Omalla sohvalla taas

Ihan pyytämättä ja kysymättä saatiin viikon maisemanvaihdos tai kutsuttakoon sitä nyt sitten vaikka kesälomamatkaksi.

Me oltiin kyllä hoidossa Lucy-neiti ja Mestarit tekivät sen kesälomamatkan, mutta en minä valita. Me oltiin tosi mukavassa hoitopaikassa! Ollaan oltu siellä ennenkin tosin vähän lyhyempiä aikoja. Siellä on oma piha, jossa kirmailla, minulle heiteltiin lelua niin paljon kuin jaksoin hakea, pääsin kävelyille ja aina oli rapsutuksia tarjolla.

Minä viihdyin myös. Minun kävelyni tosin eivät vieläkään ulottuneet lähikadunpätkää etemmäs, mutta vaihtelu virkistää silti. Ja aamuisin pääsin sänkyyn köllöttelemään ihmisten kanssa.
Surullinen asia oli se, että Lonny-mummoa ei enää ollut paikalla pitämässä kuria. Hän poistui koirientaivaaseen aiemmin kesällä. Rauha hänen muistolleen!

Kotiinpaluun riemua latisti vähän se, että Parempi Mestari oli mennyt reissussa rikki. Hän on vain maannut nyt sängyssä ja sohvalla kaksi päivää ja me on tietysti ahkerasti maattu kyljessä kiinni, mutta minä voisin henkilökohtaisesti jo tehdä välillä muutakin.

Malttia Roni. Kun ihmiset ovat kipeitä, niin silloin pitää vain odottaa. Niinhän Mestaritkin ovat meidän vierellämme, jos me olemme kipeitä. Ja olihan meillä eilen hetken aikaa hauskaa sen oravan kanssa!

Älä muistuta minua siitä. Minä olisin vain halunnut leikkiä sillä! Miksi sinun täytyy aina olla niin verenhimoinen, että puret ja ravistelet kaiken hengiltä.

Kai se on joku vaisto. Minä osasin tapporavistuksen jo, kun olin kaksi kuukautta vanha:

Pentuajoista tulikin mieleeni. Uskomatonta, että tästä maanantaiylläristä on jo vuosi aikaa!
Nyt Ninni on jo viehättävä reilun vuodenikäinen lapinkoiraneiti. Ja lopulta Roosa-täti taisi ottaa hänet ihan mielellään osaksi laumaansa.