perjantai 26. elokuuta 2016

Treeniä, treeniä!


Huomenta Lucy! 

Onko jo aamu? Onko pakko nousta?

Aamuruoka.

Jaa no sitten...


Ole hyvä Lucy! Saa tulla!

Entä jos en halua? Anna minä nyt edes ensin analysoin ilmanlaadun.

Ei täällä nyt ala sataa.

Mikä on todennäköisyysprosentti ennusteellesi?

--------------

Aamulenkkeily ei edelleenkään ole henkilökohtainen suosikkini, vaikka toki onkin mukavaa (sitten kun pääsen liikkeelle) käydä vihdoinkin vähän pihaa pidemmällä. Emännän työpäivän jälkeen sen sijaan on jopa niin hauska lähteä ulos, että olen muutaman kerran innoissani napannut lempileluni Kirahvinkin mukaan.


Miksi Lucy-neiti saa leikkiä Kirahvilla rappukäytävässä?



Keskiviikkona pääsin käymään pururadalla ensimmäisen kerran sitten kesäkuun! Saan kuulemma pidentää lenkkejäni 5 minuuttia viikossa (jos selkä ei oireile) ja tämä viikko oli jo 25 minuutin lenkin viikko. Käytiin siis kääntymässä pururadan alkupäässä, kun sitten piti jo kääntyä kotimatkalle. Pisin lenkki pitkiin aikoihin!

Minä kävin tiistaina Emännän kanssa 13 kilometrin iltalenkillä, mutta se nyt ei tietysti ole uutinen eikä mikään...



Niin paljon syömätöntä kakkaa! Eikö muka kukaan muu tällä kylällä syö kakkapökäleitä, vai onko kissoja ja kettuja vain niin paljon, että ulostetta riittää yllin kyllin kaikille?
Merkkaamistakin oli tavattomasti! Hyvä, ettei rakko kuivunut, kun piti parin metrin välein jättää merkkejä, etteivät luule, että minä olen täysin invalidisoitunut.

Eilen käytiin kesätauon jälkeen ensimmäisissä rallytokotreeneissä. Itsenäinen harjoittelu oli kesän aikana jäänyt joihinkin aika irrallisiin harjoituskertoihin. 
Meistä kuvattiin vähän videota. Mukana videolla myös jatkuvasti höpöttävä punapukuinen lenkkeilijä.



Kaikkein pahimmat sähellykset on tästä koosteesta jo siivottu pois, mutta onhan tuo tuollaista Emännän ja nenän kutsujen ristipaineessa taaplaamista. Jos nyt kuitenkin yritettäisiin tätäkin asiaa lähestyä positiivisen kautta, niin taitavimmat koiran elekielen tulkitsijat voinevat varmaan huomata rytmikkäästi puolelta toiselle heiluvasta hännästä, että kivaa on. Muut koirat tuolla ovat pääasiassa erityyppisiä paimenkoiria, jotka elävät emäntänsä miellyttämisestä, joten niiden rinnalla me näytettään... no juuri tuolta. Maata haistelevilta, hitaasti tottelevilta, iloisilta metsäläispötkylöiltä.

Tänään pysähdyttiin iltalenkillä kokeilemaan eilistä rataa yhdelle parkkikselle (ilman kylttejä tosin, mutta Emäntä muisti radan) ja toisella kerralla meistä kumpikin suoritti radan pää ylhäällä ja jopa melkein ilman herkkupaloja! Mutta tätä ei tietysti kukaan usko, kun siitä ei ole todistusaineistoa...

Jujuhan on siinä, että alue täytyisi ensin saada käydä vapaasti haistelemassa ja vasta sitten pystyy keskittymään muihin asioihin.

Rallytokokisoihin pitäisi ehdottomasti lisätä ihmisten rataan tutustumisen lisäksi koirien rataan tutustuminen...

Onnistumisiin on mukava päättää, niin laitettaisiinko Roni tähän loppuun vielä sinun tämän päiväinen kiskomisvideosi?

Joo laitetaan vaan. Tässä vähän näytettä yhdistetystä Emännän käsitreenistä ja minun kokovartalotreenistäni. Tämä on osa monikohtaista treeniohjelmaani, jonka ansiosta varmaankin ulkomuototuomarit kautta linjan ovat nuorten luokassa kutsuneet minua vahvaksi urokseksi.


