Tällä kertaa tuli minustakin kuvia jäljellä! |
Ronin jälki oli ilmeisesti vähän pidempi, kuin aiemmat jäljet, mutta vauhdikkaaseen tapaansa Roni selvitti sen pienten koukeroiden kautta ihan itse ilman apuja. Minun jälkeni sen sijaan meni tällä kertaa monen ojan ja suon yli, mutta se ei minua hidastanut. Suon keskellä nousin vähäksi aikaa mangustiasentoon tarkastelemaan ympäristöäni, kun ei sieltä suopursujen keskeltä oikein mitään nähnyt, mutta sitten jatkoin taas jälkeä pitkin. Emäntä teki myös Ninnille pihalle pienen verijäljen ja kummasti vain veri veti jo pikku-Ninninkin kirsua eteenpäin.
Mätsäreistä ei ole paljoa kerrottavaa. Minä olin Emännän mukana lauantaina ja sain punaisen nauhan. Paikalla oli neljä mäykkyä ja me kaikki olimme lopulta punaisten kehässä. Ehkä sitten vähän sählättiin liikaa kehässä tai sitten tuomari ei vain kehdannut palkita kaikkia mäykkyjä, mutta sijoitusta ei tullut. Taaskaan.
Minä olin sunnuntaina ensimmäistä kertaa pienissä aikuisissa. Tein kyllä parhaani ja seurasin hienosti ja seisoin komeasti, mutta tuloksena oli silti sininen nauha ja kiitos osallistumisesta. No ehkä loppukehässä olisin voinut käyttäytyä vähän paremmin. Mutta se takana seissyt bulldoggi oli niin arveluttavan näköinen, etten halunnut kääntää selkääni sellaiselle ruttuturvalle. Ja riehuttuani yli vuorokauden Ninnin kanssa, olin myös aika väsynyt.
Lucy odottelee mätsäreiden alkua autossa |
Roni kaikkensa antaneena |
Vaikkei mätsäreissä nyt niin loistettukaan, niin olihan muuten mukava viikonloppu! Käytiinhän kävelyillä metsässä ja pellolla, ja lauantai-iltana saunottiin Emännän kanssa.
Ninni on jo mäyräkoiraa korkeampi |
Ja sitten vaan otettiin rennosti. Nautittiin auringosta, kun sitä vielä oli tarjolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti