Sivut

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Verijälkiharjoitukset vihdoinkin!

Parempi Mestari vei meidät tänään verijäljille. Jo oli aikakin.
     Ensin tutustuttiin poniin ja lampaisiin, sitten odotettiin autossa ikuisuus ja kun sitten vihdoin päästiin autosta metsätien laidassa, yritettiin  riuhtoa itsemme väkisin hihnoissa metsään. Musta alamainen vinkui taukoamatta.

Meitä ei tarvitse kahta kertaa jäljelle käskeä. Eikä oikeastaan yhtäkään. Me kyllä tiedetään, mitä tapahtuu.
     Minä sain mennä ensimmäisenä ja kuulin, kuinka Lucy-neiti ulisi autossa turhautuneena! Parempi Mestari ei yhtään meinaa pysyä minun vauhdissani. Hän aina hidastelee minua narusta. Ensin tosin meninkin vähän jäljeltä sivuun, kun olin niin innoissani, mutta kyllä minä sitten taas ihan itse löysin takaisin jäljelle. Kulmissa tein pikku tarkistukset, mutta vauhdilla jatkoin aina eteenpäin. Olen kuulemma vähän liiankin vauhdikas. Edes suo ja korkeat suopursut eivät minua pidätelleet. Loikin vain menemään ja ihan liian pian löysin sorkan. Sitten se hauskuus oli taas ohi.

Lopulta minäkin pääsin jäljestämään. Häntäni alkoi auttamatta vipattaa, kun minulle laitettiin jäljestyspanta ja -liina. Jälki ei ollut kovin vanha, joten oli helppoa hyppelehtiä menemään kuivalla kankaalla. Minä en viitsi niin tavattomasti riuhtoa menemään (enää), vaan haluan nautiskella menosta ja olla varma jäljen sijainnista. Muutaman kerran jouduin vähän sivuun, mutta löysin takaisin jäljelle helposti. Kulmissa vähän pysähdyin nuuhkimaan ja sitten taas jatkoin matkaa. Loppupuolella oli tie, jonka ylitys oli helppo ja vähän suota ja korkeaa varvikkoa, josta en kovin paljoa pidä, mutta en antanut kuitenkaan periksi. Sorkkakin löytyi ja nuoleskelin sitä vähän, mutta Parempi Mestari saa sen aina kantaa metsästä pois, kun hän sen sinne on kerran hukannutkin.
    Minustakin näitä jäljestysharjoituksia voisi olla useammin. Se on niin kivaa ja sen jälkeen tuntuu niin hyvältä, kun sitten pääsee kotiin ja saa kölliä sohvalla ja mieli on jotenkin niin rauhallinen.


Jaaha. Minusta ei sitten edes ollut kuvaa tältä päivältä. Niinpä tietysti. Ja tämäkin on lavastettu auton vieressä.

Kuinka sinusta olisi mitään kuvaa ehtinyt ottaakaan, kun melkein riuhdoit jälkiliinankin Paremman Mestarin käsistä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti