "Nytkö se kuolee? Onko sydän pettänyt?". Toisena mieleen juolahti, saako koira henkeä.

Söimme illalla pienet puruluut ja Emäntä ajatteli, että oksentaessa sulamaton puruluu olisi saattanut tarttua kurkkuun. Hän työnsi sormensa niin syvälle Lucy-neidin kurkkuun kuin suinkin sai. Ensin hän luuli tuntevansa jotain, mutta lopulta totesi, ettei kurkussa ollut mitään ylimääräistä. Sen jälkeen hän jäi typertyneenä istumaan Lucy-neidin viereen käsi koiran rintakehällä. Hengittääkö? Lyökö sydän? Hengitys ja pulssi löytyivät. Molemmat taisivat olla hetken niin säikähtäneitä, etteivät osanneet kuin tuijottaa eteensä.

Lopulta Emäntä nousi ja houkutteli Lucy-neitiä jaloilleen. Hän pystyi kävelemään ja juomaan. Demo ja Emäntä kävivät yhdessä Lucy-neidin kanssa ulkona ja ilmeisesti hänen vatsansa on taas löysällä. Luultavasti kyseessä oli jokin vatsakramppi. Emäntä ei meinannut uskaltaa nukkua enää, mutta loppuyö meni rauhallisesti. 

Tänään Lucy-neiti ei ole oikein syönyt, mutta halusi kuitenkin väkisin lähteä mukaan pikku lenkille kamalaan räntätuiskuun ja myös kotona pidettyihin Nose Work -treeneihin hänen oli aivan välttämätöntä saada osallistua. Karmean näköisestä välikohtauksesta huolimatta Lucy-neiti näyttää siis olevan vielä ennallaan. Emännän käyttäessä Demoa ensimmäistä kertaa koirakoulussa, Lucy-neiti murtautui koiraportin läpi olohuoneeseen.


Demo: Arvaa mitä isi?!

Roni: No mitä?

Demo: Maailmassa on enemmän koiria kuin vain me, Ninni, Moona, Snoopy ja Nasu!

Roni: Niinkö?

Demo: Joo-o! Siellä koirakoulussa oli ainakin 6 muuta koiraa! Yritin ensin haukkua ne pois, mutta koska ne eivät kadonneet haukkumalla, enkä keksinyt muuta tapaa päästä niistä eroon, niin sitten vain katselin niitä ja välillä käveltiin Emännän kanssa ja sain syödä ainakin kilon karkkia! Ihan kaikkia tehtäviä en jaksanut tehdä ja Emäntä sanoi, ettei tämmöisen eskarilaisen vielä tarvitse. Siellä oli tosi märkää ja liukasta, mutta ihan kivaa ja se ope oli kiva ja Emäntä sanoi, että varmaan mennään joskus uudestaankin!

Roni: Sehän on kiva. Jos on vähän parempi sää, niin voisinhan tuota lähteä itsekin mukaan siihen pentukoulun jälkeiseen aikuisten treeniin.

12 kommenttia:

  1. Voe hyvänen aeka... kuulostaa kyllä melekosennii pahalle vuan onneks ee sittä sitä pahimpata tullunna. Lie siinä jo meenanna emännän syvän pysähtyvä säekääksestä! Huh!
    Voe pientä eskarilaesta <3 Mualima on täännä uusija ja ihmeellisijä asijoeta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi Emännällä on vielä Lucyn sydäntäkin vahvempi sydän... Mutta melkoinen adrenaliinipiikki siinä oli, kun koira kaatuu tuskissaan maahan. Tänään on ollut ihan hyvä päivä. <3

      Poista
  2. Voi hurja. Oli varmasti hirveä tilanne! Olitpa itsekin kekseliäs kun siinä tilanteessa keksit vielä tutkia kurkunkin. Toivottavasti tuollaiset kohtaukset ei toistu. Miss Lucy vaikuttaa olevan sitkeä muidu - yhtenä päivänä kamalassa kouristuksessa, seuraavana päivänä nose-treeneissä <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitkeys kuvaa kyllä Lucya hyvin! :) Yhdessä tekeminen ja palkkanamit motivoivat, vaikkei olo muuten olisi aina hehkein. Toisaalta on vähän pelottavaakin ajatella, että tiedänkö ollenkaan, millainen olo koiralla todella on, jos se vain jatkuvasti tsemppaa ja peittää kipuaan. Kai täytyy vain luottaa intuitioon. Jos leikki ja kujeilu vielä kuuluvat päivärutiineihin, niin kenties koira ei ole aivan kauheissa tuskissa jatkuvasti.

      Poista
  3. Voi Lucy, toivottavasti mitään läheskään samanlaista et joudu enää ikinä kokemaan. Emäntäsi on kyllä neuvokas ja säilyttää toimintakykynsä haastavissakin tilanteissa. Ja sinä Lucy olet sitkeä sissi. Terveyttä ja turvallista menoa tähän uuteen vuoteen!
    Eskarilaisella on edessään avara ja jännä maailma. Kaikki uutta ja ihmeellistä. Siinä on kasvamassa hieno yksilö, saatte vielä kaikki olla hänestä ylpeitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Melkoinen adrenaliinipiikki iskee kehon läpi, kun rakas olento on hädässä. Tänään on Lucylle taas ruoka maistunut ja välillä on laitettu oikein leikiksi eskarilaisen kanssa, että nyt taas loppu ei näytä olevan niin lähellä...

      Kunhan Demo varttuu, niin muistetaan sitten, että Parek-pappahan sanoi, että hänestä vielä kelpo koira kasvaa. :)

      Poista
  4. Huh huh... palasi elävästi mieleen Typyn viimeinen mökkireissu. Hieman oli samanlainen alku hänen lopulleen. Mutta ihanaa, että Lucy selvisi tuosta "kohtauksesta". Ymmärrän hyvin, miten olet ollut kauhuissasi ja hädissäsi, että mitä tapahtuu.

    Parempaa viikonloppua teille toivottaen Hippu, Myttö ja emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä siinä vähän kylmäsi, kun olin vielä yksin kotona, ettei ollut edes toisesta aikuisesta tukea. Tuntui, että näinkö se sitten tapahtuu, mutta onneksi ei vielä. Sen jälkeen on nyt ollut vaihtelevia päiviä. Parempia ja huonompia.

      Poista
  5. Voi pientä Lucy-neitiä! Demo, sä oot tosi reipas, niin sitä pitää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikenlaista kurjaa joutuu sietämään. Onneksi nyt ollut jo parempia päiviä.

      Poista
  6. Hui, kyllä varmasti säikäytti! Onneksi ei näyttänyt sitten kuitenkaan olevan mitään vaarallista. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus tuntuu, että Lucy saattaa olla sisäisesti kissa, kun niin monta elämää tuntuu silläkin olevan...

      Poista