Erinomainen ratapäivä

Alkuviikosta ihailtiin komeita jääpuikkoja aamulenkillä. Iltalenkkiin mennessä ne tosin olivat pudonneet alas, että olikin viimeinen hetki ikuistaa ne muistiin.

                

 

Asia, josta Emäntä ei arvannut ilahtuvansa ennen koiria ja koiraharrastuksia: tarjousveri! Näillä päästään aloittamaan mejä-kausi, kunhan lumet sulavat.

Perjantai-ilta sujui rennosti Ninnin luona sohvalla köllien. Ninnillä oli alkanut juoksut, joten Musta alamainen oli aika lämpöisenä ja huilaili välillä häkissä, mutta minua eivät maalliset huolet koskettaneet. Olin onnellisen tietämätön myös seuraavan päivän urakastani.

Lauantaiaamuna pääsinkin nimittäin starttaamaan rally-tokokisoissa. Edellisistä kisoista oli yli kuukausi.

Minulta uupui vielä yksi hyväksytty tulos avoimesta luokasta, että pääsisin seuraavaan luokkaan. Emäntä luotti minuun niin paljon, että ilmoitti minut tuplakisojen kumpaankin kisaan, jos saisin tuloksen edes toisesta.

Radan näkeminen ei nostanut luottamusta. Kaikki muu oli ihan tehtävissä, mutta minähän en pidä juoksemisesta rally-tokossa. Emäntä epäili, että heti alkuun pitkän matkan juoksuttaminen saa minulta kaiken tekemisen ilon katoamaan ja loppuradasta on odotettavissa vaikeuksia. Emännällä oli salainen ase eli raaka jauhelihaköntti mukana ja sen avulla hän juoksutti minua ennen rataa harjoitusmielessä.

Lopulta juokseminen meni ihan ok. -3 pistettä, kun en ihan koko aikaa jaksanut hölkätä, mutta en lannistunut siitä. Yksi -10 pistettä tuli matkalta, kun hetkeksi unohduin seuraamaan yhtä hajua ja rintamasuuntani erkani Emännän rintamasuunnasta yli 90 astetta, mutta muuten ihan hyvä rata. (Ei uusittu, kun siinä on toinen asia, josta en oikein pidä. Mäyräkoira tekee aina priimaa, eikä virheitä, joita pitäisi paikkailla. Varsinkaan pitkiä tehtäviä en suostu uusimaan.)

Tässä video radastamme (Kiitos kuvaajalle!):

Tulos 78/100 pistettä eli hyväksytty tulos ja toinen koulutustunnus eli RTK2.

Hyvin meni, mutta menköön.

Sitten olikin hassu paikka, kun toinenkin kisa oli jo maksettu, mutta siirto voittajaluokkaan astui voimaan välittömästi eli avo-luokkaan meitä ei enää huolittu. Olisi voitu lähteä kotiin ja kärsiä pieni rahallinen tappio, mutta Emäntä päätti ottaa toisen kisan maksettuna harjoituksena. Ja meillähän oli kokonaista 5 tuntia aikaa ottaa voittajaluokka haltuun! (Mainittakoon, että Musta alamainen ei onnistunut luokkanousussa kuukaudessa eikä vielä 5 kuukaudessakaan. Hänellä ei ole yhtään hyväksyttyä tulosta voi-luokassa.)

 Rehellisyyden nimissä on sanottava, että olimme jo aiemmin vähän kokeilleet uusia liikkeitä ja oikealla seuraamista, mutta missään nimessä valmiita nämä uudet asiat eivät olleet. Jauhelihan ihmeellisellä voimalla teimme muutamat tehoharjoitukset pihalla ja hallissa sisällä ja lähdimme soitellen sotaan eli täysin stressittöminä, koska mitään odotuksia ei ollut.

Saimme kuitenkin hyvän startin, kun jo ensimmäinen tehtävä meni nappiin. Yksi käännös täytyi uusia, kun siinä unohduin taas nuuskimaan. Se kyltti oli samalla kohdalla, missä nuuskin edelliselläkin radalla. Siitä matka jatkui kuitenkin tasaisen varmasti. Puolen vaihdos onnistui hyvin, mutta seuraavasta käännöksestä oikealla puolella tuli -10 pistettä, kun en osannut kääntyä yhtä aikaa. Emäntä arvasi jo etukäteen, että peruutus täytyisi uusia ja niinhän siinä kävi, mutta uusi yritys meni puhtaasti. Niinpä olimme vielä kiinni tuloksessa käytösruutuun mennessä.

Käytösruutua eli 2 minuutin paikallaan oloa emme olleet harjoitelleet eikä mikään muu olisi onnistunutkaan, mutta kävi tuuri, että asentona oli koira istuu ohjaajan edessä. Siinä napitimme kaksiminuuttisen toisiamme silmiin ja Emäntä yritti hengitellä rauhallisesti. Pari kertaa kirsu meinasi viedä minua, mutta takamus ei noussut.

Uskomattomista uskomattomin siis tapahtui ja minä, Queen Lucy I:n sain hyväksytyn tuloksen ensimmäisestä voittajaluokan kisastani rally-tokossa! Pisteitä 72/100.

Kuka nyt on hyvä harrastuskoira, häh?! Epäilit rontti, etten koskaan pärjäisi voittajaluokassa, jos ylipäätään sinne asti pääsisin! Kyllä kuule oppii vanha koirakin uusia temppuja, jos ohjaaja viitsii kunnolla kouluttaa ja harjoitella.

 Musta alamainen oli koko päivän autossa mukana, kun Ninnin ihmiset olivat myös päivän poissa ja häntä ei voinut jättää yksin sisälle niin moneksi tunniksi. Kynnen irtoamisen takia Mustaa alamaista jouduttiin lääkitsemään kipulääkkeillä, joten hän ei voinut vielä kisata dopingin vuoksi. Karvas totuus valkeni hänelle päivän aikana, että hän ei todellakaan pääse halliin sisälle. Hän mökötti hieman, mutta sai harjoitella useampaan otteeseen pihalla, joten ihan tyhjänpanttina ei hänenkään tarvinnut olla.

Tänään lenkkeiltiin Ninnin kanssa ihanassa auringon paisteessa. Meidän Emäntämme auttoi Ninnin emäntää ohjaamaan Ninniä rally-tokossa ja he harjoittelivat hieman pihalle tehdyllä radalla. Meitä Emäntä ei jaksanut enää ottaa rataa tekemään. Ehkä muutama rally-tokoton päivä on ihan paikallaan ennenkuin aloitetaan treenit syksyä varten. Kesällä ei kisata vaan käydään mejäkokeissa.