Sivut

tiistai 8. syyskuuta 2015

Paikkoja ja tapaamisia

Tässä on taas tapahtunut monta juttua, eikä olla kiireessä ehditty kaikesta kertoa. Emäntä on myös unohtanut läppärin kannen kiinni ja sitä on niin hankala avata tassuilla, joten on täytynyt odottaa, että hänellä olisi aikaa auttaa peukaloineen.

Viime viikolla nähtiin mm. pitkästä aikaa melko uutta kaveriamme Snoopya. Hän on todella pirtsakka pikkutyttö ja koirapuistossa hän suorastaan lennähti kimppuumme.

Niin tai lähinnä minun kimppuuni. Melkein tunti siinä vierähtikin äkkiseltään hänen kanssaan painiskellessa.


Koirapuiston jälkeen käveltiin sitten jonkin talon pihaan, jossa yhtäkkiä luoksemme juoksi lauma lampaita. Possuihin olemme jo aika tottuneita, mutta lampaat olivat aivan uusi juttu.

Kun ne menivät poispäin, teki mieli mennä niiden perässä, mutta kun ne kääntyivät kohti, halutti perääntyä ja haukkua. Hyvää kakkaa he olivat kuitenkin papanoineet jälkeensä. Heinäistä, kuten jäniksillä ja rusakoilla, mutta eri tavalla aromaattista.

Ja karkeampi rakeista! Itse ehkä pidän enemmän helpommin nieltävästä jäniksen/rusakon tuotoksesta, mutta oli toki mukavaa vaihtelua maistella myös lampaiden jätöksiä.
   Herkkuhetken jälkeen pakkauduttiin autoon ja ajettiin jonnekin metsään. Siellä kiivettiin mäelle katselemaan maisemia. Mäellä oli jylhä nimi: Pirunkirkonvuori.


Viikonloppua vietettiin jälleen Roosa-tädin ja Ninni Nöpönenän luona ja mökillä. Yritettiin haastatella Roosa-tätiä siitä, miten Ninnin kanssa on mennyt:

Millaista täällä nyt on ollut, kun sinulla on tuo pentu seuranasi?

---

Niin voit kirjoittaa siihen.

TÄHÄNKÖ? EN MINÄ TIIÄ. KIRJOTA SINÄ KUN OSSAAT.

Ihan hyvin se menee, kerro vaan.

ONKO TÄMÄ JO PÄÄLLÄ?

Joo koko ajan tallentuu.

AHA. NO MITÄS MIUN PITÄS TÄHÄN SANNOO?

No, millasta on ollut nyt, kun olet laumanjohtaja?

JAA. NO TÄSSÄHÄN TÄMÄ. PIHALLA OLLAAN. JA SISÄLLÄ. KÄYVÄÄN LENKILLÄ. SYYVVÄÄN. IHAN TAVALLISTA. TAI LAITA SIIHEN MITÄ LAITAT. EMMINÄ NÄISTÄ YMMÄRRÄ. TUOLLA TUNTUU TAAS KETTU PEUHAAVAN PELLOSSA. PITTÄÄ MENNÄ SITÄ KAHTOMAAN JA HAUKKUMAAN.

Lauantaina ja sunnuntaina olikin paljon ihmisiä kumpanakin päivänä käymässä. Musta alamainen oli sitä mieltä, että ne olivat paikalla hänen syntymäpäivänsä vuoksi.

No mitä. Minulla oli vasta synttärit ja niitä ei sinä oikeana päivänä juhlittu kunnolla, niin nämä olivat varmasti nyt ne juhlat. Ja minä sain synttärilahjan Roosan emännältä!

Minun mielestäni sankari oli kuitenkin Emäntä, koska hän sai leikata ensimmäisenä kakkua, mutta en voi olla aivan varma.

Aamu-usvaa
Lauantaina oltiin mökillä ja saunottiin. Sunnuntaina oltiin Roosan ja Ninnin luona ja juostiin tarhassa.

Sinä juoksit. Minä pysyttelin mieluummin kuivana, koska silloin sain olla koko ajan sisällä ja sain paljon rapsutuksia ja pääsin syleihin.

Minä noudin palloa Aki-herran ja Remun kanssa. Tai Aki-herra sen yleensä sai. Me junnut juostiin vain perässä. Ja sitten Aki-herra pitikin palloa suussaan seuraavat kaksi tuntia. Hän on pahempi hamstraaja kuin Lucy-neiti.

Mitä minä olen muka hamstrannut?!

Tänäänkin makasit kahden puruluun päällä vain, etten minä saisi niitä!

Ei sinun aina kaikkia puruluita tarvitse saada. Vatsasi menee vain sekaisin.


Juhlahumun uuvuttama Roni
Roosa-täti vartiopaikallaan
Päivä sujui mukavasti ja ilman kähinöitä, vaikka meitä olikin kuusi koiraa paikalla. Kun Aki-herran emäntä antoi meille herkkuja, istuimme kaikki kuusi rivissä odottamassa.

Lopuksi vielä yllättävä taidelöytö, ehkä hieman tuntemattomampi taideaarre: "Taistelevat mäykyt" (2015).


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti