Sivut

maanantai 24. lokakuuta 2016

Lämmön ja epätoivon viikonloppu

Perjantai-iltana kerrankin Emäntä toimi lämpöpatterina sängyssä ja minä vain nautiskelin hänen lämpimästä kyljestään! Meillä koirillahan on tunnetusti korkeampi ruumiinlämpö kuin ihmisillä, joten yleensä minä joudun tekemään sen työlään sängynlämmittämisurakan, mutta tällä kertaa Emäntä olikin minua lämpimämpi, hänellä oli kaikki villavaatteet päällään ja tuplapeitto! Ja minä siellä kainalossa kaiken lämmön keskellä. Ah! Hieman hänen ajoittainen vaikeroimisensa häiritsi untani, mutta muuten oli oikein lämmin ja ihana yö.

Aamulla kuume oli sitten laskenut, joten lämmön riemu oli ohi. Sängyssä lepäily jatkui kuitenkin ilahduttavasti koko lauantain ja vielä sunnuntainkin. Mitä nyt Mestari välillä häiritsi viemällä meitä pihalle.

KAUANKO TÄTÄ MAKAAMISTA VIELÄ RIITTÄÄ?! MINÄ EN KESTÄ ENÄÄ!!
Rauhoitu Roni. Muista, että minä makasin kesällä kolme viikkoa. Pari päivää ei ole mitään sen rinnalla.
Minulle päiväohjelmaksi ei oikein riittänyt silloin tällöin pihalla käyminen ja jännityksellä sen seuraaminen, kummalle kyljelleen Emäntä seuraavaksi kääntyy. Yksi päivä nyt meni vielä joten kuten, mutta toisena olin välillä aika onnettomana. Onneksi Emäntä nousi tänään ylös ja painajainen päättyi.

Päästiin käymään pururadalla. Emäntä eteni kuin etana, mutta ainakin oltiin flexeissä, että saatiin vähän juoksennella. Ja sitten loppusuoralla saatiin salaa irrotella vähän mäykkyrallia.


Jos ei ole suoraa riistahavaintoa, niin meidän vapaudenriemumme on aika hillittyä muotoa alkuinnon jälkeen.


Jännityshän on siinä, ettei koskaan voi tietää, milloin riista ilmestyy! Joten pian flexit napsahtivat taas kiinni. Varmuuden vuoksi.

Kesän jälkeen mäykkyralli on taas pyörinyt toisinaan myös koirapuistossa. Näky, jota Emäntä ei välillä kolme kuukautta sitten uskonut enää näkevänsä.


Kuvanlaatu on jotain käsittämätöntä, mutta tämmöistä aika hailakkaa täällä on...

Niin ja sitten meille tuli uusi kaveri. Pätsy-nalle jouduttiin laittamaan pois, koska sen sisälmykset roskasivat aina niin paljon painin tiimellyksessä. Ja mieluiten toki painittiin aina muutama kymmenen minuuttia imuroinnin jälkeen...


Saa nähdä, kuinka kovaa tekoa uusi kaveri on!

8 kommenttia:

  1. Ee ne ylleesä oo kovinkaa topakoeta nuo määräkoeriin pehmeet kaverit. Jospa tuo kuitennii oes poekkeos :)
    Lämmin makkuupaekka on kyllä parasta mittee tiiän, sittä hyvän evvään lisäks. Tosin se ee kyllä oo mukava jos se lämpöpatterj on kippee emäntä.Toevottavasti se emäntä on jo parantunna kunnolla. Mukavia paenimisija uuvven kaverin kansa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei taida Emäntä ihan vielä täysin terve olla, mutta parempaan päin, kun pystyy jo nousemaan ylös ja liikkumaan.
      Kaveri on vielä saanut aika maltillisia otteita. Mittaillaan vielä vähän, että kuka kukin on...

      Poista
  2. Anteeksi Eka. Kömpelö Emäntä paksuine sormineen hukkasi kommenttisi, mutta saatiin sisältö onneksi talteen ja esille toista kautta:

    Onneksi parantelitte emännän oloa viikonloppuna hänen vieressään. On äärimmäisen tärkeää paranemiselle, että hoito on hyvää ja jatkuvaa.
    Onneksi kuitenkin pääsitte vähän myös rallittelemaan, ettei jäänyt ylimääräistä energiaa. Saattaa tuo nallekaverikin kestää pidempään.
    t. Eka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin jaksaa hoitaa koiran tehtäviä, kun välillä pääsee täysillä juoksemaan! :)

      Poista
  3. Voi sentään, siellä ollaan podettu petissä. Toivottavasti nyt on emäntä ihan kunnossa. Mutta kyllä täällä ihastellen katseltiin noita videoita. Melkoista haipakkaa olette pistelleet menemään, kamut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunnossa aletaan olla taas kaikki, että päästään palaamaan normaaliin päiväjärjestykseen. :)

      Poista
  4. Ihan mahtava ralli, ja onpa kiva kun on oma rallatuskaveri aina mukana ja taas kunnossa :)
    Emännillä on oltava joku hyvä syy noihin makaamispäiviin. Meilläkin niitä on nukuttu mäyräkoiran voimin, mutta työstä se käy, kuten tiedätte. Terveitä syyspäiviä sinne teille kaikille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näinä päivinä lokakuun lopussa tulee kaksi vuotta siitä, kun Roni saapui laumaan eli Lucykin on ollut jo isomman osan elämäänsä toisen koiran kanssa kuin ilman. Vaikea olisi enää kuvitella yksinäisen koiran eloa, vaikkei sekään varmasti hassumpaa ole, kun saa aina kaiken huomion. :)

      Poista