Sivut

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Satuja ja vaikutusvaltaa

Käytiin maanantaina mäyräkoirakerhon hallituksen kokouksessa. Melkein. Autoon noustessa oltiin Ronin kanssa hyvällä fiiliksellä ja innoissamme, että vihdoin päästään arvoiseemme puuhaan ja vaikuttamaan. Suunniteltiin asioita, joita nostaisimme ensimmäisenä esityslistalle: rajaton käyttöoikeus herkkupurkille, lauantailuu pakolliseksi kaikille mäyräkoirille, mahdollisuus vapaana jaloitteluun aina, kun mieli tekee ja toisaalta veto-oikeus lenkkeilyyn, jos joskus ei huvitakaan lähteä esim. huonoissa sääoloissa. Monenlaista virkistystoimintaa pohdimme matkan aikana myös.

Kokouspaikalle saavuttuamme tervehdimme muita hallituksen jäseniä, jotka, hassua kyllä, näyttivät olevan ihmisiä. Ja juuri silloin Emäntä pudotti pommin: me joutuisimme jäämään autoon kokouksen ajaksi ja HÄN menisi sisälle muiden ihmisten kanssa kokoustamaan. Vastustimme asioiden saamaa käännettä viimeiseen mäyräkoiraan, mutta niin vain Emäntä nosteli meidät takapenkille yksi toisen jälkeen.

Ja senhän saattoi arvata, että herkkupurkit, lauantailuut ja irtolenkkeilyt jäivät käsittelemättä. Virkistystoiminta sentään oli esillä ja ainakin lut-harjoittelua, mejä-harjoittelua ja vesiriistaharjoittelua on luvassa kerholaisille. Kyllähän se sapettaa ja luonnolle käy, ettei edes omassa kerhossa saa hallitusvastuuta, mutta kai se on toiseksi paras vaihtoehto, että oman lauman jäsen sitä vallankahvaa kuitenkin käyttelee.

Meistä olisi tullut oikein hyvä puheenjohtaja ja sihteeri kerhon hallitukseen!
Minä kävin tänään hoitamassa taas lukukoiran tointani. Sain kuulla jälleen monia hauskoja tarinoita. Kertomus Kaunottaresta ja Kulkurista kuulosti aivan minulta ja Ronilta. Urpo ja Turpo sen sijaan luulivat mäyräkoiraa laivaksi ja seilasivat sillä palikkakasaan. Kyllä jos minun selkääni yrittäisi pieniä karhuja kiipeillä niin... Sitten oli vielä jonkinlainen tarina ajometsästyksestä, missä muuan rehti ja suoraselkäinen koira vietti päivää kaikessa rauhassa omalla pihallaan, kun joku mokoman Pupu Tupuna tunkeutui hänen reviirilleen ilman lupaa ja loikki sinne tänne. Koira ajoi häntä takaa, kunnes Pupu Tupuna kiipesi talon katolle ja putosi savupiipusta sisään! Valitettavasti metsästystarina jäi kesken, kun lukijan aika tuli täyteen, mutta toivottavasti saan kuulla jatkon seuraavalla kerralla.


Roni sen sijaan kävi metsässä katsastamassa lumitilannetta. Hän on menossa kuun lopussa mejä-kokeeseen, mutta täällä päin on vielä lunta niin paljon metsässä, että minkäänlaisesta harjoituksesta on varmaan turha haaveilla ennen koetta. Täytyy kai mennä vain  kylmiltään ja toivoa, että hajuaisti on tallella.

No mutta ei nyt heti käännytä takaisin! Ehkä tuolla syvemmällä metsässä on vähemmän lunta. Minä en halua vielä pois metsästä, kun kerrankin pääsin tänne!

9 kommenttia:

  1. Onhan se hieman outoa kun ei pääse kokoukseen mikä koskee omien etujen ja harrastusten käsittelyä :) Mutta varmasti se teidän oman lauman jäsen piti hyvin puolia.
    Samaa mieltä teidän kanssa kun katson ekaa kuvaa, näytätte ihan puheenjohtajalta ja sihteeriltä, ainesta on :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On vain luotettava, että edunvalvoja hoitaa hommansa. :)

      Poista
  2. Kyllä teidän pitäisi päästä päättäviin elimiin johtotehtäviin. Tässä maassa on kaikkinainen tietämys ja ammattitaito useimmiten hukassa, oli kyse mistä päätöksen teosta tahansa!
    Onpas siellä teidän metsissä vielä lunta. Minä tykkäisin ihan hurjasti sellaisesta metsästä. Onneksi täällä meidän huudeilla on lumien sulamisen jälkeen jäänyt hiekka nyt suurelta osin konelakaistu pois. Kipeä tassukin pärjää jo ilman paketointia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haaveeksi jäi vaikuttaminen ja päätöksen teko. Täytyy tyytyä ruohonjuuritason vaikuttamiseen. Kirjaimellisesti. Kun iskee itsensä kunnolla jalat harallaan lukkoon ruohonjuuritasoon, niin lenkin suunta vaihtuu. Tai ainakin nopeus.
      Mukava kuulla, että jalkasi pärjää jo ilman pakettia. Hankalantuntuisia kaikki sellaise kääröt.

      Poista
  3. Onko teillä mejätreeneissä naudan- vai hirvenveri käytössä? Tässä mietiskelen, että onkohan koiralle merkittävää eroa, jos treenaa aina kaupasta ostetulla naudanverellä ja sitten kokeessa onkin hirvenverijälki?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Treeneissä on kaupasta ostettua naudanverta, kun ei ole oikein metsästäviä tuttuja. Ilmeisesti veret on erihajuisia ja metsästäjät kuulemma harjoittelevat monien eläinten verellä, että haavakkotilanteessa koira osaisi seurata minkä eläimen verijälkeä tahansa. Omien koirien kohdalla ei ole tullut eroja esiin kokeissa, että sillä olisi väliä, vaikka käytetty veri olisikin hirven verta. Ovat osanneet seurata jälkeä veri kuin veri. Jollekin koiralle siis voi olla väliä, mutta omakohtaista kokemusta siitä ei ole.

      Poista
  4. Jep, metsä on kyl semmonen paikka, että siäl vois vaikka asua, Roni, kuhan tiätty olis yäks pehmonen peti ja tarpeeks ravintoo. Joo.
    Lucy, ootpa saanu kuunnella jänniä satuja. Varmalla kivaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metsässä on aina kivaa haisteltavaa ja kuunneltavaa ja maisteltavaa! :) Metsässä huolet unohtuu. Ja jotain kivaa lukiessa. :)

      Poista