sunnuntai 24. toukokuuta 2020

Voiko mäyräkoiraa ohjata?

Lucy: Vesiriistakokeessa koiranohjaajan olisi tarkoitus ohjata koiraa rannalta käsimerkein, jotta koira osaisi tarkistaa koko halutun sektorin eli kävisi riittävän kaukana kummallakin reunalla ja myös riittävän kaukana rannasta. Tämä ohjaaminen on toiminut Ronin kanssa hieman vaihtelevalla menestyksellä, joten Emäntä keksi treenata kuivalla maalla tällaisella yksinkertaisella harjoitteella: hän osoittaa kädellä, kummassa suunnassa olevan lelun haluaa haettavan.



Helppoa kuin heinän teko! Minä hoksasin tämän heti. Täytyy vain katsoa, mihin suuntaan käsi osoittaa ja hakea sen puoleinen lelu. Lopulta teimme sellaisenkin harjoituksen, jossa lelut olivat piilossa, mutta silti tiesin, mistä suunnasta se täytyy etsiä. Mikä voisi mennä vikaan?


Roni: Siis minä en ymmärrä! Millä logiikalla tämä leikki toimii?? Miksen vain voi hakea sen lelun, jota minun enemmän tekee mieli? Ne ovat kuitenkin lähes samanlaisia patukoita! 

Lucy: Ja tässä siis syy, miksi tätä treenataan. Varmaan vielä pitkään...

Roni: Mikäs olikaan sinun suhtautumisesi Lucy-neiti märällä asfaltilla kulkemista kohtaan? 

Lucy: Inhoan sitä.

Roni: Mikäs perustelu sinulla olikaan siihen, että inhoat sitä...? 

Lucy: Siinä kastuu tassut.

Roni: Kuinka sitten on mahdollista, että lenkillä tapahtui näin:



Lucy: Suolla kastuminen on täysin eri asia!

Roni: Niin näyttää olevan...



Tiedättekö sen tunteen, kun luvassa on kivat treenit ja yrität nukkumalla saada ihmisen treeneihinvalmistautumisajan kulumaan nopeammin? 



Emäntä valmistautuu treeneihin: vaatteiden pukeminen tai vaihto. Joskus molemmat. Repun etsiminen, tavaroiden etsiminen, herkkujen pilkkominen ja purkittaminen, vesipullon täyttäminen, vessassa käyminen, välipalan syöminen, hihnojen ja pantojen etsiminen, kenkien pukeminen, jonkun unohtuneen esineen hakeminen, vielä yksi vessassa käyminen ihan vain varmuuden vuoksi...

Roni valmistautuu treeneihin: Nousen ylös. Ravistelen. Olen valmis. 

8 kommenttia:

  1. No jo menee hienosti Lucy! Minä olen enemmän Ronin kaltainen oppilas. (No olettekin molemmat mäyrämiehiä! (palvelijattaren huom.)) Roni on kylläkin minua fiksumpi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäyrämies on ehkä enemmän sellainen toiminnan mies kuin ajattelija. ;)
      Jos asioita ei voi tehdä isosti kovalla draivilla, niin ovatko ne tekemisen arvoisia asioita? :D

      Poista
  2. Roni, sä oot niin äijä, hyväl taval, joo. Lucy, onks vesi jotenkin kuivempaa sualla... Joo, ootte te kyl niin huipputiimi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajatteleminen ei aina ole Ronin vahvuuksia. :D
      Suovesi tuntuu turkilla ja tassuissa paljon kivemmalta kuin asfalttivesi. ;) Jotenkin luonnollisemmalta... :)

      Poista
  3. No kerrassaan hienosti mänit Lucy! :) Ja ee huonosti Ronikaa. Joskus vuan meejjän miesten pittää suaha piättee ite :D
    Suolla en oo käännä vuan voesin arvella että sielä kastuminen on iha erj asija ku tiellä rapakossa kastuminen. Vähä sama ku lumen kansa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho! Miten Suomessa on voinut välttyä käymästä suolla?! :D Tuntuu, että niitähän on kaikkialla. No ilmeisesti ihan teidän nurkilla sitten ei.
      Suo on siis niin eri asia kastua kuin muut kastumisen muodot! Siinä kostuu sillä tavalla lempeästi kun pehmeän sammalen läpi tihkuu märkää tassuihin. :)

      Poista
  4. Hyvä Lucy! Ja hyvinhän se sujui Roniltakin. Suot ovat mielenkiintoisia paikkoja mutta jostain syystä itse vähän pelkään niitä. Typy kävi mökillä läheisellä pienellä suoläntillä rypemässä. Siinä sai pestä koiraa jonkin aikaa, että turkki saatiin puhtaaksi. Hippu ja Myttö eivät ole vielä samaiselle suopalalle löytämeet.

    Hipun ja Mytön emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koiria suot tuntuvat enemmän kutsuvan kuin pelottavan! :)

      Poista