Mäyräkoiria ja monenlaisia lintuja

Roni: Tänään Emäntä totesi, että on vihdoin tullut se aika vuodesta, kun hän saa tehdä ihan mitä itse haluaa. Ja sitten hän kömpi keskellä päivää sänkyyn pötköttämään puoleksitoista tunniksi peiton alle.
Tuntuuko minusta vain Lucy-neiti, vai ovatko Emäntä-ihmisen haaveet käyneet jotenkin pienemmiksi?

Lucy: Minusta tuon haaveen toteuttamisessa ei ollut mitään vikaa. Minä käytin tilaisuutta hyväkseni ja maata retkotin kerrankin hänen jalkojensa päällä oikein kunnolla.
    Ja olihan siinä tehty jo sentään muutaman tunnin aamukävely metsässä. Oli kuulemma kävelty 10 senttimetrin päästä rastaanpoikasesta pururadalla. En minä vain huomannut mitään. Se oli kuulemma istua nököttänyt ihan hiljaa paikallaan keskellä väylää niin, että Emäntäkin oli hoksannut sen vasta kun sinä olit Roni jo kävellyt ohi ja hän oli melkein astumaisillaan linnunpoikasen päälle. Hän ei siinä sitten tehnyt asiasta suurta numeroa, kun ajatteli, etten minä huomaisi mitään. Enkä huomannut.

Roni: Eikö meistäkin tullut Lucy-neiti eilen päteviä koevastaavia, koska seurasimme samaa etäkoulutusta tietokoneen välityksellä kuin Emäntäkin?

Lucy: Luultavasti. Tosin meiltä kyllä puuttuu koetoimitsija 1 -kurssi. Haittaakohan se?

Roni: Lauantaina mäykkykerhomme piti vuoden ensimmäiset yhteistreenit vesiriistasta. Treenit pidettiin vähän niin kuin meidän maastoissamme eli Moonan ja Ninnin ihmisten mökillä. Paikalla oli yksi uusikin mäyräkoira tutustumassa lajiin. Minusta me näytettiin Lucy-neiti aika hyvää mallia vai kuinka?

Lucy: Joo ehdottomasti! Pidin erityisesti siitä, kuinka sinä kävit hakemassa linnun vapaana metsästä laahausjäljen päästä, kannoit sen parin kymmennen metrin päähän Emännästä ja sitten revit sen kappaleiksi!

Isla kauhoo antenni pystyssä.

Roni: Täytyy sanoa, että se sorsalintu oli kyllä jo vähän palasina valmiiksi, kun sehän oli täytetty sanomalehdellä ja teipattu umpeen, mutta kylläpä se mahtavasti pölisi, kun sitä ravisteli. Mutta hieno se sinunkin suorituksesi oli! Juoksit todella vakuuttavasti metsään ja vartioit uskollisesti lintua hiljaa paikallasi niin kauan, että Emäntä löysi sinut. Jos metsä ei olisi ollut niin avoin, niin Emännällä olisi voinut kestää todella kauan löytää sinut, kun et pukahtanutkaan etkä liikahtanut häntä kohtikaan.

Lucy: Kyllä minä ensin kaksi metriä kannoin lintua Emäntää kohti, mutta totesin sitten, että kamala työmaa näin pienelle koiralle kantaa noin ällöttävää lintua ja sitten mietin, että Emäntä on niin paljon isompi ja vahvempi, että tulkoon hän kantamaan lintunsa, jos haluaa, että sitä täällä metsässä kannellaan.

Pikkuinen Kuura-tyttönen tutustuu siipidummyyn.

Roni: Rannassa minä kävin ensin hakemassa patukkaa vedestä ja sitten oli tyttöjen vuoro uida. Lucy-neiti ei vaivautunut kastelemaan itseään, mutta Isla-neiti ui hienosti, kuten viime kesänäkin. Uusi Kuura-tyttönen, joka itse asiassa on minun siskopuoleni pojan tyttö eli olen hänen isoenonsa, ujosteli vähän, mutta käväisi kastautumassa kuitenkin. Ihmiset ajattelivat sitten, että minä voisin näyttää vähän sukulaistytölle mallia, miten sitä mäyräkoiraa uidaan. Kuura oli kyllä innoissaan, kun sai juoksennella minun mukanani, mutta ei hän veteen rohjennut kuitenkaan. Lopulta sitten myös Diiva-neiti ja Lucy-neiti päästettiin mökin pihalle pelmuamaan ja meillä olikin oikein hauska iltapäivä. Minä ja Diiva haimme patukoita kilpaa, Kuura katseli kiinnostuneena vieressä ja Lucy-neiti... No Lucy-neitikin oli menossa mukana, vaikkei hänen kiinnostuksensa suoraan liittynyt veteen. (Isla-neiti meni mieluummin autoon oman siipidummynsa kanssa. Hän ei kuulemma oikein ymmärrä yhteisleikkien päälle.)

Lucy: Treenien jälkeen käytiin moikkaamassa Moonaa ja Ninniä heidän pihallaan. He olivat saaneet uusia kesävieraita. Rokkikukko Pertti (rodultaan Plymouth Rock) ja seitsemän maatiaisnuorikkoa asustelevat heidän kanalassaan tänä kesänä. Pertti vaikutti olevan kova poika kiekumaan!

Ihanaa, että on kesä!

Oliko pakko tulla rapsuttamaan itseäsi minun "Mietteliäs mäyräkoira voikukkakedolla" -taidekuvani taustalle...