Noin viikon kuulumiset

Mikä sinusta on ollut kivointa koko edellisellä viikolla, Lucy-neiti?

Mejäily tietysti!

Niin minustakin! Tiesin jo siitä, että ajettiin metsätietä, että kohta saa veren tuoksun sieraimiinsa. Se oli vaan vähän ylläri, että minun jäljelläni oli sellainen veretön katko, mutta ei se haitannut. Meni hetki pidempään, mutta sitten minä löysin jatkon taas.

Minullakin oli sellainen katko. Se oli paljon vanhempi katko kuin koskaan ennen, arvioisin, että 17 tuntia ja 54 minuuttia. Emäntä vähän auttoi minua, kun minun jälkeni oli muutenkin niin onnettoman lyhyt ja oudossa paikassa, jossain tienristeyksessä, jossa ei ollut kunnolla tilaa etsiä jäljen jatkoa! Muka ettei selkä rasittuisi pitkässä jäljestyksessä. Joopa joo... No pääasia, että sorkka löytyi!

Minulle kyllä kävi vähän niin, että kun maanantaina pääsin sitä oikeaa eläintä etsimään, vaikkei sitä löytynyt, niin se pelkkä sorkka ei kauheasti enää kiinnostanut minua...

No maistui se sorkka sitten lopulta, kun Emäntä vähän leikitti minua sillä.

Toiseksi mukavinta olivat ehkä viikko sitten sunnuntaina olleet koirakoulun synttärit! Siellä oli taas ohjelmanumerona sellainen houkutusten highway ja minä tulin toiseksi viimeiseksi. Rinkelilautasen ohi juoksin erehdyksessä, kun Emäntä iloisesti kutsui minua, mutta nakkilautasen ohi en sentään juossut.

Juhliin piti tietenkin pukeutua. Meillä on noita juhlavaatteita koirille säälittävän vähän (eli ei yhtään), niin lainattiin Emännältä huivit kaulaan. Aika moni muukin oli huivilinjalla...

Minä hoksasin vasta paluumatkalla, että siellä olisi ollut jotain evästäkin... Minä olin juoksussa 6. Mutta kakunsyöntikisassa minä olinkin sinua nopeampi! Minä olin 8. ajalla 6,31 ja sinä 9. ajalla 6,56. 

Tuosta olen itsekin ihmeissäni. Ehkä minä vähän sitten unohduin nautiskelemaan (0,25 sekunniksi), kun maksalaatikkokakku oli niin hyvää.
    Synttäreiden lisäksi minusta oli mukavaa käydä taas siellä uudessa "työssäni". Minä olen jo kahtena tiistaina käynyt kuuntelemassa koulussa, kun oppilaat lukevat minulle kirjoja. En tokikaan ole mikään koulutettu ammattilainen, kuten Sylvi tai Aatu, mutta hauskaa on ollut. Viimeksi yksi lukija oli ihan minua varten ottanut mukaansa tietokirjan, josta hän luki minulle koirista!

    Sitten on toki ollut mukavaa käydä rallytokotreeneissä ja on ollut hauskaa, että sitä harjoitellaan nykyisin aika paljon muulloinkin kuin vain kerran viikossa.

Minustakin rallytoko on kivaa! En vain oikein malttaisi odottaa vuoroani, kun harkoissa on paljon muitakin koiria ja sitten pitäisi vain istua ja katsoa. Yksissä harkoissa kävin jo kerjäämässä yhdeltä toiseltakin naiselta, että voisiko hän vaikka mennä rataa kanssani, kun Emäntä käski vain odottaa hiljaa. 
   Minä käyn myös usein ennen rallytokoa näyttelytreeneissä, mutta se nyt ei ole minusta niin välttämätöntä. Siellä lompsin menemään vähän miten kuten huvittaa ja seison asennossa paikallani aina pienen hetken kerrallaan. Ja sitten siellä pöydälläkin täytyy aina käydä milloin kenenkin kopeloitavana.

Kokeiltiin myös Iivarin suosikkia eli pallon peluuta yhtenä päivänä koirapuistossa. Pallossa oli niin vähän ilmaa, että ei sitä tullut juuri pelattua, kun sen sai kokonaan suuhun. Ja sitten kohta siinä olikin vielä hyvin paljon vähemmän ilmaa...

Ja sehän oli vähän erikoinen myös se tilaisuus, missä käytiin viikko sitten sunnuntaina ennen koirakoulun synttäreitä! Ihmeellinen paikka, jossa oli outoja ihmisiä, jotka juttelivat ja kurkottelivat käsiään ja heiltä putosi esineitä.

Tiputtiko se yksi nainen takkinsa sinunkin kohdallasi?

Joo! Ja sillä toisella ei kestänyt kyynersauvat pystyssä.

Todella omituista. Sitten piti vielä käydä ihmisten taputeltavana muiden koirien kanssa. Minun kanssani samaan ryhmään sattui toinen nuori uros, joten meidän piti vähän vuorotella, kun jäi siinä alkuhötäkässä selvittämättä, että kuka kukin on.

Minä tulin tilanteeseen itselleni tyypillisesti hitaasti lämmeten, mutta lopulta kiersin jo antamassa kielisuukkoja ringissä. En minäkään oikein ymmärtänyt, mistä oli kyse, mutta johonkin toimintaan meidät ilmeisesti hyväksyttiin, että ehkä sekin asia aikanaan selviää.

Runsaat sponsorikassit saatiin outoihin ihmisiin tutustumisesta.

Näköjään myös järjestelmäkamera on tullut taas lainaan, että sitä kierrellään sitten välillä taas kuvausmatkoilla. No hauskaahan sekin on, kun ollaan ulkona yhdessä ja Emännällä on taskussa herkkuja mukana.