Ihmiskokeita

"Tässä puhuu Tohtori Kynsi (kuva yllä). Minut ja apulaiseni (ja veljeni) Sylvester (kuva alla) on lähetetty planeetallenne tutkimaan ihmisolentoja.

 Tarkkailemme pääsääntöisesti kahta ihmisolentoa, jotka asuvat hirsisessä laboratoriossamme, mutta saimme nyt määräyksen emäaluksestamme tehdä joitakin sosiaalisia kokeita, joita varten manipuloimme ihmiset kutsumaan sukulaisihmisiä luokseen.
    Eräs testikappaleista oli mm. allerginen kissoille, joten tarkoin suunnitelluissa koeolosuhteissa apulaiseni Sylvester kävi puhtaaseen nukkumisympäristöön vintille varistamassa joitakin karvojaan tämän testikappaleen vuoteeseen.
    Teidän Emäntänne aistien tarkkavaisuutta unen aikana testattiin kokeessa, jossa hän nukkui tuvan lattialla ja apulaiseni Sylvester kävi läpi yön tunnin välein syömässä kupistaan raksuja. Emäntänne reagoi n. 30 %:iin ruokailuista.
    Lisäksi tarkkailimme ihmisolentojen kanssakäymistä ja muita sosiaalisia tapoja. Toistaiseksi ei ole ilmennyt mitään todisteita sen puolesta, että ihmisolennot olisivat millään tavalla erityisen älykkäitä, mutta meitä kissoja, ja miksei teitä hieman yksinkertaisempia koiriakin, palvelevana alempana rotuna, ihmiset ovat ihan kelvollisia.

"Koska me pääsemme palaamaan kotiplaneetallemme, Tohtori Kynsi?"
"Älä hötkyile Sylvester. Ei näitä kokeita suoriteta vuodessa tai parissa. Voimme joutua työskentelemään lajimme hyväksi vuosikymmeniäkin, mutta onneksi ruoka täällä on hyvää."

 Kiitos ihmisenne lainasta. Ai niin, jos hänen hampaassaan ilmenee vihlontaa, niin asensimme hänelle lähettimen poskihampaaseen, joka mittaa hänen syömänsä ruuan ravintoarvoja ja nauhoittaa hänen keskustelujaan. Lähettimen voi käydä poistattamassa hammaslääkärissä parin viikon päästä."

No niin koeihmiset. Voisitteko jo poistua.

Emäntä oli koko VIIKONLOPUN poissa ja me oltiin kotona Mestarin kanssa. Emäntä yritti lepytellä meitä tämmöisillä leluilla: uudella frisbeellä ja patukalla.

Olihan ne kivoja leluja... Mutta ei tarvitsisi silti lähteä tuolla tavalla pois päiväkausiksi!

Koirapuistossa patukka oli jo oikeastaan tosi kiva lelu ja Emännän poissaolo enää kaukainen painajainen.

Vähän hölmöä oli se, että Lucy-neitikin tykkäsi niin paljon uudesta patukkalelusta. Voitte kuulla suoran palautteeni videoilta.

Minäkin vähän yllätyin, kuinka kivaa minusta olikin leikkiä lelulla pitkästä aikaa!