12 kommenttia:

  1. Jösses, ku te ootte taitavii! Me ei uskalleta näyttää noita teijän vidiksii meijän äipälle, ku hän vois saaha niistä kateussiemeniä ja jotain idiksii meitä varten, mut teilä on hommat hanskassa ja tassussa. Vallan upeeta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh... Kiitoksia! Kummankin suorituksesta sai leikattua tuollaisen puoliminuuttisen, joka muistuttaa rallytokoa. :D Mäyräkoiran kanssa voi harrastaa ihan mitä vain, kunhan ei ota itseään liian tosissaan. ;)

      Poista
  2. Rallytoko on näköjään hieno laji. Taitavia mäykkyjä, talentteja selkeesti:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Rallytokon pariin meidät houkutteli lajin kuvauksessa iloinen yhdessä tekeminen. Liikkeet on vaihtelevia, eikä vaadi erityistä akrobatiaa koiralta eikä ohjaajalta.

      Poista
  3. Herrampieksut mitenkä taetavia ootta! Äet käski meekäläesen kahtoo tarkalla silimällä mitenkä pittää hienosti kulukee. Se vuan unta näkköö semmosesta että meekäläenen nuin tottelis :) Viksuja kyllä ootta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Voit kyllä luottaa siihen, ettei mekään aina tuollalailla töpötellä, vaikka treenikentällä ehkä osataankin. Tänään iltalenkillä vaikkapa mentiin kaikki kolme koko ajan eri suuntiin...

      Poista
  4. Ollaan tässä molemmat, Palvelijatar ja minä, ihan äimänkäkenä vahdattu videoitanne. Ettäkö noin hienosti osaa mäyräkoirat totella, kun haluavat? Olette kyllä fiksuja molemmat! Palvelijatar miettii mistä saisi ostaa tottelevaisuuspillereitä meikäläiselle. Minua on kyllä nuorena yritetty kouluttaa vaikka minkälaisin lahjuksin ja oppikirjojen ohjeiden mukaan. Mutta kun kaksi yhtä jäärää kohtaa (minä ja Se) niin kummaltakin loppui sitkeys koko ideaa kohtaan ;) Nyt mennään sitten luomuna ja tuurilla. Mutta Palvelijatar on kyllä huomaavinaan, että edes ns. vihollisten ohitukset ovat viime aikoina menneet aika tyylikkäästi haukkumatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäyräkoiran kohdalla koulutuksessa mäyräkoiran tahto on aika isossa osassa. :D Kyltymätön ahneus on sen sijaan Emännän kanssa yhteinen maaperä, jolle perustottelevaisuuden perusta on voitu laskea. Valitettavasti toisinaan eteen tulee kuitenkin vielä ruokaakin tärkeämpiä asioita, kuten kissoja, oravia, toisia koiria ja käveleviä ihmisiä...

      Poista
  5. Hienoja harrastuksia teillä. Me ei harrasteta muuta kuin keokätkeilyä. Mutta siinä sitä hommaa riittääkin. Aina lenkuran alussa me vähän vedetään sinne sun tänne, mutta pitkän reissun lopuksi me kyllä osataan kulkea hienosti hihnassa. Joskus. Ja tekin näemmä asutte kerrostalossa. Niin mekin. Siinä on omat haasteensa. Niinku se, ettei aina tiedä, millainen ilma ulkona alaovella odottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä on varmasti rautainen kunto!
      Kerrostalossa mekin asutaan. Harmi vain, että täällä asuu muitakin, jotka sitten kulkevat rappukäytävässä epäilyttävästi. Joka kerta täytyy rynnätä ovelle varoittamaan, että meille ei sitten tarvitse tulla!

      Poista
  6. Mukavaa nähdä, miltä mäyris näyttää rallytokoradalla! Meidänkin pitäisi alkaa treenata :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rallytoko on ollut meille sopiva laji. Ei liian ryppyotsaista, mutta kuitenkin aivojumppaa koirille ja Emännälle. :)

      Poista